Tällainen oli minireissu autiolla risteily­aluksella – ”Aamiainen sijoittuu elämäni top kolmoseen, saamme turva­väleillä luksus­pöydän” - Matkat - Ilta-Sanomat

Tällainen oli minireissu autiolla risteily­aluksella – ”Aamiainen sijoittuu elämäni top kolmoseen, saamme turva­väleillä luksus­pöydän”

Kun korona-aikana ei muualle pääse, voi lähteä risteilylle katsomaan Tukholmaa hytin ikkunasta.

Laivalla pääsee pakoon 23 tunniksi korona-arjesta.­

2.5. 14:25

En ole koskaan ollut risteilijätyyppiä. Matka laivalla on ollut vain tapa päästä Tallinnaan tai Tukholmaan.

Ainoastaan kerran on mieleen edes juolahtanut kokeilla edestakaista risteilyä – jokunen vuosi sitten reittimatka Tukholmaan osui Viking Gracelle, joka näyttikin vähän erilaiselta laivalta. Ajatuksen tasolle jäi kuitenkin.

Mutta korona-aikana ei naapurimaihin pääse, ja tylsyys iski.

Ilta-Sanomissa kerrottiin huhtikuun alussa opettajasta, joka teki viikoittain etätyöpäivän Turku–Tukholma-risteilyllä ja kehui rauhaa. Laiva oli juurikin Grace.

Pakkohan sitä oli lähteä kokeilemaan. Eikä vaikuttanut koronariskiltäkään.

Viime viikkoina Viking Gracella oli ollut keskimäärin 122 matkustajaa, ja alukseen mahtuisi 2800. Kaikilla oli maski.

Viking Gracelle mahtuu 2800 matkustajaa. Huhtikuussa heitä on ollut yleensä reilu sata.­

Tavoite on siis katkaista arki, viettää aikaa pikkulapsiseurueen kanssa, katsella Turun saaristoa ja katsastaa, millainen laiva Grace onkaan. Auki oleva ravintola on kiva bonus – matka sijoittui ravintolasulun aikaan – mutta seurue ei todennäköisesti mahdollista nautiskelua.

Ei kun varaamaan. Nettisivulta selviää, että reissun saa varsin edullisesti – 4 hengen perushytti vain 27 euroa koko porukalta. Alle kymppi lisää, ja saisi hytin merinäkymällä.

Pikkuisten kanssa matkustettaessa kerrossängyt tietävät huonosti nukuttua yötä, joten päädymme premium-hyttiin, joka maksaa noin satasen – parisänky ja isompi ikkuna merelle. Bonuksena hintaan sisältyy aamiainen ja jääkaapin juomat: pikkolopullot proseccoa, vettä ja pari limsaa.

Ihaninta kuitenkin on, että sängyssä voi köllötellä ja katsoa saaristoa.

Isosta ikkunasta kelpaa tuijottaa merta.­

Turun iltalaiva lähtee yhdeksän aikoihin, joten peliaikaa ei paljon ole. Normaalisti olisi kiire syödä ja tsekata iltaohjelma, mutta trubaduureista ja yökerhoshow’sta on turha haaveilla tällä matkustajamäärällä.

Siirrymme kaksivuotiaan kanssa kannelle ihmettelemään laivan lähtöä Ruissalon sivuitse Airistolle. Ihana sininen hetki. Lisäksemme kannella käy valokuvaamassa yksi aasialaisen näköinen turisti.

Ankkurit nostettu. Ihana sininen hetki.­

Sisällä katsastamme palvelutilanteen. Ravintolassa näkyy olevan pari ihmistä.

Kahvilasta saa leipiä mukaan tai pöydissä syötäväksi, ja pari naista näkyykin olevan hakemassa iltapalaa hyttiin. Lämmintä ruokaakin saa yhdeltä tiskiltä.

Yhtäkkiä iskee silmitön himo.

Pöydässä ison ikkunan edessä istuu mies, joka juo olutta. Olutta. Voiko mitään kauniimpaa olla. En varsinaisesti ole oluenjuoja, mutta nyt on ihan pakko saada.

Jaamme kaksivuotiaan kanssa muovirasiaan pakatun katkarapuvoileivän, juon 24 senttilitraa hanaolutta, katsomme pimeää merta isosta ikkunasta. Parin pöydän päässä näkyy muutama yksittäinen ihminen. Lauma. Voi autuutta.

Puolitoista vuotta sitten ei tiennyt, miten vähän vaaditaan luksushetkeen.

Katkarapuvoileipä ja olut! Voi onnea!­

Illan päätämme liikunnalla. Gracen hyttikäytävät ovat hauskat, matto kuin rantakiviä ja laituria. Kun ketään muuta ei ole… mikä mahdollisuus tehdä kuperkeikkoja. Emme voi vastustaa.

Myöhemmin tunnustamme aktiviteettimme ravintolan sympaattiselle hovimestarille, joka vinkkaa, että kannattaisi mennä seitsemännelle kannelle. Siellä ei ole ollut matkustajia joulukuun jälkeen, joten matot olisivat puhtaampia.

Välillä on hyvä ottaa kuperkeikat.­

Kun aamulla avaamme verhot, edessä on kohteemme. Södermalmin rantakalliot ja kerrostalojen viereen unohtunut punainen puutalo huipulla. Katsomme lasin takaa koronan kanssa painivaa Tukholmaa. Terminaalin käytävillä näkyy muutama laivasta pois jäänyt matkustaja. Tuolla bussipysäkillä on seisottu. Liikennettä ei voi kutsua aamuruuhkaksi.

Laivan toiselta puolelta näkyy Skansen ja Gamlastanin suipot tornit. Mukava olisi mennä, mutta joskus toiste sitten.

Laiva lähtee. Saariston vauras idylli paistattelee auringossa. Hyvin hoidettuja huviloita katsoo vielä innokkaammin kuin aiemmin. Ruotsin vanha vauraus näkyy.

Matkan päämäärä. Ulkomaa! Södermalm! Tosin vain ruudun takaa.­

Aamiainen sijoittuu elämäni top kolmoseen. Laivan keulan salissa ei ole väkeä kuin kahdessa muussa pöydässä, joten saamme turvaväleillä luksuspöydän ikkunan edestä aivan keskeltä. Leveä meriväylä kimmeltää auringossa, suuria saaria kohoaa meressä kaukana kuin Kreikassa ikään. Saariston show on mieletön.

Aamiaistarjoilut ovat varmaankin niukemmat kuin tavallisesti, mutta silti runsaat. Omilla otinpihdeillä voi nostaa tiskien anteja lautaselleen. Jogurtit on annosteltu kuppeihin valmiiksi, ja kahviautomaatin painikkeiden vieressä on käsidesipullo.

Aamiainen ulappanäkymällä. Kuin Kreikassa.­

Mutta mitäs sitten tehtäisiin?

Lähes tyhjä ruotsinlaiva on jotenkin paradoksi. Laivalla oloon kuuluu, että joutuu väistelemään ihmisiä, on menoa ja meteliä. Nyt siellä täällä yleisissä tiloissa istuu joku puhelimen tai läppärin kanssa, mutta osa baareista ja kahviloista on täysin kiinni. Sisustus tulee kyllä kauniisti esiin. Laiva on upea, mutta on autius hieman aavemaista.

Ei ristin sielua. Vertti Kiven toimiston luoma sisustus pääsee oikeuksiinsa.­

Leikkihuone on karsittu mutta auki. Kun siivooja näkyy pyyhkivän kahviossakin pintoja eikä lapsia ole nähty laivassa kuin pari, tuntuu ookoolta päästää lapsi telmimään. Taxfree ehti sulkeutua keskipäiväksi, mutta konferenssiosastoon on avattu pop up -myymälä, josta saa puoleen hintaan myymättä jääneitä vaatteita.

Ennen Ahvenanmaata tulee etappi aavaa merta. Sitten alkaa näkyä merimetsojen valloittamia pikku saaria, joiden puut ovat kuolleet pystyyn mustiksi rangoiksi. Tuijotan. Pysähdys Maarianhaminassa tuntuu isolta tapaukselta.

Menemme hyttiin köllöttelemään sängylle ja katselemaan merta ikkunasta ennen päivän ohjelmanumeroa: ravintolaan menoa. Saaristomeri on sairaan hieno.

Parisänky olla kyllä kivampi kuin kerros-.­

Ravintolan listalla on puolenkymmentä pizzaa, pari burgeria, pihvi ja päivän kala. Seurueita on ainakin kuudessa pöydässä. Välit toki pystyy pitämään. Pizza on hyvää, mutta vielä ihanammalta tuntuu ylipäätään mahdollisuus syödä ravintolassa.

Vielä taxfree – alennuksia myymättä jääneissä viineissäkin – ja viimeiset saarituijottelut hytin ikkunasta.

Ruissalo, ja sitten Turun linna keulassa. 23 tunnin pako korona-arjesta on ohi.

Kotiin palatessa tuntuu kuin olisi ollut viikon poissa.

Kolme koronan onnea

1. Saaristomaisemat. Turun saaristo on maailman kauneimpia.

2. Design. Viking Gracen tyyliä kelpaa ihastella. Vertti Kiven dSign on suunnitellut sisätilat lähes kokonaan.

3.Ravintola. Koronarajoitusten aikaan illalla auki oleva ravintola tuntuu taivaalliselta, ja turvavälit ja maskit pitivät.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?