Voiko hoikka olla kehopositiivinen? Hoikan ihmisen vatsamakkaroiden esittelystä voi olla haittaa, sanoo Jenny Lehtinen - Hyvä fiilis - Ilta-Sanomat

Voiko hoikkakin esitellä vatsamakkaraansa kehopositiivisuuden nimissä? Jenny Lehtinen kertoo, miksi sillä voi olla haitallisia seurauksia

Kehopositiivisuus on trendikästä. Se on johtanut siihen, että myös hoikat somevaikuttajat ovat innostuneet esittelemään ”vatsamakkaroitaan”.

10.6. 18:00

Kehopositiivisuus on aate, joka tarkoittaa jokaisen kehon hyväksymistä riippumatta koosta, fyysisestä toimintakyvystä, sukupuolesta, etnisestä taustasta tai ulkoisesta olemuksesta. Erityisesti se pyrkii tekemään yhteiskunnassa tilaa kehoille, jotka ovat syrjittyjä tai jopa näkymättömiä.

Sittemmin myös hoikat ihmiset ovat ottaneet kehopositiivisuuden ilosanoman omakseen. Esimerkiksi TikTokissa on suosittua sisältö, jossa hoikat, yhteiskunnan kauneusnormit täyttävät ihmiset esittelevät kehopositiivisuuden nimissä rypistyviä mahanahkojaan tai niin kutsuttuja ”ruokavauvoja”.

Yksi heistä on 17-vuotias tiktokkaajaa Sienna Mae Gomez, jota on jopa kutsuttu TikTokin kehopositiivisuuskuningattareksi. Hän on haalinut alustalla jopa 7,4 miljoonaa seuraajaa esittelemällä mid-size, eli keskikokoista kehoaan.

Yritetäänkö kehopositiivisuutta kapitalisoida vai mistä on kysymys? Mitä yhteiskunnan kauneusnormit täyttävästä "läskisisällöstä” pitäisi oikein ajatella? Kysyimme asiaa Jenny Lehtiseltä, joka tunnetaan Suomessa kehopositiivisuusliikkeen nokkanaisena.

Hänen mukaansa ilmiö on olemassa myös Suomessa.

– Tämä herättää paljon keskustelua, mutta ei kuitenkaan ole mikään helpoin aihe. On paljon kehopositiivisuusaktivisteja, jotka vihaavat tätä ja kokevat, että se vie merkittävästi tilaa niiltä ihmisiltä, jotka tarvitsevat kehopositiivisuutta enemmän, Lehtinen sanoo Me Naisille.

On hyvä erottaa henkilökohtainen kipuilu ja yhteiskunnan rakenteissa oleva kehoviha. Se ei kosketa hoikkia, itsensä kanssa kipuilevia ihmisiä.

Lehtinen on itse sitä mieltä, että jokainen, joka puhuu kehopositiivisuudesta oikein, saa siitä puhua ja ottaa sen omakseen.

– Oikein puhumisella tarkoitan sitä, että tunnistaa ja tunnustaa liikkeen juuret. Kehopositiivisuus on absoluuttisesti sitä mitä se on, eikä siihen liity muttia.

Tällä Lehtinen viittaa julkisuudessakin kuultuihin lohkaisuihin, kuinka ”kehopositiivisuus on hyvästä, mutta kyllähän ihmisen täytyy pitää itsestään huolta” tai että ”kehopositiivisuus menee liian pitkälle” – näillä lausahduksilla viitataan usein juuri niihin ihmisiin, jotka ovat heikoimmillaan oman kehonsa kanssa.

– Se on puhetta, jota kuulee usein hyvinvointivalmentajien suusta.

Suomessakin on pyritty rahastamaan kehopositiivisuusliikkeellä esimerkiksi myymällä aatteen nimeä kantavia laihdutusvalmennuksia.

– Joillain ihmisillä ei ole mitään hajua, mitä kehopositiivisuus on, mutta sillä yritetään silti ratsastaa, koska se on muotia.

Läskivihaa vai omaa kehokipuilua?

Toisenlainen lähestymistapa siloteltuun ja yhteiskunnan normit täyttävään kehopositiivisuussisältöön on se, että jos siitä on apua jollekin, se ajaa asiaa.

Lehtinen olisi itse kaivannut kehopositiivista sisältöä kaikista eniten silloin, kun hän oli hoikemmassa kunnossa oleva tyttö, joka silti kuvitteli olevansa maailman lihavin yhden mahamakkaran takia.

– Jos tuollainen TikTok-sisältö auttaa itsensä kanssa kipuilevia nuoria tyttöjä oman kehon hyväksymisessä, silloin se ajaa kehopositiivisuuden asiaa, Lehtinen sanoo.

Ylen radiotoimittaja ja mediapersoona Jenny Lehtinen on puhunut julkisuudessa avoimesti syömishäiriöistä.

Lehtisen mukaan on kuitenkin tärkeää ymmärtää yksi olennainen ero: itsensä kanssa kipuilevat, mutta yhteiskunnan normit täyttävät ihmiset eivät ole samassa asemassa kuin he, joiden kehot ovat oikeasti marginaalissa. Marginaaliset kehot ovat eri asemassa esimerkiksi terveydenhuollossa, parisuhteissa ja työpaikoilla.

– On hyvä erottaa henkilökohtainen kipuilu ja yhteiskunnan rakenteissa oleva kehoviha ja läskiviha. Se ei kosketa hoikkia, itsetuntonsa kanssa kipuilevia ihmisiä. Kyse on ihan eri taistelusta.

Hirveintähän olisi se, jos kehopositiivisuudessa ei olisikaan tilaa enää oikeasti syrjityille kehoille, vaan siitäkin tulisi täydellisten kehojen paraatia.

Vaikka normien mukainen kehopositiivisuussisältö voi auttaa toisia, se voi olla joillekin hyvin triggeröivää, eli haitallista.

– Jos ryhdytään kehopositiivisuuden nimissä esittelemään ihan tavallisia vartaloita, se vaikuttaa normista poikkeavien ihmisten silmissä siltä, että okei, jos jo tuollainen keho tarvitsee kehopositiivisuutta, mikä tähän mun kehoon enää auttaa.

Samalla se vie tilaa niiltä kehoilta, jotka ovat oikeasti marginaalissa.

– Hirveintähän olisi se, jos kehopositiivisuudessa ei olisikaan tilaa enää oikeasti syrjityille ja näkymättömäksi jääneille kehoille, vaan siitäkin tulisi täydellisten kehojen paraatia.

Toki tiedossa on, että edes täydellinen keho ei välttämättä pelasta ihmistä kehopaineilta, Lehtinen huomauttaa.

– Ei sen niinkään pitäisi mennä, että kun tavoitellaan kehojen tasa-arvoa, se ei kuulukaan kaikille ja kaikki eivät saisi puhua siitä. Toive voisi olla se, että omasta kehosuhteesta saa puhua, mutta samalla annettaisiin tilaa ja nostettaisiin omassa somessa esiin marginaalisia kehoja.

– Silloin se palvelisi kaikkia.

Lue myös: Enni Koistinen puhuu kehopositiivisuuden puolesta, mutta teki silti elämäntaparemontin: ”Koin hyötyväni laihduttamisesta”

Lue myös: Instagramissa leviää hätkähdyttävä bingo, josta moni on ympyröinyt kaikki kohdat – se saa tajuamaan, miten vääristyneitä ajatuksia meillä on kehoistamme

Lue myös: Kolumni: Katselin telkkarista perjantai-iltana alastomia suomalaisvartaloita, ja se oli ihaninta, mitä olen nähnyt pitkään aikaan

Artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?