Etkö saa nukuttua? Vera, Johanna ja Minna kertovat, miten huonounisuuden kanssa pärjää - Hyvä fiilis - Ilta-Sanomat

Etkö saa nukuttua? Vera, Johanna ja Minna kertovat, miten huonounisuuden kanssa pärjää

Veran uniongelmat alkoivat vauvan myötä, Johannaa valvottaa traumaperäinen stressi ja Minnaa uniapnea. Mikä naisia auttaa jaksamaan arjessa, vaikka uni jää välillä huonoksi?

Vera Wrightin öistä tuli rikkonaisia Clementine-vauvan myötä. ”Ennen olin aamuvirkku ja herääminen oli helppoa, mutta nyt väsymys saa välillä ärtyneeksi.”­

16.11. 13:30

Vera, 21: ”Ulkoilu auttaa heräämään”

Vera Wright, Kerava: ”Herään yöllä usein noin viisi kertaa, kahden tunnin välein. Seitsemän kuukauden ikäinen tyttäreni Clementine nukkui ensimmäiset kuukautensa huonosti ja kärsi koliikista. Sen jälkeen heräily jäi tavaksi.

Ennen vauvan syntymää minulla ei koskaan ollut univaikeuksia. Olen aina ollut aamuvirkku: menen ajoissa nukkumaan ja herään aikaisin. Ennen aamuherääminen oli minulle helppoa, mutta ei enää. Väsymys saa välillä ärtyneeksi.

Jo raskausaikana uni muuttui huonommaksi, ja ennen synnytystä en nukkunut lainkaan pariin vuorokauteen. Synnytyksen jälkeenkään en pystynyt nukahtamaan kahteen vuorokauteen. Ajatukset pyörivät päässä, ja minulla oli stressiä ja ahdistusta.

Sairaalassa sain unilääkkeitä, jotta keho pääsi lepäämään, mutta niiden käyttäminen ei onnistunut myöhemmin vauvan kanssa. Jos otin lääkkeen ja ajattelin, että nyt vauva nukkuu, hän ei nukkunutkaan.

Menen nukkumaan iltaisin jo kuudelta, samaan aikaan kuin Clementine. Silloin saan unta kolmisen tuntia ennen vauvan ensimmäistä heräämistä, ja ehkä toiset kolme tuntia vielä ennen puoltayötä. Loppuyön Clementine heräilee ja aamukuudelta nousee kokonaan ylös.

 Menen nukkumaan jo iltakuudelta. Muuten en saisi lainkaan tarpeeksi unta.

Nukahdan melko hyvin, mutta koska menen aikaisin nukkumaan, unta ei välttämättä riitä aamuyöllä. Aikaisesta nukkumaanmenosta en silti halua luopua, koska muuten en saisi lainkaan tarpeeksi unta. Välillä nukun päivällä puolisen tuntia vauvan päiväuniaikaan, mutta se tuntuu aika turhalta.

Ulkoilu auttaa usein heräämään kunnolla. Toisinaan väsymyksen vuoksi ei vain jaksa lähteä ulos. Kofeiinia en käytä.

Kun Clementine oli vastasyntynyt, hormonit auttoivat minua pysymään hereillä. Nyt unta todella tarvitsisi. Koska imetän edelleen, en voi jakaa heräämisiä puolisoni kanssa. Olisi ihanaa saada nukkua yksi yö kokonaan, mutta epäilen, että heräilisin joka tapauksessa. Jos Clementine herää yöllä tuntia myöhemmin kuin yleensä, havahdun silti hereille jo normaaliaikaan.

Olemme harkinneet vauvalle unikoulua, mutta en ole uskaltanut aloittaa sitä, koska saattaisin olla vielä väsyneempi ensimmäiset pari viikkoa.”

Uniohjaajan kommentti: ”Yksikin yhtenäisemmin nukuttu yö saattaisi auttaa sietämään väsymystä paremmin. Voisiko hoitovastuuta jakaa vaikka kerran viikossa niin, että vauva saa pullomaitoa yöllä? Myös unikoulu kannattaa aloittaa. Sen seurauksena äiti saattaa olla väsyneempi pari viikkoa, mutta lopulta koko perhe saattaisi nukkua paremmin seuraavat puoli vuotta.”

Johanna Parikka rentoutuu unien alla esimerkiksi pihasaunassa.­

Johanna, 42: ”Kehoni on hälytystilassa”

Johanna Parikka, tekninen asiantuntija ja joogaopettaja, Tampere: ”Uniongelmani alkoivat kesällä 2016. Sain post-traumaattisen stressireaktion, kun elämääni voimakkaasti vaikuttanut ihminen kuoli. Aluksi unet menivät kokonaan. Kun palasin sairauslomalta töihin, huomasin, että en saa normalisoitua päivärytmiäni. Illalla ei väsyttänyt lainkaan ja heräilin myös öisin. Ongelmat ovat jatkuneet tähän päivään saakka.

Aloin etsiä aktiivisesti keinoja, joilla saisin unen takaisin. Nykyään niitä on iso repertuaari.

Alan valmistautua nukkumaan jo aikaisin, kello 18–19 aikaan. Syön päivän viimeisen ruoan, en harrasta raskasta liikuntaa enkä ole somessa. Kahdeksan aikaan laitan puhelimen ja läppärin offline-tilaan. Läheiseni tietävät, että jos tulee jotain tärkeää asiaa, he voivat olla yhteydessä mieheeni.

Yritän tehdä illoista rauhallisia. Kirjoitan päiväkirjaa tai luen. Teen vanhan ajan juttuja kynttilänvalossa. Joskus rentoudun pihasaunassa tai kuuntelen musiikkia tai rentoutusäänitteitä. Yin-jooga kulkee minulla aina mukana. Voin tehdä asanoita jopa sängyssä yöllä.

Minulla on myös painopeitto ja matalatehoista värähtelyä lähettävä Neurosonic-patja. Käytän magnesiumia ja muita luontaistuotteita. Kuukausi sitten hankin yökiskot hampaisiin.

 Joskus mielikuvamatkailu auttaa nukahtamaan. Mietin vaikka viimeistä laskettelulomaa Levillä.

Jos herään yöllä, saatan valvoa kolmekin tuntia. Yritän kuitenkin nukahtaa nopeasti. Joskus siihen auttaa kehon rentoutus jäsen kerrallaan, joskus se, että mieheni laittaa käden pääni päälle. Yritän viimeiseen asti välttää sängystä nousua, sillä se saa helposti kokonaan hereille. Joskus mielikuvamatkailu auttaa nukahtamaan. Mietin vaikka viimeistä laskettelulomaa Levillä.

Useamman vuoden unettomuus on heikentänyt elämänlaatuani. En jaksa treenata kovatehoisesti eikä kehoni palaudu normaalisti. Huomaan myös, että vähäunisuus vaikuttaa muistiin ja mielialaan.

Epäilen, että unettomuuteni liittyy hermostoon. Post-traumaattisessa stressireaktiossa keho menee hälytystilaan. Luulen, että se hälytystila on edelleen päällä ja kehoni käy ylikierroksilla. Siksi yritän löytää apukeinoja nimenomaan hermoston rauhoittumiseen.

Välillä turhauttaa, että nukkumisen eteen pitää käyttää niin paljon energiaa. Suhtaudun silti elämään positiivisesti ja jaksan uskoa parempien yöunien löytymiseen.”

Uniohjaajan kommentti: ”Johannan oma arvio kehon hälytystilasta on luultavasti oikea. Hän voisi vielä harkita traumaattisen asian käsittelyä traumaterapeutin kanssa. Rentouttavia kehoharjoitteita Johanna on jo tehnytkin; eräs kehollisen rentoutuksen menetelmä on Basic Body Awareness, jota koulutetut fysioterapeutit ohjaavat. Asanoita suosittelen tehtäväksi muualla kuin vuoteessa, joka on hyvä pyhittää nukkumista varten.”

Jos Minna Urpilainen herää yöllä eikä uni tule, hän kuuntelee jotain monotonista, kuten pianomusiikkia. ”Välillä olen kuunnellut Raamattuakin.”­

Minna, 52: ”Uniapnean löytyminen oli sekä helpotus että kauhistus”

Minna Urpilainen, järjestelmäasiantuntija, Mikkeli. ”Uniongelmani alkoivat jo 7–8 vuotta sitten. Viisi vuotta sitten aloin olla niin väsyksissä, että aloin käyttää tilapäisesti unilääkkeitä. Kun olin toissakeväänä uusimassa reseptiä, lääkäri sattui kysymään tarkemmin nukkumisestani ja siitä, onko minulle koskaan tehty uniapneatestiä.

Pääsin testiin ja yllätyksekseni sainkin uniapneadiagnoosin. Olin ollut osittaisella sairaslomallakin työuupumuksen vuoksi – tai sen luulin väsymykseni syyksi ennen diagnoosia. Nyt jälkikäteen moni asia on saanut selityksen. Luulen, että uniapnea on ollut taustalla pitkään. Olen vain sinnitellyt.

Pahimpina aikoina nukuin parisen tuntia yössä, ja senkin koiranunta. Kun ajoin työssä autolla, huomasin, etten tiennyt, olinko menossa itään vai länteen. Aloin pelätä, että nukahdan rattiin.

Pahinta unettomuudessa olikin pelkääminen ja väsymyksen tuoma lumipalloefekti. Mitä väsyneempi olen ollut, sen huonommin olen nukkunut. Elimistöön tuleva sympaattisen hermoston yliaktiivisuustila on pahimmillaan estänyt nukkumisen kokonaan.

 Mitä väsyneempi olen ollut, sen huonommin olen nukkunut.

Aloin jännittää nukkumaan menoa jo päivällä: miten seuraava yö menee? Ajattelin, että olen jotenkin huono, kun mitään selittävää tekijääkään ei löytynyt. Mietin myös, olenko masentunut, kun normaalisti olen energinen. Välillä epäilin huonounisuutta vaihdevuosioireiksi.

Diagnoosi oli sekä helpotus että kauhistus. Vihdoin sain selityksen, mutta toisaalta myös sen tiedon, että sairaus on pysyvä ja siihen voi liittyä vakaviakin sydän- ja aivosairauksia. Onneksi niitä ei ainakaan vielä ole löytynyt. Uniapneatestissä pisin yksittäinen hengityskatkokseni yön aikana oli kuitenkin 2 minuuttia 39 sekuntia. Jo 4–6 minuutissa voi alkaa tulla aivovaurioita.

Vuosi sitten syksyllä sain CPAP-laitteen. Etukäteen pohdin, miten osaan nukkua maskin kanssa ja miten mieheni osaa nukkua vieressäni. Opetteluun menikin aikaa, ja aluksi unet jopa huononivat. Nyt kun olen tottunut ”Puhkuun”, en enää pärjäisi ilman.

Nykyään nukun huomattavan hyvin aiempaan verrattuna. Yöt ovat edelleen katkonaisia, koska CPAP-laite kuivattaa suuta, ja joudun heräämään monta kertaa yössä hörppäämään vettä. Uniapnea aiheuttaa sen, että ajallisesti paremmin nukutut yöt eivät kuitenkaan ole olleet laadullisesti riittäviä, vaan väsymys on arjessa läsnä. Olen kuitenkin virkeämpi kuin ennen ja jaksan käydä töissä sekä harrastaa.

En edes muista, milloin olisin nukkunut kokonaisen yön heräämättä. Se ei kuitenkaan enää häiritse minua. Olen sen asian kanssa paremmin sinut.”

Uniohjaajan kommentti: ”Uniapnean lisäksi hormonaaliset muutokset voivat vaikuttaa unta heikentävästi, ja siksi tarvitaan hyvä gynekologisuhde. Moni kokee, että itsessä on jotain vikaa, kun nukkuminen on vaikeaa. Siihen voivat auttaa muutaman minuutin mittaiset itsemyötätuntoharjoitukset. Kokeile laittaa käsi rinnallesi ja sano itsellesi: ”Juuri nyt lähetän myötätuntoa ja lempeyttä huonosti nukkunutta itseäni kohtaan.” Opettele puhumaan itsellesi kuin parhaalle ystävällesi.”

Henkilökohtaiset vinkit antoi uniohjaaja, työterveyshoitaja, univalmentaja (CBT) ja mindfulnessohjaaja Sara Karjalainen, joka työskentelee Terveystalossa.

Luetuimmat

Tuoreimmat Me Naiset