Saana-tunturin vinkit matkailijalle: Lapin upeimmat maisemat - Matkat - Ilta-Sanomat

Lapin upeimmat maisemat avautuvat Saana-tunturin huipulta – vinkit matkailijalle

Loppukesä ja alkusyksy ovat otollista aikaa suunnata Käsivarren Lappiin. Saanan rinteillä patikoidessa saa ihailla Käsivarren tunturimaisemia ja rajan takana kohoavia vuoria.

Tunturien takana kohoavat Norjan vuoret.

2.8. 13:15

Saanatunturin alarinteillä kesänvihreät tunturikoivut ja heinikko suhisevat tuulessa. Kilpisjärven Retkeilykeskuksen pihasta lähtevä reitti johtaa ensin pitkospuita pitkin, ja sitten kivikkopolkua yhä ylemmäs rinteeseen.

Kun koivikko loppuu, maasto jyrkkenee roimasti. Samalla maisema aukenee. Selän takana ja sivulla kohoilevat tunturien levolliset, tummanpuhuvat piirteet. Koska kävellessä on katsottava jalkoihin, näkymien äärelle on pysähdyttävä tämän tästä hengittelemään. Kiire kaikkoaa.

Valloituksen alkumatka kuljetaan tunturikoivikossa.

Liki kymmenen kilometriä askellettavaa

Yli kilometrin korkeuteen venyvä Saana näyttää jyrkkäpiirteiseltä ja vaikeasti valloitettavalta, jos sitä tähyilee matkan päästä. Mutta kulkiessa paljastuu, että nousu kohti huippua onkin maltillinen urakka, sellainen, jota ei tarvitse suorittaa hampaat irvessä, vaan saa nauttia.

Toki nousu kysyy myös voimia. Taivallettavaa on vajaat viisi kilometriä suuntaansa, eikä tasamaata ole lainkaan. Silti reitti sopii lähes kenelle tahansa normaalikuntoiselle. Monet pienetkin lapset jaksavat ylös asti.

Saanan alue on luonnonsuojelualuetta, ja liikkua saa vain merkityllä polulla. Kirkkaalla säällä väylä on helppo erottaa, eikä eksyä voi. Oikein sateisella tai sumuisella säällä on viisainta olla nousematta tunturiin.

Mitään kovin hankalaa ei tule vastaan. Kun jyrkimmässä kohdassa piti ennen kivuta yli seitsemänsadan askelman puuportaikkoa, kuljetaan nykyään hieman loivempaa reittiä, pitkin helppokulkuista sorapolkua ja graniittiportaita.

Uudetkin rappuset saavat pulssin riehaantumaan, mutta ne ovat koko nousun hengästyttävin osuus. Ja mikä palkinto portaiden päällä odottaa: Ollaan jo niin ylhäällä, että näkyy lumen laikuttamien tuntureiden taakse, rosoreunaisille vuorille, jotka ovat vielä heinäkuussakin valkean peitteen kätköissä. Ne luovat värisyttävän hienon kontrastin terhakkaasti paistelevalle auringolle ja reilun parinkymmenen asteen lämpötilalle. Monet patikoivat tänään shortseissa.

Matkan varrella saa nauttia avarista, levollisista maisemista.

Sää voi muuttua nopeasti ja yllättäen

Portaiden jälkeen matkasta on vielä reilu puolet jäljellä. Nousu jatkuu kivikkoisena loppuun saakka, mutta ei kovin jyrkkänä.

Valehuiput hämäävät. Aina, kun yhden saavuttaa, erottuu seuraava vähän ylempänä.

Maisemat muuttuvat yhä jylhemmiksi ja tuuli navakammaksi. Taivas menee paksuun pilveen ja välillä ripsoo vettä. Ukkonenkin jyrähtää. Repusta on kaivettava lämpimämpää vaatetta.

Perillä, 1029 metrin korkeudella merenpinnasta, viima vinkuu. Tunturin lakea koristavat isommat ja pienemmät kivikeot sekä postilaatikko vihkoineen, johon voi raapustaa puumerkkinsä ja tervehdyksensä. Karussa maaperässä sinnittelevät pienet vaaleanpunertavat kukat, tunturikohokit.

Huipulla on paljon kiviä ja postilaatikko, jossa olevaan vihkoon voi kirjoittaa nimensä.

556 metriä alempana siintää Kilpisjärvi. Toisessa suunnassa poseeraavat Norjan vuoret koko komeudessaan. Joka puolella levittyy karunkaunis, puuton tunturiylänkö. Maailma näyttää suurelta ja avaralta. Tuntuu, että missään en ole koskaan saanut vedettyä keuhkojani täyteen yhtä raikasta ilmaa.

Paluumatkalla väsymys jo tuntuu, mutta alaspäin on kevyt kulkea, vaikka polvet ovatkin koetuksella. Ja voi mitkä näkymät: Kun noustessa näki kulkiessaan lähinnä vain kivikkoisen rinteen, nyt saa herkutella ympärillä levittyvillä subarktisilla maisemilla joka askeleella.

Hyvä tietää:

■ Saana on saamelaisten pyhä tunturi, ja sijaitsee Kilpisjärvellä, Käsivarren peukalossa, Enontekiön kunnan luoteiskolkassa. Se kuuluu Skandien vuoristoon.

■ Saanan huipulle johtaa vain yksi reitti, mutta sillä on kaksi alkupistettä. Toinen lähtee Kilpisjärven Retkeilykeskuksen pihasta, ja toinen – helppokulkuisempi, mutta maisemiltaan hieman tylsempi – lähtee pari kilometriä lähempää Norjan rajaa, Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta. Reitit yhdistyvät vähän ennen portaita.

■ Menopaluumatkaan on hyvä varata nelisen tuntia. Siinä ajassa ehtii nauttia näkymistä ja pitää taukoja.

■ Varusteiksi riittävät tukevapohjaiset kengät ja kerrospukeutuminen. Juotavaa ja pientä evästä kannattaa ottaa mukaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?