Tällaista on matkailu paikassa, jossa länsimainen turisti on itse nähtävyys – Mira kertoo kokemuksesta, joka ei unohdu - Matkat - Ilta-Sanomat

Tällaista on matkailu paikassa, jossa länsimainen turisti on itse nähtävyys – Mira kertoo kokemuksesta, joka ei unohdu

Monen reissaajan haaveena on matkustaa paikkoihin, jotka ovat säilyneet mahdollisimman aitoina, alkuperäisinä ja turisteista tyhjinä. Mitä sellaisen unelman toteuttaminen saattaa käytännössä tarkoittaa, ja mitä siitä voi oppia?

Katukeittiössä oli tarjolla riisilettuja. Yhteistä kieltä ei kyläläisten kanssa ollut, mutta englantia puhuva paikallinen opas toimi tulkkina.

25.6. 14:00

Monen reissaajan haaveena on matkustaa paikkoihin, jotka ovat säilyneet mahdollisimman aitoina, alkuperäisinä ja turisteista tyhjinä. Mitä sellaisen unelman toteuttaminen saattaa käytännössä tarkoittaa, ja mitä siitä voi oppia?

Matkailin perheineni Myanmarissa, entisessä Burmassa, hyvissä ajoin ennen pandemiaa ja maan uusimpia levottomuuksia – tällä hetkellähän maahan ei parane matkustaa, mutta muutama vuosi sitten tilanne oli ratkaisevasti erilainen.

Liikuimme samoissa paikoissa kuin muutkin matkailijat, mutta myös selvästi syrjemmällä – maan itäosassa lähellä Kiinan, Laosin ja Thaimaan rajaa sijaitsevassa Kengtungissa, takavuosien oopiumkaupan keskuksessa, jonne sisällissodan vuoksi oli päästetty matkailijoita vasta jokusen vuoden ajan.

Kengtungin kaupungissa vietettiin heimojuhlia tanssin ja musiikin, ruoan ja juoman merkeissä.

Kengtungin kaupunkiin houkuttelivat sen ympäristöä asuttavat monet perinteistä elämäntapaa vaalivat vuoristoheimot. Seudulle veti myös sen aitous ja tuntemattomuus – tuntuu jännittävältä, jos voi löytää ja kokea jotain sellaista, mitä kaikki muut matkailijat eivät ole vielä löytäneet ja kokeneet.

Tuolloin seudulla oli rauhallista ja miellyttävää. Mutta turistit, etenkin me länsimaiset, olimme vielä harvinaisia.

Suurin nähtävyys olimme me

Länsimaisten turistien puutteen huomasi siitä, että muita länsimaisia ei juuri näkynyt. Ennen kaikkea sen huomasi siitä, että olimme nähtävyyksiä. Paikalliset olivat kiinnostuneempia meistä kuin me heistä. He tapittivat meitä pitkään ja häpeilemättä. He nauroivat meille päin naamaa – myanmarilaiset nauravat paljon, mitä erilaisimmista syistä, eivätkä he tarkoita sitä loukkaavaksi.

Liki jokaisella ohikulkijalla oli pakonomainen tarve koskettaa nuorimmaista, suomalaisen vaaleaa päiväkoti-ikäistä tyttöämme, nauraa kihertäen. ”Ihan kuin joku sarjakuvahahmo”, huudahti innostuneena muuan nuori nainen, joka osasi englantia.

Meistä otettiin valokuvia, yksin ja yhdessä paikallisten kanssa, sekä salaa että luvan kanssa. Hämmästys oli suuri, kun välillä kieltäydyimme.

Poikkesimme keskustassa järjestetyille heimojuhlille seuraamaan perinnetansseja. Sieltä oli pakko lähteä pois, koska tansseja seurannut yleisö unohti tanssijat – ja keskittyi meihin. Yletön huomio oli varsinkin lapsista kiusallista.

Niukat ja vaatimattomat palvelut

Löysimme koko kaupungista vain yhden ravintolan, johon arvasimme mennä syömään. Myös hotelleja tai muita majapaikkoja oli niukasti.

Meidän isossa hotellissamme oli alkuun tyhjänkolkkoa, sillä siellä majoittui kanssamme vain joitakin kiinalaisia. Tilanne muuttui, kun keskustan perinnejuhlat keskiyön jälkeen loppuivat. Äänestä päätellen hotelliimme majoittui koko heimo, joka oli vielä kovin virkeä. Heidän huoneensa olivat samalla pitkällä käytävällä, jossa meidänkin. Jokainen huone oli kaikkien huone, ja ovet pidettiin apposen auki myös silloin, kun käytiin aamulla suihkussa.

Lue lisää: Pitkään eristäytyneenä ollut Myanmar on ehkä koko Aasian eksoottisin paikka – 3 paikkaa, jotka siellä kannattaa nähdä ja kokea

Sympaattista ja ikimuistoista

Koimme Kengtungin ympäristössä myös koko kolmiviikkoisen Myanmarin kiertomatkamme koskettavimmat hetket.

Vierailimme useissa heimokylissä englantia taitavan paikallisen oppaan kanssa. Ilman häntä emme olisi osanneet mennä mihinkään, eikä olisi ollut yhteistä kieltä kenenkään kanssa. Joka paikassa meidät otettiin liikuttavan lämpimästi vastaan; keskeytettiin askareet ja tarjottiin teetä. Iloiset lapsilaumat parveilivat ympärillä. Mukavinta oli kylässä, jossa ei ollut kuulemma koskaan ennen poikennut länsimaalaisia. Kiertelimme kylän kodeissa. Yhdessä tehtiin ruokaa keittiössä avotulella, toisessa nuudeleita terassilla. Siat röhnöttivät pihoissa ja tiput juoksentelivat kaikkialla.

Myanmarilaisilla on hymy ja nauru herkässä. Kengtungin ympäristössä viljellään riisiä.

Pysähdyimme paikalliselle ”pitsalle” bambukatokseen, jossa oli joukko naisia pikkulapsineen. He tekivät meille tilaa penkiltä, ja seurasivat intensiivisesti, miten selviäisin chilillä höystetystä riisiletusta. Me kaikki rentouduimme huomattavasti, kun sain ensimmäisen suupalan puikkoihini, nieltyä ja nyökittyä, että hyvää on.

Mitä tästä voi oppia? Ainakin sen, että voi olla vähän haastavaa ja epämukavaakin matkailla paikassa, jossa turistit ovat harvinaisuus. Myös muiden matkailijoiden luoma henkinen turva uupuu.

Mutta toisaalta voi myös kokea jotain erityisen mieleenpainuvaa ja sellaista, mitä ei välttämättä muuten kokisi.

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?