Tiesitkö, että tietyt persoonallisuuden piirteet voivat altistaa unettomuudelle? Uniongelmien takana voi piillä 6 yllättävää tekijää

Miksi yhdet kärsivät unettomuudesta mutta toiset eivät? Syy on harvoin ihmisen omassa toiminnassa: unettomuudelle altistumista voivat selittää niin persoona kuin perimä.

24.1. 7:00

Kun yksi pystyy nukahtamaan aina heti petiin kivuttuaan, ei toinen saa millään unen päästä kiinni. Jotkut saattavat valvoa tuntikausia asioita murehtien tai herätä pieniinkin rasahduksiin, kun taas osa ihmisistä nukkuu läpi yön kuin tukki.

Noin 40 prosenttia aikuisista kokee ajoittain unettomuuden oireita, ja kroonistuneesta unettomuushäiriöstä kärsii 12 prosenttia aikuisista. Mistä johtuu, että toiset kärsivät unettomuudesta ja toiset eivät?

Tätä pohditaan uutuusteoksessa Uni ja unettomuus – Näe nukkuminen uusin silmin (Otava). Kirjan takana ovat aivotutkija ja kasvatustieteen professori Minna Huotilainen sekä unta pitkään tutkinut toimittaja ja tietokirjailija Leeni Peltonen. Lisäksi kirjoittajina olivat heidän tyttärensä Helmi Uusitalo ja Silja Vahtokari.

Osa ihmisistä on yksinkertaisesti alttiimpia unettomuudelle.

Unettomuudesta puhuttaessa keskitytään listaamaan sen haittavaikutuksia ja jakamaan hyvää tarkoittavia neuvoja unettomille. Tosiasiassa uneton on todennäköisesti jo kokeillut kaikki keinot ja on varsin tietoinen siitä, miten unen puute häneen vaikuttaa. Siksi unipuhe voi ahdistaa unettomuudesta kärsiviä ja lisätä heidän stressiään.

On tärkeää tiedostaa, että kaikki ei ole kiinni omista valinnoista, eikä unettomuus johdu pelkästään unettoman omasta käytöksestä. On löydetty useita altistavia taustatekijöitä, jotka osittain selittävät alttiutta unettomuuden kroonistumiseen.

– Osa ihmisistä on yksinkertaisesti alttiimpia unettomuudelle. On tilanteita, joissa unettomuuden ilmaantumiselle ei voi mitään, ja sen kanssa pitää joko pystyä elämään tai hakea siihen apua, jos se häiritsee, Leeni Peltonen sanoo.

Listasimme kuusi asiaa, jotka voivat selittää sitä, miten unettomuus kehittyy ja miksi toiset kärsivät siitä toisia herkemmin.

1. Persoonallisuuspiirteet

Psykoterapiatyössä on havaittu, että huolestuneen ajattelutavan päälle jääminen on tyypillisempää tietyille persoonallisuuksille. Unettomalle on tyypillistä, että kun on valvonut tai nukkunut huonosti, siitä huolestuu, mikä puolestaan häiritsee unta jatkossa.

Unettomuudelle altistavat usein samat persoonallisuuden piirteet kuin masennukselle: täydellisyyden tavoittelu, negatiivinen tunneherkkyys, vahva neuroottisuus ja vaativan persoonallisuuden piirteet.

– Kukaan ei synny murehtijaksi, mutta ihmiset ovat erilaisia. Toiset ovat huolettomampia eivätkä ole moksiskaan, jos nukkuvat välillä huonommin. Jotkut taas ovat tyypiltään sellaisia, että murehtivat helpommin. On havaittu, että jälkimmäisille unettomuus muodostuu usein ongelmaksi, Peltonen kertoo.

Stressaamistahan ei voi järjellä lopettaa. Siksi fyysiset keinot auttavat usein paremmin.

2. Psyykkiset ominaisuudet

Unettomuudesta kärsiviä yhdistävät usein myös tietyt psyykkiset ominaisuudet, kuten huolehtivaisuus, tunnollisuus ja taipumus perfektionismiin. Vaikka ne ovat sinänsä positiivisia ominaisuuksia, voivat ne liiallisuuksiin mennessään alkaa häiritä unta. Esimerkiksi tunnollinen saattaa märehtiä öisin päivällä tehtyjä ja tekemättömiä asioita.

Lisäksi ylitunnollisuus altistaa stressille, joka vaikeuttaa nukkumista entisestään. Stressistä kärsiessään elimistö varautuu vaaraan ja hormonitasot nousevat. Jos stressitasoja ei saa laskettua yöksi, elimistö on ylivireystilassa, joka on tyypillisin syy nukahtamisvaikeuksiin.

– Stressaamistahan ei voi järjellä lopettaa. Siksi fyysiset keinot auttavat usein paremmin. Kun rentouttaa itseään fyysisesti esimerkiksi joogaamalla tai meditoimalla, parasympaattinen hermosto ja mieli rauhoittuvat myös.

3. Perimä

Unen pituudesta tai laadusta jopa puolet voidaan Leeni Peltosen mukaan selittää perintötekijöillä. Jo pienissä vauvoissa nähdään eroja siinä, kuinka helposti he rauhoittuvat tai reagoivat ulkoisiin ärsykkeisiin. Ihmiset ovat siis jo syntyessään erilaisia, vaikka mitään yhtä nukkumisgeeniä ei olekaan löytynyt.

– Ihmisen luontainen rytmisyys ja sen muutoksiin sopeutuminen ovat pitkälti synnynnäisiä asioita. Rytmisyydellä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, pysyykö oma sisäinen kello helposti tahdissa vai jätättääkö se helposti, mikä on tyypillistä iltavirkuille.

Lähtökohdat nukkumiselle ovat erilaiset jo perimästä alkaen. Unta tukemaan voi ottaa erilaisia apukeinoja, mutta itseään ei pidä soimata unettomuudesta.

Äidin raskaudenaikainen stressi on yhdistetty suomalaistutkimuksessa vauvan heräilytaipumukseen. Se avaa Peltosen mukaan näkymän nukkumisherkkyyden ylisukupolvisuuteen: jos äidin stressillä ja unettomuudella on yhteys vauvan univaikeuksiin, voi perheeseen kasautua monenlaisia nukkumisongelmia.

Juuri näistä syistä on tärkeää, että uneton oppisi olemaan armollinen itselleen.

– Lähtökohdat nukkumiselle ovat erilaiset jo perimästä alkaen. Unta tukemaan voi ottaa erilaisia apukeinoja, mutta itseään ei pidä soimata unettomuudesta.

4. Perhetausta

Myös sillä voi olla vaikutusta uneen, miten lapsuudenkodissa suhtaudutaan nukkumiseen. Jos nukkuminen on perheessä mutkaton ja mukava asia, lapsi saa erilaiset lähtökohdat kuin jos joku perheessä kärsii unettomuudesta, unesta puhutaan ja siitä stressataan.

Leeni Peltonen antaa esimerkin omasta elämästään.

– Isäni piti tarkasti huolta siitä, että nukkumaan mentiin aina samaan aikaan eikä sängystä saanut poistua. Olin herkkäuninen enkä saanut unta, joten päädyin keksimään sängystä nousemiselle tekosyitä janosta pissahätään. Kun en muuta keksinyt, sanoin, että minulla on kumma olo. Ymmärsin myöhemmin, että lapsen kielellä se tarkoitti ahdistusta. Minua ahdisti se, että piti olla sängyssä, vaikkei saanut unta.

Jos on lapsena kokenut turvattomaksi jäämistä, voi se näkyä univaikeuksina aikuisuudessa.

Tiedetään myös, että on olemassa ”unettomia sukuja”, joissa samantyyppisiä nukkujia on monessa sukupolvessa. Syynä voivat olla niin perimä kuin opitut, nukkumiseen suhtautumisen tavat.

Vaikeiden unettomuustapausten taustalta on puolestaan usein löydetty lapsuuden traumoja, kuten kaltoin kohtelua tai varhaisia turvattomuuden kokemuksia.

– Nukahtaminen edellyttää sitä, että olo tuntuu turvalliselta. Jos on lapsena kokenut turvattomaksi jäämistä, voi se näkyä univaikeuksina aikuisuudessa.

5. Fysiologinen herkkyys

Unettomuudelle altistaa myös fysiologinen herkkyys. Sitä pidetään synnynnäisenä ominaisuutena: toiset ovat pienestä pitäen herkempiä ärtymään ja reagoimaan ärsykkeisiin. Moni tietääkin jo nuoresta asti olevansa herkkäuninen.

Aisti- tai erityisherkän nukkumisvaikeuksiin voi liittyä herkkyys äänille, valolle ja lämpötilalle. Herkkä saattaa havahtua pieniinkin risahduksiin tai kyetä nukkumaan vain pilkkopimeässä tai tietyn lämpöisessä huoneessa. Siksi herkkäuninen saattaa saada unta kotona, johon hän on järjestänyt itselleen suotuisat olosuhteet nukkumiselle, mutta heräillä muualla yöpyessään vieraisiin ääniin tai liikaan valoon.

Jotkut ovat herkkiä myös ihoärsytykselle ja eri materiaaleille.

– Kosketustuntuma ja se, millaisia ihoa lähinnä olevat materiaalit ovat, voi olla todella tärkeää. On nukkumiselle eduksi, että sänkyyn tuntuu ihanalta mennä ja siellä on hyvä olla.

Jokainen voi pohtia, onko perheen rooleissa jotain, mikä altistaa unettomuudelle.

6. Ikä ja sukupuoli

Unettomista naisia on puolitoista kertaa niin paljon kuin miehiä. Naisilla uneen vaikuttavat muun muassa sukuhormonit. Ero näkyy jo murrosiässä, mutta korostuu etenkin vaihdevuosien myötä. Naisten iän myötä lisääntyviä unihäiriötä on selitetty estrogeenin tuotannon romahtamisella: estrogeeni vaikuttaa muihin välittäjäaineisiin, jotka taas vaikuttavat nukkumiseen.

Sukupuolieroa voivat kenties selittää myös kulttuuriset, naisen ja miehen rooleihin liittyvät syyt.

– Voi pohtia, onko nainen esimerkiksi perheessä se, joka huolehtii useammin asioista ja tekee metatyötä iltaisin? Öisin murehditaan tyypillisesti myös ihmissuhteisiin liittyviä asioita, mikä saattaa olla naisille tyypillisempää. Jokainen voi pohtia omalla kohdallaan, onko perheen rooleissa jotain, mikä altistaa unettomuudelle.

Myös ikä itsessään vaikuttaa. Sama ihminen saattaa parikymppisenä nukkua missä vain, mutta kärsiä viisi-kuusikymppisenä unettomuudesta. Uni muuttuu iän myötä kevyemmäksi. Se ei ole sinänsä unettomuutta vaan normaalia nukkumiskyvyn rappeutumista.

– Satunnainen valvominen on täysin normaalia ja kuuluu elämään. Jos silloin tällöin tulee valvottua tai nukuttua huonosti, ei se vielä välttämättä tarkoita unettomuutta, jota pitää ruveta hoitamaan.

Lue myös: Oletko sinäkin supernukahtaja? Uniasiantuntija kertoo, milloin on syytä huolestua, jos uni tulee parissa minuutissa

Lue myös: Etkö saa nukuttua? Vera, Johanna ja Minna kertovat, miten huonounisuuden kanssa pärjää

Lue myös: Kärsitkö unettomuudesta? Unihoitaja suosittelee kokeilemaan lapsuudesta tuttua rutiinia

Lue lisää: Kuumottavalta tuntuva harjoitus voi auttaa unettomuuteen – tuttu pelkojen ja neuroosien hoidosta

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?