Jussi toteutti vuosia kyteneen unelman ja vieraili hylätyssä mielisairaalassa – kuvat näyttävät unenomaisen tunnelman

Hylätyt rakennukset ovat urbaanien löytöretkeilijöiden tarkoin varjelemia salaisuuksia. Jussi tutustui yhteen Italian kiehtovista helmistä.

Salaisessa paikassa sijaitseva hylätty mielisairaala oli vaikuttava kokemus. Ilkivaltaa ei näkynyt, mutta luonto oli ottanut alueella vallan.

1.1. 12:00

Valtavien köynnösten ja villiintyneiden kasvustojen alla pilkottaa jotakin salaperäistä.

Rakennus on vuodelta 1870, ja se toimi aikoinaan mielisairaalana. Nyt pitkät käytävät kaikuvat tyhjyyttään.

Kauniit kaari-ikkunat, rosoiset pinnat ja käytävien läpi siintävä auringonvalo tekevät autioituneesta paikasta yhtä aikaa aavemaisen ja kauniin.

Päärakennuksen toisella sisäpihalla oli hiljaista, mutta vain vähän matkan päässä kaupungin kaduilla riitti vilskettä.

Hammashuolto on ollut olennainen osa pitkäaikaissairaiden terveydenhuoltoa, Jussi kertoo.

Siellä täällä näkee merkkejä menneestä: on pystyyn nostettavia hoitotuoleja ja -sänkyjä, vanhoja asiakirjoja, hammaslääkärin tuoli ja jopa kaareva säteilysuoja, jota on käytetty apuna röntgenkuvia otettaessa. On helppo kuvitella, minkälaista elämää täällä on aikoinaan vietetty.

Järvenpääläinen Jussi, 50, vieraili paikalla marraskuun alussa ja julkaisi visiitistään kuvasarjan Autio Suomi -sivustollaan. Sivusto keskittyy hylättyjen paikkojen esittelyyn.

Vaikka kyseessä oli ensikäynti, Jussi kiinnostui mielisairaalasta jo ennen vuosituhannen vaihdetta. Tuolloin internetin kuvavirrassa tuli vastaan kuva sairaalan sisältä. Myöhemmin sama kuva tuli vastaan kuvapalvelu Instagramissa, ja mies otti selvää, missä sairaala sijaitsee.

– Kuvaan oli merkitty paikkakunta, ja Google Mapsin satelliittikuvia katsomalla kyseinen paikka löytyikin keskustasta yllättävän hyvin, Jussi kertoo Ilta-Sanomille.

Tältä paikan päällä näytti

Kun reissu vihdoin onnistui, Jussia odotti paikan päällä häkellyttävä kokonaisuus. Valtavan päärakennuksen lisäksi tontilla oli ainakin hallintorakennus, pesula, lämpövoimalaitos ja vesitorni.

Piha oli umpeen kasvanut, ja hiljaisuus tiivistyi puutarhassa.

– Ainoastaan tasatunteina lyövä kirkonkello paljasti, että jossain oli olemassa myös ulkomaailma. Puista tipahtelevat syksyn viimeiset lehdet tekivät vaikutelmasta luostarimaisen ja unenomaisen.

Sisäpihaa kiertävä käytävä on osittain katettu korkeilla ikkunoilla.

Ehjiä ikkunoita oli riittämiin, merkkejä ilkivallasta ei näkynyt.

Rakennukseen sisälle pääseminen ei ollut alkuun lainkaan varmaa. Lopulta aidatun alueen portista löytyi miehen mentävä aukko. Pääovi oli lukitsematta.

Sisällä mielisairaalassa suomalaismies kulki varoen: ei ollut selvää, oliko paikan päällä muita. Innostuneena oli myös riski, että unohtaisi tuloreittinsä.

– Tilat olivat aikamoista sokkeloa. Kaikki ovet eivät auenneet, ja pitkä pimeä käytävä saattoi olla umpikuja. Ihmettelin suuresti, että ilkivaltaa ei ollut lainkaan. Paikat olivat rappeutuneet luonnollisesti.

Vaikuttavinta oli nähdä hyvin säilyneet kattojen holvirakenteet ja esineet, jotka olivat vuosikymmenien takaa.

– Suurin osa tiloista oli tyhjillään, mutta yksittäisissä huoneissa oli hyvin säilynyttä esineistöä. Mieleenpainuvin oli täysin varusteltu röntgenhuone laitteistoineen.

Yhdessä arkistohuoneessa oli riehunut tulipalo. Tänne se ei ollut levinnyt.

Useita kerroksia sisältäneen kokonaisuuden koluaminen kesti aikansa, sillä Jussi tallensi vaikuttavimmat yksityiskohdat kuviinsa.

Lähdön hetkellä kaikki jätettiin samoille sijoilleen kuin tulohetkellä oli.

–Urbaanit löytöretkeilijät noudattavat tunnuslausetta, ”ota vain valokuvia, jätä vain jalanjälkiä”, Jussi täsmentää.

"Loputtomia käytäviä oli useammassa kerroksessa”

Salaisessa paikassa sijaitsevan italialaisen mielisairaalan kohtalo kytkeytyy yhteiskunnallisiin muutoksiin. Vielä 1970-luvun alkupuolella sairaalassa oli Jussin tietojen mukaan 1 500 potilasta ja 300 työntekijää.

Saman vuosikymmenen lopussa hoitolaitos lakkautettiin, kun potilaspaikkoja vähennettiin ja siirryttiin enenemissä määrin avohoitoon.

–Kun tilannetta vertaa nykyaikaan, tuntuu uskomattomalta, että tilantarve on ollut näin suuri. Loputtomia käytäviä oli useammassa kerroksessa.

Röntgenhuoneen oikeassa takakulmassa oli kaareva säteilysuoja röntgenhoitajalle.

Sivurakennuksista löytyi tyhjillään olevia aulatiloja. Satunnaisesti huoneissa oli myös sairaalakalustoa.

Jussi ei usko, että vanha sairaalarakennus tulee näkemään uutta elämää toisessa käytössä. Valtavalle kompleksille on vaikea keksiä uutta käyttötarkoitusta, ja kustannukset kohoaisivat joka tapauksessa suuriksi.

Asumaton rakennus rappeutuu väistämättä pikkuhiljaa.

– Päärakennusta oli jo tuettu paaluin sieltä täältä.

Hylättyjen paikkojen ikuistaminen kuviin on yksi tapa tallentaa kulttuurihistoriaa. Siksi Jussin tavoitteena on vierailla erityisesti paikoissa, joista ei ole juurikaan julkisia kuvia.

Harrastus jatkuu ulkomaiden lisäksi myös kotimaassa.

– Välillä otan yhteyttä omistajiin, jolloin pääsen kurkistamaan lukkojen taakse. Ikuistan valokuviini vanhoja esineitä, tekniikkaa ja muotoilua. Jo pienistä yksityiskohdista löytää jotakin, jota ei nykyaikana enää helposti muuten kohtaa.

Lue lisää: Miksi lentäjillä on erikoinen ruokajärjestely? Mitä hihan raidat tarkoittavat ja mikä on ”hattukulma”? Lentäjä Niina Hautala avaa ammattinsa saloja

Lue lisää: Lappi vei etelän miehen mennessään – henkeäsalpaava video näyttää, kuinka kaunis on Pallasjärven luonnonjää

Lue lisää: Rovaniemellä sijaitsee paikka, joka saa osan turisteista jännittämään seuraavaa yötä

Miten urbaani löytöretkeilijä löytää kiinnostavan kohteen?

”Löytöretkeilijät eivät vaihda mielellään kohteiden sijaintitietoja, sillä aina on olemassa riski, että tieto leviää eteenpäin. Kyselijä voi vakuutella hyvistä aikeistaan, mutta mikä takaa, ettei tietoja jaeta edelleen muille, jotka hajottavat kaiken? Tiedon leviämisen myötä riski ilkivallalle kasvaa.

Itse suosin tapaa, jossa kohteet etsitään itse. Aikaa kuluu enemmän, mutta lopputulos voi olla parempi.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?