Ajattele positiivisesti!
Kukapa meistä ei olisi joskus kuullut tätä ohjenuoraa? Meille toitotetaan pienestä alkaen, että pitäisi tarkastella asioiden valoisaa puolta, ja some-aikana myönteisyyden ilosanoma vain korostuu entisestään. Hyvinvointivaikuttajien mantra tuntuu olevan, että voit itse valita, mitä tunnet, joten valitse elämääsi positiivisuus.
Ikuisen positiivisuuden ihannointi on rantautunut jopa tänne perinteisesti synkistelevään Pohjolaan.
Ai mitä pahaa siinä on? Jos kielteiset tunteet kieltää kokonaan, positiivisuus voi mennä yli. Tällöin puhutaan toksisesta positiivisuudesta.
Bustlen haastatteleman psykoterapeutin Karen R. Koenigin mukaan toksisesti positiivinen ihminen ei anna itsensä tuntea tai ainakaan ei ilmaise muita kuin positiivisia tunteita. Psykoterapeuttikollega Jennifer Murayama täydentää, että toksisesti positiivinen ihminen vähättelee ja mitätöi myös muiden tuntemuksia.
Hyvän elämän salaisuutta tutkinut Frank+Martela" class="person">Frank Martela puolestaan on aiemmin kuvaillut, että toksisesta positiivisuudesta voi kertoa esimerkiksi se, että ihminen elää ikään kuin jatkuvaa hyvää päivää.
Tosiasiassa tsemppihenkisyydellä ei kuitenkaan voi vaikuttaa kaikkeen. Yksi esimerkki tästä on se, kuinka vaikeasti sairaista puhutaan taistelijoina, jotka voivat muka omalla asenteelleen vaikuttaa siihen, kuinka heidän käy.
Ajatuksen ongelmallisuutta on kritisoinut muun muassa itsekin melanooman sairastanut näyttelijä Antti Holma.
– Ei kai siinä mitään pahaa ole, että on positiivinen ja energinen ja sanoo taistelevansa sairautta vastaan, mutta minua harmittaa varsinkin kaikkien niiden voimakkaiden ja energisten syöpään menehtyneiden puolesta koko tämä retoriikka siksi, että siihen kuuluu myös häviäminen ja se, että aina joku ei ”jaksa taistella” tai ”ei taistellut riittävästi”, Holma kirjoitti Facebookissa vuonna 2017.
Toksisesta positiivisuudesta voi kärsiä myös positiivari itse – ja hänen ihmissuhteensa.
Kaikki ei aina ole okei – ja se on ihan okei
Jos siis olet se, joka kehottaa huolista kertovia kavereitaan ”ajattelemaan positiivisesti” tai ”näkemään jokaisessa pilvessä hopeareunuksen”, kannattaa olla nyt kuulolla.
Jos et ole valmis hyväksymään, ettei kaikki ole aina ruusuilla tanssimista, et pysty aidosti kuuntelemaan läheisiäsi. Jos ystäväsi tai perheenjäsenesi tuntevat, ettet ota heidän murheitaan vakavasti, se voi etäännyttää teitä.
– Jos siirryt nopeasti korostamaan asian valoisaa puolta sen sijaan, että kuuntelisit ajan kanssa, mitä toinen tuntee, se on kuin laittaisit itsellesi korvatulpat ja toiselle kuonokopan, vertaa Murayama.
Toksinen positiivisuus on haitaksi myös omalle terveydelle. Terapeutit selittävät Bustlessa, että positiivisina pitämämme tunteet eivät sinänsä ole muita tunteita parempia, vaan niiden nimitys tulee siitä, että ne saavat meidät tuntemaan olomme hyväksi. Mikään tunne ei kuitenkaan itsessään ole parempi tai huonompi kuin toinen. Ihmisyyteen kuuluu myös surua ja vihaa.
– Tarvitsemme kaikkia tunteitamme selvitäksemme ja kukoistaaksemme, Koenig sanoo.
Jatkuva positiivisuus on kuluttavaa. Jos negatiivisille tunteille ei ole rakentavaa väylää ulos, ihmisestä voi tulla vihainen, yksinäinen ja itsetuhoinen.
Siinä, että tuntee olonsa toisinaan kurjaksi, ei siis ole mitään pahaa. Kielteiset tuntemukset eivät nimittäin katoa tukahduttamalla, vaan voimistuvat siitä. Ajan myötä niiden kieltäminen laittaa kehon koville. Vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan jatkuva tunteiden tukahduttaminen voi jopa lisätä ennenaikaisen kuoleman riskiä.
