Elämäni pallot - Matkat - Ilta-Sanomat

Koripallosta se lähti. Vuoden 1961 Tanskan-reissunsa jälkeen Finneman on kolunnut suurimman osan maapallosta.­

Elämäni pallot

Teijo Finneman pääsi maailmalle ensimmäisen kerran koripallon ansiosta. Nyt hän on kiertänyt maapallon virallisemmin kahdesti, mutta käytännössä monta kertaa, sillä hänen kotinsa seinällä olevalta maailmankartalta löytyy 140 nuppineulaa.


21.3. 15:00

140 nuppineulaa, kaikki merkkinä maista, joissa Teijo Finneman, 76, on käynyt.

Jäljellä olisi puolensataa itsenäistä valtiota, mutta Finnemanilla ei ole mitään pakkomiellettä yrittää kerätä kaikkia.

– Alkavat olla jo vähän haasteellisia loput maat. Olen nähnyt jo niin paljon, että en välttämättä halua mennä vaikka Keski-Afrikan maihin tai Afganistaniin, hän tuumii.

Esimerkiksi Eurooppa on koluttu jo lähes kokonaan.

– Olin lähellä saada Euroopan täyteen jo 30 vuotta sitten, vain Irlanti ja Albania puuttuivat. Irlannin kävin, mutta sitten tuli Itä-Euroopan mullistus ja paljon uusia maita.

Nyt käymättömiä ovat enää Kosovo ja Azerbaidzhan.

Teijo Finneman on dokumentoinut valokuvin matkakohteitaan. Seinällä on maailmankartta, jolta löytyy 140 nuppineulaa merkkinä maista joissa hän on käynyt.­

Teijo Finneman muistaa hyvin ensimmäisen ulkomaan matkansa. Se oli Helsingin Kisa-Toverien koripallojoukkueen matka eurocupin otteluun Kööpenhaminan Sisua vastaan marraskuussa 1961.

– Ruotsiin mentiin laivalla ja siitä Tanskaan bussilla yötä myöten, ja sitten pelattiin!

Helsingin Kalliossa kasvanut Finneman oli mennyt 12-vuotiaana Pentti Salmen vetämiin HKT:n harjoituksiin ja nousi SM-joukkueeseen jo 17-vuotiaana. ”Kisis” hallitsi Suomen koripallokenttiä 1960-luvun alkupuolella, joten eurocupin pelejä tuli joka vuosi.

 Etenkin ensimmäinen matka tuntui hienolta, koska en ollut käynyt missään.

– Etenkin ensimmäinen matka tuntui hienolta, koska en ollut käynyt missään. Ei siihen aikaan matkusteltu perheen kanssa Kanarialle.

HKT kohtasi kovia vastustajia maanosan kärkiseuraa Real Madridia myöten. Ne eivät olleet mitään turistireissuja, vaan haussa oli myös menestystä ja vähintään lajioppia.

Sitä oli tarjolla lisää, kun Finneman nousi maajoukkueeseen, joka oli selvittänyt karsintojen kautta tiensä Tokion olympiakisoihin. Nousevan auringon maassa riitti ihmeteltävää, minkä lisäksi kisareissu jäi suomalaisen urheilun historiaan.

Finneman kuului Tokion olympiakisoissa 1964 pelanneeseen Suomen koripallomaajoukkueeseen. Matka oli ikimuistoinen ja merkittävä paalu myös lajin suomalaisessa historiassa.­

– On jännää, että vaikka olisi mitä muita saavutuksia ja tuloksia hyvänsä, niin tämä Tokion-reissu muistetaan. Itse en päässyt edes pelaamaan siellä kovin paljon.

Vuonna 1969 Finneman valmistui teknillisestä oppilaitoksesta konerakennussuunnittelijaksi. Yksi vaihtoehto olisi ollut jatkaa opintoja, mutta Finneman päätti toisin.

Hän lähti Suomen ensimmäiseksi koripalloammattilaiseksi ulkomaille, ruotsalaiseen Helsingborg IFK:hon. Yhdysvaltain yliopistosarjoissa oli jo toki nähty suomalaisia.

 Ajattelin että on parempi olla kielitaitoinen teknikko kuin kielitaidoton insinööri.

– Ajattelin että on parempi olla kielitaitoinen teknikko kuin kielitaidoton insinööri, Finneman perusteli valintaansa. Hän sai ruotsin haltuunsa, vaikka olisi voinut saada sen jo kotonaan suomenruotsalaiselta isältään.

– Ei Sörkassa voinut siihen aikaan puhua ruotsia, ja isäkin ymmärsi sen. Turpiin olisi tullut!

Kahden Ruotsin-vuoden jälkeen siellä tulleiden suhteiden kautta tuli tilaisuus lähteä Yhdysvaltoihin, Long Islandille Dowling Collegeen. Siellä Finneman pelasi muun muassa myöhemmin Suomessa pitkän uran tehneen Gerald Leen joukkuetoverina.

Kesällä 1972 toteutui yllättäen monen unelmana oleva matka Amerikan halki.

Yhdysvaltoja Finneman on reissannut ristiin rastiin. Muutama osavaltio puuttuu.­

– Pelikaveri oli lähdössä reissulle tyttöystävänsä kanssa, mutta heille tuli bänksit. Hän tarvitsi matkaseuraa ja tarjosi minulle paikkaa. Niin sitten mentiin Volkkarin minibussilla New Yorkista San Diegoon.

Yhdysvaltoja Finneman on sen jälkeenkin reissannut ristiin rastiin. Muutama puuttuva osavaltio tulee ulkomuistista: Alaska, Etelä- ja Pohjois-Dakota, New Hampshire ja Maine.

Koripallo pompahti seuraavaksi Itävallan suuntaan, nyt maan maajoukkuetta tuolloin valmentaneen vanhan tutun kautta. Pelit kulkivat BK Klosterneuburgissa, ja saksan kielen taito tarttui Wienin yliopiston kursseilla.

Teijo Finnemanin matkat kattavat suurimman osan maailman maista. Finnemanin käymät maat on merkitty karttaan punaisella.­

Neljän ulkomaanvuoden jälkeen Finneman palasi kotimaahan ja pelasi vielä vuoden vanhan seuransa HKT:n riveissä.

Vanhan pelikaverin Pertti Laannin kautta järjestyi työpaikka väestönsuojalaitteita valmistaneessa Temet Oy:ssä. Finnemanilla oli heti mielessä, että hän kouluttautuu tehtäviin ja pääsee sitä kautta takaisin maailmalle. Sen hän taisi sanoa myös pomolleenkin, teollisuusneuvos Launo Laakkoselle.

Sauma oli hyvä, sillä Temetin toiminta oli laajenemassa ja vienti lähtemässä vähitellen käyntiin. Finnemania tarvittiin eri puolilla maailmaa saattamassa projekteja loppuun Irakia ja Borneota myöten.

Lähi-idästä alkoi tulla yhä merkittävämpi vientikohde, ja vuonna 1988 Finneman muutti kokonaan Saudi-Arabiaan. Ihmeteltävää ja opittavaa riitti uudessa kulttuurissa, mutta Finneman oppi luovimaan – niin kuin on osannut ennen ja jälkeen muillakin matkoillaan.

– Pitää kuunnella ensin, ennen kuin menee mestaroimaan mitään. Pitää olla tilannetajua ja kykyä tulla toimeen, hän muotoilee. Kokemuksesta koripallokentillä on ollut apua.

– Pieni nöyryys on aina paikallaan, niin kentällä kuin maailmallakin. Minua ei otettu mihinkään joukkueeseenkaan minään tähtenä, Finneman korostaa.

”Mitä enemmän on matkustanut, sitä paremmin huomaa, että jokaisesta maasta löytyy jotain hyvää”, Finneman sanoo.­

Phileas Fogg teki Jules Vernen 150 vuoden takaisessa romaanissa maailmanympärysmatkan 80 päivässä. Suunnilleen saman verran meni aikaa, kun Finneman lähti vastaavalle kierrokselle Saudeista.

Maapallo oli jo kierretty, ja vielä piti piipahtaa Dubaissa, mutta se jäi väliin. Intiassa Finnemanilta ryöstettiin passi, joten hänen piti hakea väliaikainen passi ja palata suoraan Suomeen.

Ryöstetty passi oli itse asiassa neljän yhteen nidotun passin nippu – niin paljon Finnemanille oli kertynyt etenkin Saudi-Arabian viisumileimoja!

 Kerran vietiin lompakko ja puhelin golfbägistä hienolla golfklubilla Espanjassa.

– Se oli vasta toinen kerta, kun minulta on mitään varastettu kaikilla näillä reissuilla. Kerran vietiin lompakko ja puhelin golfbägistä hienolla golfklubilla Espanjassa.

Ensimmäisen Saudi-reissunsa Finneman teki 1982, viimeisen 2008 jäädessään eläkkeelle ja käydessään ”siivoamassa pöytänsä”.

Vuosien aikana hän ehti ajella maassa ristiin rastiin eri puolilla, mutta kameraan ei muistoja sieltä juuri tarttunut – kuvaaminen kun oli monissa paikoissa kiellettyä.

Finnemanin työmaat olivat usein esimerkiksi sotilaallisissa kohteissa tai kuninkaallisen perheen hulppeissa palatseissa, joten kameraa ei kannattanut ensimmäisenä ruveta virittelemään.

Päiväntasaajalla käynnistä sai oman diplomin.­

Toisen varsinaisen maailmanympärimatkansa Finneman teki pari vuotta sitten.

Maailman ympäri matkustaminen ei ole koskaan ollut hänelle mikään erityinen tavoite.

– Siinähän ollaan pahimmillaan koko ajan jet lagissa!

Entä suosikkikohteet? Siihenkin Finneman vastaa filosofoimalla todellisen konkarin tapaan.

– Mitä enemmän on matkustanut, sitä paremmin huomaa, että jokaisesta maasta löytyy jotain hyvää, hän sanoo – eikä siis tee top-listoja.

 Ennen kuljin lähinnä pääkaupungeissa, mutta sitten olen löytänyt monia hienoja pikkukaupunkeja.

– Ennen kuljin lähinnä pääkaupungeissa, mutta sitten olen löytänyt monia hienoja pikkukaupunkeja.

Esimerkiksi Saksa ei aikoinaan kuulunut Finnemanin listoille lainkaan.

– Siitä piti päästä nopeasti ohi. Myöhemmin huomasin että se oli hölmöä.

Finnemanilla on monia matkaajalle hyödyllisiä ominaisuuksia: hän pystyy esimerkiksi nukkumaan lentokoneissa ja syömään monenlaisia ruokia.

– Tavallisia ruokamyrkytyksiä on kyllä tullut useita, hän myöntää.

Hän sanoo olleensa syntymästään asti sellainen, ettei hänellä ole koskaan koti-ikävä.

– Onko se sitten hyvä vai huono asia...

Finneman on eläkkeellä ollessaan viettänyt lähes kaikki talvensa ulkomailla.­

Finneman on eläkkeellä ollessaan viettänyt lähes kaikki talvensa ulkomailla. Perheellistymään hän ei ole matkojensa välissä ehtinyt, mutta laajasta ystäväpiiristä on usein löytynyt seuraa reissuille.

Finnemanin viimeisimmästä ulkomaanmatkasta tulee helmikuun lopussa kuluneeksi vuosi. Alkuvuonna 2020 tuli kierreltyä Etelä-Amerikkaa.

– Hirveästi tekisi mieli matkalle, hän myöntää.

– Parempi silti täällä nyt, en haluaisi sairastua ulkomailla. Täytyy vain sopeutua.

Kun viruksesta päästään, niin Finnemanin tapaa melko varmasti taas lentokentältä. Eikä välttämättä suuntaamassa uusiin maihin, sillä hän löytää vanhoistakin jo paljon uutta.

– Esimerkiksi New Orleansissa olin käynyt vuonna 1972. Hyvä kun muistin millaista siellä oli, kun kävin uudestaan. Vuosien jälkeen monet paikat tuntuvat taas uusilta, hän vinkkaa muille matkoja suunnitteleville.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?