Halukkaita oli yli 14 000, mutta hyvin harva sai paikan lammaspaimenena – tällaista se oli

Toimittaja vietti viikon lammaspaimenena Kolin maisemissa. Eläinten hoitaminen tarjoaa irtioton arjesta, mutta lampailla on myös tärkeämpi tehtävä.

26.9.2021 17:00

Pieni harmaaseinäinen talo seisoo rantaa kohti viettävässä rinteessä Kolin Herajärven välkkyessä kauniina taustalla. Viereisellä laitumella parikymmentä lammasta laiduntaa ja lepäilee heinäkuisen iltapäivän auringossa.

Lakkalan perinnetila pärekattoisine aittoineen on suomalaista maalaismaisemaa hienoimmillaan. Minulla ja puolisollani on käynyt valtava tuuri: saamme viettää täällä kokonaisen viikon lampaista huolehtien ja omasta rauhasta nauttien.

Osallistuimme alkuvuonna arvontaan, jonka kautta Metsähallitus etsii lammaspaimenia viikon mittaisiin vuoroihin ympäri maata sijaitseviin kohteisiinsa. Lammastiloja on kaikkiaan viisitoista, ja Kolin lisäksi niitä on esimerkiksi Lemmenjoen, Koloveden, Syötteen ja Isojärven kansallispuistoissa, Punkaharjun luonnonsuojelualueella ja Oulujärven Ärjänsaaressa.

Paimeneksi pääsemiseen todella vaaditaan onnea, sillä hakijoista vain noin joka sadas saa paikan. Tänä vuonna halukkaita oli yli 14 000, hieman edellisvuotta vähemmän. Paimenviikot ovat kuitenkin kasvattaneet suosiotaan jo pitkään luontomatkailun nousun myötä.

Paimeneksi pääsemiseen vaaditaan onnea, sillä hakijoista vain noin joka sadas saa paikan.

– Tämä nykyinen luontobuumihan on jatkunut jo useamman vuoden ja saanut vauhtia varsinkin nyt koronan aikana. Myös meillä Metsähallituksen kohteilla kävijämäärät ovat lisääntyneet selvästi, kertoo Hannele Kytö Metsähallituksen Luontopalveluista.

Suurin osa Metsähallituksen tarjoamista palveluista, kuten kansallispuistojen nuotiopaikat ja autiotuvat, ovat käyttäjille ilmaisia. Paimenviikko maksaa hakijalle noin 500 euroa mutta tulijoita on silti moninkertaisesti paikkoihin nähden.

Minkälaiset ihmiset sitten hakeutuvat paimeniksi? Kydön mukaan hakijoiden taustoja ei tilastoida, mutta työ kiinnostaa monenlaisia ihmisiä.

– On kaveriporukoita, perheitä, isovanhempia jotka tulevat lapsenlapsiensa kanssa, nuoria pariskuntia. Sitten on myös ihan yksin lähteviä jotka haluavat hakeutua itsekseen luonnon helmaan ja olla viikon ajan lampaiden kanssa omassa rauhassa.

Viime aikoina on ryhdytty puhumaan paljon luonnon tuottamista terveyshyödyistä. Lisäksi paimenena pääsee hoitamaan ja rapsuttelemaan lampaita, joka on itsessään rentouttavaa puuhaa.

Paimenena pääsee hoitamaan ja rapsuttelemaan lampaita, joka on itsessään rentouttavaa puuhaa.

– Luulen että ihmisillä on nykyisin kaipuu mennä ikään kuin takaisin päin ajassa, kun nykyelämä on niin hektistä ja rauhatonta. Halutaan rauhoittua ja kokea että on sitä aikaa, ilman puhelinta, somea ja televisiota koko ajan. Luonto on siihen paras paikka, Kytö pohtii.

Lammaspaimenen työn hän huomauttaa olevan varsin rentoa ja helppoa.

– Se viikko on loppujen lopuksi niin lomaa kuin loma voi olla. Paimenen työtehtävät, veden vieminen ja lampaiden laskeminen, vievät kuitenkin todella vähän aikaa. Kaikki muu aika jää sitten muuhun ja siellä luonnon helmassa tämä aika on todella pitkä ilman normaalin arjen suorittamista, hän sanoo.

Se viikko on loppujen lopuksi niin lomaa kuin loma voi olla.

Meidän ensimmäinen päivämme Lakkalassa menee alueen hahmottamiseen ja tuvasta löytyvien ohjeiden lukemiseen. Selaamme lampaiden hoitoa käsittelevää kirjaa ja opettelemme tarkistamaan sähköaidan jännitteen mittarilla. Yhdeksäntoista lampaan lauma löytyy niemen kärjestä ja tekee heti rohkeasti tuttavuutta uusien paimenten kanssa.

Lauma on melko helppo saada liikkeelle hyvänmakuisten pihlajanoksien tai hätätapauksessa kauravadin avulla.

Tilan ympäristöön on rakennettu viisi erillistä aitausta, joiden välillä lampaita on mahdollista liikutella. Lauma on melko helppo saada liikkeelle hyvänmakuisten pihlajanoksien tai hätätapauksessa kauravadin avulla. Koska lampaat ovat, no, lampaita, seuraa koko lauma visusti rohkeimpien yksilöiden perässä.

Lauma on melko helppo saada liikkeelle hyvänmakuisten pihlajanoksien tai hätätapauksessa kauravadin avulla.

Ajatuksena on siirtää lauma uudelle laitumelle aina, kun ruoka alkaa käydä edellisestä vähiin. Sateettoman heinäkuun vuoksi syötävää on kuitenkin enää lähinnä yhdellä, rantaan rajatuvalla laitumella. Paimenen kannalta paikka on helppo, sillä lampaat osaavat juoda itse järvestä eikä niille tarvitse kanniskella erikseen vettä.

Lammaslauman lisäksi ylemmällä laitumella asuu kaksi isoa vasikkaa, joiden tehtäviin kuuluu toimia petoeläinten pelotteena. Petovaara ei ole Itä-Suomessa mitään turhaa hysteriaa: muutama vuosi sitten ahma hyökkäsi Lakkalan tilan lampaiden kimppuun ja tappoi useita. Sittemmin asennettujen korkeiden sähköaitojen lisäksi laitumella oli välillä hevosia, sillä ne ovat kokonsa ansiosta turvassa ahmalta.

Lampaat osoittautuvat varsin seurallisiksi ja myös persoonallisiksi otuksiksi.

Paimenen tärkeimpiä tehtäviä on lampaiden laskeminen aamuisin ja iltaisin, sillä eläimet saattavat joskus karata omia aikojaankin. Tämän huomaamme yhtenä päivänä kun lampaat ovat onnistuneet kihnuttamaan puisen portin auki ja siirtymään omin luvin toiseen aitaukseen. Onneksi portti ulos aitauksesta oli kiinni!

Lampaat osoittautuvat varsin seurallisiksi ja myös persoonallisiksi otuksiksi. Jokaisella eläimellä on nimensä, ja pian suurin osa niistä on helppo tunnistaa lauman joukosta. Varsinkin kokeneemmat lampaat hakeutuvat hyvinkin hanakasti rapsutettaviksi ja syötettäviksi. Lauma protestoi äänekkäästi määkimällä jos ruoka alkaa olla vähissä tai jokin muu asia on hullusti. Harvoin on.

Lampaat osoittautuvat varsin seurallisiksi ja myös persoonallisiksi otuksiksi.

Myös meillä paimenilla asiat ovat enemmän kuin hyvin. Päivät kuluvat rentoutuessa, lueskellessa, uidessa ja iltaisin talon savusaunaa lämmittäessä. Kaupunkilaiselle eläinten hoitaminen ja maaseudun rauha todella tuntuvat lievittävän suorittamiseen liittyvää stressiä nopeasti.

Lampaat tuovat runsaasti hyötyä myös ympäristölle, joka onkin paimentoiminnan päätavoite. Suurin osa paimenkohteista lukeutuu uhanalaisiin perinneympäristöihin, jotka ovat pitkälti kadonneet Suomesta pientilojen lopettamisen myötä.

Tilojen ja luonnonlaitumien mukana ovat kadonneet monet aiemmin yleiset niittykasvit. Laiduntavat eläimet pitävät vanhat niityt avoimina ja syövät niille levinneitä voimakkaampia kasveja, jättäen näin tilaa harvinaisemmille perinnekasveille.

– Maatalouden murroksen myötä tilanne on muuttunut aika nopeasti viimeisen sadan tai viidenkymmenen vuoden aikana. Sotien jälkeen luonnonalueiden käyttö karjatalouden laitumina on vähentynyt todella nopeasti, jonka seurauksena niihin liittyvä lajisto ja luontotyypit ovat uhanalaistuneet, selittää biologi ja maatalousyrittäjä Mariko Lindgren.

Lindgrenin Satuhaka-yritys on erikoistunut perinnemaisemien hoitamiseen ja elvyttämiseen laiduneläinten avulla. Yritys koordinoi eläinten toimittamista Lakkalaan ja lukuisiin muihin kohteisiin yhdessä lammastilojen kanssa.

Suomen perinnebiotooppeja eli luontotyyppejä ovat esimerkiksi kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet, joita karjaeläimet muokkasivat aina nykyaikaisen maa- ja metsätalouden alkuun saakka. Vuonna 2017 Suomen ympäristökeskus arvioi, että neljästäkymmenestä perinnebiotoopista 38 oli äärimmäisen ja kaksi erittäin uhanalaisia.

Ennallistamistyöhön käytetään laiduneläinten lisäksi esimerkiksi kulotusta, puuston ja muun kasviston harventamista ja tulvittamista.

Lindgrenin Satuhaka-yritys on erikoistunut perinnemaisemien hoitamiseen ja elvyttämiseen laiduneläinten avulla.

– Lampaat ovat hirveän hyviä siinä alkuraivausvaiheessa, koska ne tykkäävät syödä vesakkoa. Paju, haapa, pihlaja ja tuomi maistuvat niille, samoin vadelmat ja horsmat joita alkaa tulla kun alue on vuosia hoitamatta, Lindgren selittää.

Lampaat on myös helppo siirtää paikkoihin joihin karja-auto ei pääse. Kapean metsätien päässä sijaitseva Lakkala hyvä esimerkki.

Muutenkin lampaat ovat varsin helppoja eläimiä, joiden kanssa harvoin sattuu mitään ikävää. Isompi eläin voi esimerkiksi talloa lapsia varpaille.

– Silloin kun lammas on kesy, on se todella kiva ja seurallinen eläin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?