Suomalainen Mira muutti lomasaarelle Välimerelle – tällaista on elämä turistikohteessa, jossa elämä mullistuu kesäisin - Matkat - Ilta-Sanomat

Suomalainen Mira muutti lomasaarelle Välimerelle – tällaista on elämä turistikohteessa, jossa elämä mullistuu kesäisin

Espanjaan kuuluva Menorca on monien mannerespanjalaisten ja ulkomaalaisten kesälomakohde. Lomailijat ovat piristysruiske, joka herättää paikan eloon, kirjoittaa saarella pitkään asunut ja siellä yhä kesiään viettävä Mira Jalomies.

Monet matkaavat Menorcalle kauniiden rantojen houkuttelemina.­

19.4. 19:05

Vilkkaampien naapureidensa, Mallorcan ja Ibizan, vieressä sijaitsevalla Menorcalla talvi merkitsee hiljaista hissuttelua, mutta kevät on lupaus muutoksesta – pikapuoliin saapuvien turistien ja muiden kesävieraiden tulosta, niiden mukanaan tuomasta säpinästä ja kansainvälisyydestä sekä monelle saarelaiselle myös elintärkeistä sesonkitöistä ja paremmasta toimeentulosta.

Syy virota talvitokkurasta

Menorcalla asuessani odotin aina kovasti niitä varhaiskevään päiviä, jolloin paikka alkoi hiljalleen valmistautua matkailusesonkiin. Yhtäkkiä saarelta löytyi energiaa, yritteliäisyyttä ja optimismia, jotka olivat monta kuukautta loistaneet poissaolollaan.

Mannerespanjalaisilla ja ulkomaalaisilla on saarella loma-asuntoja ja huviloita.­

Maaliskuussa alkoi nikkarointi ja nakuttaminen, maalaaminen ja puunaaminen, pahvien riipiminen näyteikkunoista ja rikkaruohojen nyhtäminen kattotiilien rakosista. Jokainen kävelylenkki kotikaupungin satama- ja ostoskaduilla paljasti jotain jännittävää. Oli loputtoman kiehtovaa seurailla, mitkä ravintolat ja kaupat olivat selvinneet talven yli. Mitä upouutta pian avautuisi. Mikä olisikaan tulevan matkailusesongin hitti: smoothie-kojut, jäätelökioskit vaiko sittenkin perinteiset sandaalikaupat, joista vain murto-osa jaksaisi sinnitellä yhtä sesonkia pidemmälle.

Lupaus tulevasta

Kevään tiesi edenneen, kun espanjalaiset seniorituristit saapuivat. Ryhmät lehahtelivat kaupungilla läpipääsemättöminä parvina, riehakkaan hyväntuulisina ja kovaäänisinä kuin teini-ikäiset luokkaretkeläiset.

Pääsiäisviikko toi mantereelta nuorempaakin väkeä.

Tunnelma sähköistyi omiin sfääreihinsä, kun satamaan lipui vuoden ensimmäinen risteilyalus. Laivan tuloa oli puitu paikallislehdessä moneen otteeseen, enkä olisi jättänyt sen näkemistä väliin mistään hinnasta.

Loputtoman loman tunnelma

Nykyään oleilen saarella lähinnä vain kesäisin, jolloin ilmassa leijuvat aurinkovoiteiden kookostuoksut. Kodin ikkunasta kuuluu muutaman tunnin välein turistijunan kellon kalke ja toisinaan lähikujalle pysähtyneen matkaoppaan selostus – eivät ryhmät toki taloamme ihaille, vaan naapurissa kohoavaa kirkkoa.

Ulkona kohtaan aina hellehattuisten lomailijoiden onnellisen huolettomat kasvot ja katukahviloiden terassit, joissa hörpitään olutta jo ennen puoltapäivää.

Terasseilla nautiskeleva porukka vaihtuu tietysti tasaiseen tahtiin – joidenkin loma loppuu ja toisten alkaa – mutta koska sitä ei varsinaisesti mistään huomaa, sen jotenkin unohtaa. Vaikka monelle menorcalaiselle kesä merkitsee ylivoimaisesti kiireisintä ja työntäyteisintä vuodenaikaa ja itsekin teen töitä, koko saari tuntuu huokuvan ikuisesti jatkuvaa lomaa, joka lipuu raukeasti eteenpäin viikosta toiseen.

Sopivasti säpinää

Kesällä en aina mahdu lempikahvilaani ja rantakuppiloissa on pöyristyttävän tyyristä. Ruokakaupan kassalla pitää jonottaa, saaren poikki johtavalla päätiellä on toisinaan ruuhkanpoikasia ja heinä–elokuussa tietyillä rannoilla täyttä.

Moni saaren pikkukauppa ja ravintola pysyy hengissä vain kesävieraiden avulla.­

Se on minusta pieni hinta siitä, minkä turistit mahdollistavat, kuten mittavan määrän ravintoloita, kauppoja ja tapahtumia sekä ylipäätään sen, että vajaan sadan tuhannen asukkaan saari tuntuu kesäaikaan monin verroin asukaslukuaan suuremmalta, vireämmältä ja mielenkiintoisemmalta.

Ripaus glamouria

Keskikesän mielipuuhiani on ihailla satamassa tavanomaisten kalastusveneiden sijaan isoja purjeveneitä ja vastavahattuja jahteja, suomalaisittain ökyveneitä, joiden kansilla siemaillaan kuplivaa illan tullen.

Kun tavallisesti rantakadulla tulee vastaan vain satunnaisia lenkkeilijöitä, kesällä kohtaan tyylikkäästi ja muodikkaasti pukeutuneita suurkaupunkilaisia, jotka tuovat tuulahduksen suuren maailman tuntua, jopa vähän glamouria.

Nautin siitä kovasti etenkin silloin, kun asuin Menorcalla ympäri vuoden. Yhtä hyvilläni olin tosin myös, kun syksy saapui, eikä tulijoita enää tullut. Paikat menivät yksi toisensa jälkeen kiinni, näyteikkunat piiloutuivat pahvien taa ja rannoilla oli taas rutkasti tilaa. Saattoi nauttia taivaallisesta rauhasta ja alkaa odotella kevättä.

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?