Karita Keskinen, 33, huomasi jo varhaisessa teini-iässä, että hänen rintansa näyttävät oudoilta. Rinnat olivat malliltaan putkimaiset ja nännipihat hyvin laajat ja pallomaiset.
– Mietin, että kyllä rintani saattavat tästä vielä kasvaa ja muuttua. Mutta eivät ne siitä sitten mihinkään muuttuneet. Vasta myöhemmin aikuisiällä lähdin tutkimaan, että mistä tässä voisi olla kyse, ja törmäsin keskustelupalstalla nimitykseen tubulaariset rinnat.
Tubulaarisilla rinnoilla tarkoitetaan rintoja, jotka ovat muodoltaan suipot ja putkimaiset, nännipihat ovat laajentuneet ja lisäksi rinnat ovat usein keskenään epäsymmetriset. Kyseessä on rintojen kehityshäiriö, jossa rintarauhaskudosta ei ole muodostunut rintoihin normaalisti. Joskus toinen rinta voi olla normaali ja toinen tubulaarinen.
– Koen rinnoistani suurta häpeää ja riittämättömyyden tunnetta ihan päivittäin. Toisinaan ajatukset ja tunteet tulevat myös uniin. Mun itsetunto on ihan paskana juurikin mun rintojen takia, ja niin on ollut aina, Karita kertoo.
Kehut eivät poista häpeää
Ilmiön yleisyyttä on melko vaikea arvioida tarkasti, sillä läheskään kaikki naiset eivät hakeudu lääkäriin rintojensa vuoksi, ja osaa asia ei välttämättä edes häiritse.
Mehiläisen plastiikkakirurgi Stephan Dietz arvioi vaikeiden tapauksien esiintyvyyden olevan maksimissaan viiden prosentin luokkaa. Lievempiä tapauksia, joissa rinnat täyttävät joitakin tubulaarisuuden piirteitä, esiintyy noin 10–20 prosentilla naisista. Lievissäkin tapauksissa yksilön kokema henkinen haitta voi olla hyvin suurta.
Karitan itsetunto-ongelmat ovat vaikuttaneet myös parisuhteeseen.
– Mieheni kyllä kehuu minua ja rintojani, mutta ei se poista omaa häpeääni. Pelkään hirveästi, että hän ihastuu toisiin naisiin, joilla on normaalit rinnat. Eli tavallaan tilanteeni on aiheuttanut mustasukkaisuutta suhteeseemme, kun koen, etten itse kelpaa, etten mä ole oikea nainen.
Karitan on ollut vaikea puhua aiheesta muille läheisilleen kuin omalle miehelleen. Hän on vasta hiljattain rohkaistunut etsimään vertaistukea erilaisista naisille suunnatuista Facebook-ryhmistä.
Vastaus löytyi Googlesta
Iida Åfeldt, 28, samaistuu Karitan kokemuksiin. Hän kertoo kummastelleensa rintojensa ulkonäköä jo nuorena ja haaveilleensa tuolloin pitkään silikoni-implanttien ottamisesta.
– Rinnoista tuli minulle sellainen epävarma möykky. Mua hävetti, että rintani olivat niin olemattomat ja ruman näköiset. Mutta en ollut koskaan kuullutkaan rintojen tubulaarisuudesta, enkä osannut edes ajatella, että kyse voisi olla siitä.
Iida oli 22-vuotias, kun hän törmäsi termiin ”tubulaariset rinnat”. Hän luki lehdestä jutun, jossa käsiteltiin eri näköisiä rintoja.
– Rupesin sitten googlettelemaan aihetta. Suomeksi löytyi aika vähän tietoa, eikä millään keskustelupalstoilla puhuttu aiheesta, toisin kuin nykyään.
– Löysin kuitenkin jonkin verran tietoa englanniksi, ja esimerkkikuvia katsellessani tajusin heti, että hei, noi näyttävät ihan mun rinnoilta, että noihan mulla onkin.
Tubulaariset rinnat eivät korjaannu itsestään iän myötä, joten vaihtoehtoina on joko hyväksyä rinnat sellaisina kuin ne ovat tai hakeutua leikkaukseen. Iida päätyi jälkimmäiseen. Sittemmin hän on jakanut blogissaan avoimesti tietoa korjausprosessista ja aiheesta ylipäätään.
Korjaus kolmella rasvansiirrolla
Korjausprosessi alkoi vuonna 2015, kun Iida hakeutui yksityisen gynekologin vastaanotolle, ja pyysi häneltä arviota rinnoistaan. Gynekologin mielestä Iidan rinnat olivat ihan normaalit, mutta Iidan pyynnöstä hän suostui kuitenkin laittamaan lähetteen julkisen plastiikkakirurgian osastolle, jotta kirurgi voisi arvioida, täyttävätkö rinnat tubulaarisuuden kriteerit.
Lokakuussa 2015 kirurgi totesi Iidan rintojen täyttävän julkisessa terveydenhuollossa tehtävän hoidon kriteerit ja Iida siirrettiin leikkausjonoon.
Rintojen korjaus päätettiin tehdä rasvansiirrolla. Tällöin rintoja ei saa korjattua heti yhdellä kerralla, vaan toimenpiteitä vaaditaan useampi, jotta siirretty rasva jää rintoihin pysyvästi. Iidalle rasvansiirtoja tehtiin kolmesti.
Plastiikkakirurgi Dietzin mukaan muita vaihtoehtoisia hoitotapoja ovat rintaimplantit sekä rasvansiirron ja implanttien yhdistelmä eli niin kutsuttu hybridileikkaus. Usein myös nännipihalle tehdään korjausleikkaus. Iidalle kyseinen leikkaus tehtiin toisen rasvansiirron yhteydessä.
Rintojen korjausleikkaus on vaikuttanut positiivisesti Iidan itsetuntoon ja kokemukseen naisellisuudesta. – Käytän enemmän avonaisempia mekkoja, tykkään korostaa omia muotojani ja rintojani enkä enää häpeile ja piilota niitä.
Puolentoista vuoden prosessi
Kaikkiaan korjausprosessi vei aikaa noin puolitoista vuotta. Iidan mielestä kärsivällisyys kannatti, sillä leikkaukset ovat vaikuttaneet positiivisesti niin itsetuntoon kuin naisellisuuden tunteeseenkin. Toisaalta ajatus rintaimplanttien ottamisesta houkuttelee yhä toisinaan.
– Rintojen korjaaminen on parantanut ehdottomasti tyytyväisyyttäni omaa itseä kohtaan. Nykyään tykkään korostaa muotojani ja rintojani enkä enää häpeile tai piilota niitä, Iida kertoo.
– En tosin edelleenkään ajattele, että tissini ovat mitenkään täydelliset. Esimerkiksi mun nännipihoissa on ikävät leikkausarvet, jotka haluaisin joskus mahdollisesti tatuoida ihonvärisiksi. Mutta lähtötilanteeseen nähden onhan tuo ihan hurja muutos.
”On jotenkin yhä vaikea tajuta, että jonkun silmään rintani voivat näyttää kivoilta.
Myöskään intiimit tilanteet eivät enää ahdista samalla tavalla kuin aiemmin. Rinnoista saatuja kehuja on toisinaan vaikea sulattaa, sillä Iida ehti elää niin monta vuotta häveten rintojaan.
– On jotenkin yhä vaikea tajuta, että jonkun silmään rintani voivat näyttää kivoilta, kun olen itse elänyt niin pitkään siten, etten pidä rinnoistani.
"Stressasin seksin harrastamista rintojeni takia”
Iidalle suurin rinnoista aiheutuva haitta oli henkistä: rinnat aiheuttivat suurta epävarmuutta ja tietyt sosiaaliset tilanteet tuntuivat epämukavilta. Uimahallireissut tai saunaillat eivät tulleet kuuloonkaan, ja intiimit tilanteet tuntuivat Iidasta stressaavilta.
– Nuorena deittaillessani en olisi halunnut riisuutua enkä olisi halunnut, että kukaan mies näkee rintani. Stressasin seksin harrastamista ja ylipäätään kaikkea intiimiä rintojeni takia, sillä minulle tuli niin hirveä ahdistus niistä.
Rintojen putkimaisen mallin ja epäsymmetrisyyden vuoksi sopivan kokoisia ja istuvia rintaliivejä ei juuri löytynyt, ja Iida käyttikin lähinnä toppeja tai pitsisiä kaarituettomia liivejä.
”En pysty harrastamaan saunailtoja ja piilottelen rintojani jopa omalta mieheltäni.
Myös Karitalle rinnoista aiheutuvat rajoitteet ovat arkipäivää.
– En pysty harrastamaan saunailtoja ja piilottelen rintojani jopa omalta mieheltäni. Kotona täytyy koko ajan olla paksut rintaliivit päällä, sillä ilman niitä rintojen kehityshäiriö näkyy jopa paidan läpi.
Monelle naiselle kynnys hakeutua lääkäriin rintojen tubulaarisuuden vuoksi on hyvin suuri. Hoitoon hakeutumista jarruttaa paitsi rinnoista aiheutuva häpeä, myös pelko vähätellyksi tulemisesta.
Suhtautuminen on lääkäristä kiinni
Kun Karita viimein uskaltautui reilu vuosi sitten ammattilaisen puheille, oli kokemus ikävä kyllä suuri pettymys.
– Lääkäri oli vanha ulkomaalainen nainen, joka puhui tosi huonosti suomea. Välillämme oli paha kielimuuri, emmekä ymmärtäneet toisiamme oikeastaan ollenkaan. Lisäksi koin myös vähättelyä, Karita kertoo.
– Tuntui, ettei vastaanotolla ymmärretty, millaista henkistä haittaa rintojen kehityshäiriöstä voi aiheutua. Ei se käynti sitten johtanut mihinkään, vaan lähdin kotiin itkien, että pieleen meni.
Myös Iidalla on kokemusta vähättelystä lääkärin vastaanotolla. Kohtaaminen iäkkäämmän gynekologin kanssa jätti Iidalle olon, että gynekologi väheksyi hänen kokemustaan ja tunteitaan, vaikka hän saikin lähetteen.
”Yksi lääkäri saattaa laittaa potilaan leikkausjonoon, siinä missä toinen ei.
– On todella kurjaa, että muillekin naisille on tullut tunne, ettei heitä oteta tosissaan. Jos yksi alan ammattilainen tyrmää sinut, niin ei sitä enää välttämättä uskalla kokeilla onneaan jonkun toisen lääkärin kanssa – etenkin, kun aihe on todella monelle niin vaikea, Iida harmittelee.
Plastiikkakirurgi Stephan Dietzin mukaan psykososiaaliselle haitalle annettu painoarvo onkin hyvin pulmallinen kysymys hoidon tarvetta pohdittaessa.
– Kaikki riippuu hyvin paljon lääkäristä, joka arvion tekee. Näkemykset siitä, milloin tubulaarisuuden kriteerit täyttyvät tai toisaalta milloin rinnoista aiheutuva psykososiaalinen haitta on liian suurta, eroavat lääkäreiden välillä. Yksi lääkäri saattaa laittaa potilaan leikkausjonoon, siinä missä toinen ei.
"Lääkäriin meneminen pelottaa”
Ikävästä lääkärikokemuksestaan huolimatta Karita elättelee toivoa siitä, että uskaltaisi vielä joskus hakeutua ammattilaisen vastaanotolle, sillä rinnat rajoittavat elämää niin sietämättömän paljon. Kuitenkin jo pelkkä ajatus siitä, ettei häntä taaskaan oteta vakavasti, aiheuttaa suurta ahdistusta.
– Lääkäriin meneminen pelottaa. Pelkään, että saan taas pakit tai että minua ei ymmärretä ja minut vain passitetaan kotiin.
Iida tunnistaa vähätellyksi tulemisen pelon, mutta kehottaa silti muita asian kanssa painivia uskaltautumaan ammattilaisen puheille.
– Toivoisin, että mahdollisimman moni nainen saisi kerättyä rohkeutta keskustella aiheesta tai uskaltaisi kysyä lääkärin mielipidettä. Samalla ymmärrän, että moni pelkää tyrmäämistä lääkärissä: jos sinulle sanotaankin, ettei rinnoissasi ole mitään vikaa. Moni ammattilainenkaan ei tunne ilmiötä vielä niin hyvin, ja se luo omat haasteensa.
Karita uskoo, että leikkaus vaikuttaisi hänen itsetuntoonsa ja koko elämänlaatuunsa positiivisesti. Hän luettelee pitkän listan asioita, jotka helpottuisivat rintojen ulkonäön muuttumisen myötä.
– Pystyisin olemaan vapautuneempi ja elämään normaalia elämää esimerkiksi oman mieheni kanssa. Voisin harrastaa seksiä ilman paitaa tai rintaliivejä, eikä mun tarvitsisi jatkuvasti pelätä sitä, ovatko toiset naiset parempia kuin minä. Voisin katsoa telkkaria ilman, että pelkään koko ajan, näkyykö ruudussa kohta normaalit rinnat, koska mulla tulee jo pelkästään siitä niin paha mieli. Löytäisin myös varmasti sopivampia rintaliivejä tai mikä parempaa, voisin olla vaikka kokonaan ilman niitä.
Jo pelkkä diagnoosin saaminen voi helpottaa
Rintojen tubulaarisuus ei ole ilmiönä läheskään kaikille tuttu. Blogissaan aiheesta avoimesti puhunut Iida kertoo tiedon tarpeen olevan selkeästi suurempi kuin mitä tällä hetkellä on tarjolla.
Naiset kysyvät neuvoja ja lähettävät kuvia rinnoistaan Iidalle viikoittain. Iida pyrkiikin parhaansa mukaan rohkaisemaan naisia ammattilaisavun pariin, mikäli rintojen ulkonäkö todella haittaa elämää.
– Pyrin aina tsemppaamaan kaikkia, että jos asia oikeasti häiritsee, niin silloin ei kannata jäädä odottelemaan, että mitäpä jos se muuttuukin – kuitenkin kyseessä on niin isosti omaan hyvinvointiin vaikuttava asia. Jo pelkkä diagnoosin saaminen voi helpottaa: vaikkei haluaisi edes leikkausta, voi tuntua silti huojentavalta saada vahvistus omille epäilyksilleen.
Tubulaariset rinnat – mistä on kyse?
Tubulaarisilla rinnoilla tarkoitetaan rintoja, joihin ei ole muodostunut rintarauhaskudosta normaalisti. Rinnat ovat muodoltaan suipot tai putkimaiset, nännipihat ovat laajentuneet ja lisäksi rinnat ovat usein keskenään epäsymmetriset. Joskus toinen rinta voi olla aivan normaali ja toinen tubulaarinen.
Rintojen tubulaarisuus ei ole sama asia kuin pienet rinnat, vaan kyseessä on selkeä poikkeama rintojen kehityksessä.
