Villasukkajuoksu: mitä se on ja miten siihen kannattaa varustautua? - Hyvä fiilis - Ilta-Sanomat

Nurmijärveläinen Pia ystävineen hurahti villasukkajuoksuun – talven ”hittilajissa” ei kenkiä tarvita

Nyt villasukkaillaan lumihangessa! Nurmijärveläinen Pia tekee jopa seitsemän kilometrin lenkkejä ilman kenkiä.

Pia Jaakkola tekee villasukkalenkkejä toisinaan yli kymmenen tuttavansa kanssa.

”Pitäisikö meidänkin kokeilla joskus tätä hulluutta?”

Tammikuisena pakkaspäivänä Pia Jaakkolan puhelin piippasi. Naapurissa asuva ystävä, Carita Salminen, oli lähettänyt linkin artikkeliin, jossa kerrottiin villasukkajuoksusta – paljasjalkajuoksun talviversiosta, joka on viime vuosina noussut esille aina, kun maa on saanut kauniin lumipeitteen.

Neljä kaverusta jatkoi viestien vaihtamista aiheesta someryhmässään. Heti samana iltana he päättivät kokeilla lajia.

Ensimmäinen kerta jännitti aluksi Piaa. Ajatus tuntui hassulta ja kroppakin harasi vastaan, kun ovesta piti astua pakkaseen ilman kenkiä.

– Pohdin, kastuvatko jalat ja paleleeko pahasti. Mutta riemastuin oitis siitä, miten ihanalta villasukkajuoksu tuntuikaan. Jalat olivat lämpöiset ja askel kepeä.

Pia oli pukenut kolmet villasukat paljaiden varpaiden päälle. Tuttu lenkkimaasto, aurattu, lumen peittämä hiekkatie, tuntui täysin toiselta sukat jalassa.

Pimeässä tähtitaivaan alla ystävät hyppäsivät välillä loikkimaan pellolle ja umpihankeen. Lopulta he päätyivät kellimään selälleen pakkaslumessa ja kikattamaan onnesta kuin teinit.

Carita Salmisen tyylinäyte villasukkajuoksusta lumikinoksessa.

Nurmijärvellä asuva Pia, 48, käy ystäviensä kanssa yhdessä ulkoilemassaa melkein joka päivä. Toisinaan he juoksevat, mutta useimmiten he kävelevät yhdessä ja juttelevat kuulumiset samalla.

Pian perheeseen kuuluvat mies ja viisi poikaa.

Ensimmäisen villasukkalenkin jälkeen hän hehkutti uutta lajiaan heille. Samoin tekivät ystävät omissa kodeissaan.

– Riehaannuimme tästä harrastuksesta ja kohta olimme porukalla villasukkailemassa, yli kymmenkunta lasta ja aikuista yhdessä. Juuri tänä talvenahan on tähän touhuun aivan täydelliset olosuhteet koko maassa.

Pian huilihetki villasukkalenkin jälkeen.

Neljät sukat jalkaan

Paras villasukkailusää on Pian mielestä noin seitsemän asteen pakkanen ja kuiva lumi.

Hän on tänä vuonna lenkkeillyt villasukissa 36 kilometriä. Kylmin sää on ollut 17 asteen pakkanen ja pisin lenkki seitsemän kilometriä.

Kertaakaan Piaa ei ole paleltanut. Kovimmilla pakkasilla hän vetää jalkoihinsa neljät sukat.

– Jalat pysyvät kuivina koko ulkoilun ajan, ja ne lämpenevät matkan varrella vain lisää. Lumi ei kulkeudu päällimmäisen sukan läpi edes polvenkorkuisessa hangessa kahlaamalla eikä sitä mene iholle. Tunne on tosi vapauttava.

Heti ensimmäisen lenkin jälkeen Pia huomasi, että jalkojen pienetkin lihakset pääsevät töihin ja villasukkajuoksu kiihdyttää hänen jalkapohjiensa verenkiertoa.

 Tuntui kuin jalkapohjani olisi elvytetty hieromalla eloon.

– Tuntui kuin jalkapohjani olisi elvytetty hieromalla eloon.

Monet paljasjalkajuoksun harrastajat ovat innostuneet jatkamaan kautta villasukissa. Pia ei ole kokeillut paljasjalkajuoksua, mutta hän ymmärtää nyt sen viehätyksen.

– Kun sukat ovat jalassa, kengät eivät hierrä eivätkä purista.

Hän kuvailee itseään ”kotinurkkien sunnuntaijuoksijaksi”, joka on osallistunut muutaman kerran Naisten kympille sekä ohjattuun polkujuoksuun.

Tutusta kävelytiestä on tullut eksoottisempi, kun jalassa on villasukat.

Sohjokeliin ei ole mitään asiaa

Suomi on miljoonien villasukkien maa. Maanviljelijänä työskentelevän Pian perheessäkin villasukkia on kertynyt moniin laatikkoihin ja kaappeihin.

Osa on itse tehtyjä, osa on saatu lahjaksi sukulaisilta ja jotkut on ostettu kirpputoreilta. Hän iloitsee, että nyt laatikon pohjimmaisetkin sukat ovat päässeet ulkoilemaan.

Jokaisen lenkin jälkeen Pia nappaa päällimmäisen sukan jalasta pois nopeasti ennen sulamista. Kohmeisen sukkaparin hän ripustaa kuivumaan, ja muut sukat hän laittaa laatikkoon odottamaan seuraavaa ulkoilua, sillä ne eivät ole kastuneet.

Sukat eivät saa olla liian löysät, mutta eivät kireätkään. Päällimmäiset sukat lössähtävät ulkoilun aikana kokoaan vähän reilummiksi, mutta Pian mukaan ne palautuvat kyllä kuivuttuaan.

 Syvässä hangessa juokseminen hengästyttää nopeasti ja on hauskaa jumppaa.

Lumella villasukan pito on Pian mielestä todella mainio. Joissakin todella jäisissä kohdissa sukka saattaa kuitenkin lipsua vähän.

– Hieman epätasainen tienpohja antaa jalalle töitä, pellosta puhumattakaan. Syvässä hangessa juokseminen hengästyttää nopeasti ja on hauskaa sekä tehokasta jumppaa. Ohut lumikerros tuntuu jalan alla suloiselta.

Lenkin jälkeen saattaa vähän lapsettaa.

Vielä eteen ei ole tullut talvisäätä, joka olisi laittanut stopin Pian uudelle suosikkilajille. Pakkanen on nipistänyt välillä reisistä ja nenänpäästä, mutta se ei ole Nurmijärven villasukkailijoiden menoa haitannut.

– Liikkeessä on syytä olla koko ajan. Tuuli menee läpi villasukasta, joten sellaista säätä kannattanee pakkasella välttää. Eikä sohjokeliin ole mitään asiaa sukkasillaan.

Pia mielestä kivan ulkoiluhetken kruunaa sauna, sillä se pidentää villasukkailun tuomaa euforista olotilaa.

– Villasukat, ystävät ja tämä täydellinen talvi ovat mitä mahtavin yhtälö.

Villasukkajuoksu saa hymyn levenemään ja lumen pöllyämään.

PS: Oletko jo Mimmit liikkuu ja lepää -ryhmän jäsen?

Kannattaa liittyä Me Naisten omaan Mimmit liikkuu ja lepää -Facebook-ryhmään! Siellä niin vasta-alkajat kuin kokeneemmat liikkujat sekä muut hyvinvointia etsivät saavat vertaistukea.

Nurmijärven villasukkajuoksijoiden tyylinäyte.

Tuoreimmat

Luitko jo nämä?