”Vasta ulkomailla asuessani olen ymmärtänyt, miltä suomalaisuus oikeastaan tuntuu”, sanoo 20 vuotta maailmalla viihtynyt Mira - Matkat - Ilta-Sanomat

”Vasta ulkomailla asuessani olen ymmärtänyt, miltä suomalaisuus oikeastaan tuntuu”, sanoo 20 vuotta maailmalla viihtynyt Mira

Vasta ulkomailla asuessani olen ymmärtänyt miltä suomalaisuus oikeastaan tuntuu, kirjoittaa vuosia ulkomailla asunut Mira Jalomies.

Ulkomailla merkit Suomesta ovat usein pieniä ja harvassa, ja tuntuvat juuri siksi niin merkityksellisiltä.­

11.1. 16:31

Leivoin hiljattain karjalanpiirakoita. Aivan kuten ulkona, keittiössäkin oli kolmenkymmenen asteen nihkeän hautova helle, kun hämmentelin riisipuuroa. Myöhemmin vasta kuuma olikin, uunin hehkuttaessa kilpaa seinän takana hehkuttavan päiväntasaajan auringon kanssa.

Piirakoiden pyörittely oli hikisyyden lisäksi tietysti myös aikaa vievä projekti – sellainen, mitä en missään nimessä viitsisi edes ajatella tekeväni, jos asuisin Suomessa ja voisin hakea piirakat lähikaupasta. Mutta täällä Malesiassa tunsin itseni taas niin kovin suomalaiseksi siinä niitä näperrellessäni.

Brasiliassa asuessamme kävin fiilistelemässä suomalaisilla asioilla Penedon kylässä, jonka perustivat suomalaiset siirtolaiset noin sata vuotta sitten. Korvapuusti-ravintolasta ei tosin saanut korvapuusteja.­

Toisin kuin Suomessa, ulkomailla asuessa joutuu usein näkemään jopa huomattavaa vaivaa saadakseen suomalaisia makuja ja muita asioita. Mitä enemmän vaivannäköä vaaditaan, sitä vahvempi on ainakin oma suomalaisuuden tunteeni.

Piirakoiden vuoksi kiersin kaikki ruokakaupat viidenkymmenen kilometrin säteellä etsiessäni ruisjauhoja. Jotkut ulkomailla asuvat suomalaiset ovat kuulemma ajaneet jopa satoja kilometrejä päästäkseen ostoksille Suomi-kauppaan. Toiset tilaavat kaikenlaista suomalaista verkosta; karkkia, sinappia, siivousvälineitä. Itselleni iski jokin aika sitten, kahdenkymmenen ulkomailla asutun vuoden jälkeen, pakottava tarve hankkia suomalaisia astioita.

Jos asuisin Suomessa, ostaisin tietysti kaikenlaista suomalaisia aivan yhtenään – ilman, että se tuntuisi mitenkään suomalaiselta. Mutta ulkomailla ollessa asia korostuu ratkaisevasti, koska se ei suinkaan ole enää itsestäänselvyys.

Tuskinpa käyttäydyn nykyään yhtään sen enempää suomalaisemmin kuin ennenkään, mutta suomalaisuuden tunteeni on etenkin nyt Kaakkois-Aasiassa asuessani noussut roimasti – osittain varmasti siksi, että Suomessa asuessani en koskaan edes miettinyt koko asiaa, mutta nykyään on liki pakko.

Kansalaisuuttani ja kotimaatani kysellään yhtä mittaa, aivan niin kuin minäkin kyselen muilta.

Malesiassa erotun paikallisista jo ulkonäölläni, mutta erilaisia ovat myös ajatusmaailma ja monet tavat – selittelen ja puolustelen omiani viittaamalla siihen, että olen suomalainen.

Malesiassa asuessani tunnen itseni erityisen suomalaiseksi – paikallisiin on vaikea sulautua ja kulttuurierot ovat suuret.­

Ruokakaupassa täytän puolet ostoskärrystä maitotuotteilla, enkä kymmenen kilon riisisäkeillä, kuten aasialaiset. Kun joku piipahtaa kylään, olen heti tarjoamassa kahvia, vaikka jokin kylmä juoma olisi trooppisissa olosuhteissa huomattavasti järkevämpää. Ulkoilen mielelläni huonolla säällä eli sateella – ja tiedän, että ainuttakaan muuta kävelijää ei tule vuorenvarmasti vastaan.

Ja jos jonkun mielestä toimin jotenkin kummallisesti, vetoan siihen, että näin meillä Suomessa tehdään.

Oli aika, jolloin koetin pyristellä suomalaisuudestani eroon. Suomessa käydessäni jätin ruisleivätkin ostamatta.

Vuosien varrella olen vieraantunut suomalaisesta musiikista, suodatinkahvista ja tiskiharjoista, muun muassa. Toisaalta seuraan Suomen uutisia, tapahtumia ja jopa säätilaa huomattavasti tarkemmin kuin Malesian vastaavia.

Suomalaisuuteni ei ole sitä, että katselisin tippa linssissä, kun Suomi voittaa jääkiekossa, vaan pikemminkin sitä, että välillä on hauska katsoa suomalaisia elokuvia ja TV-sarjoja, koska niistä tulee todella suomalainen olo. En voi olla miettimättä, mitä vaikkapa täkäläiset monista kohtauksista tuumisivat. Tuskin kukaan ainakaan nauraisi samoissa kohdissa, tai samoista syistä, kuin minä – tai tuntisi tietyissä kohdissa vahvaa myötähäpeää.

Ulkomailla asuessa on myös hauska naureskella suomalaisuutta sivusta, puoliksi ulkopuolisena. Suomalaisten taipumus hurahtaa joukolla totaalisesti johonkin yhteen asiaan huvittaa joka kerta. Mutta se on hyväntahtoista naureskelua, koska samallahan virnuilen itselleni.

Törmäsin hiljattain väitteeseen, joka kolahti: ”Suomalaisuuttaan ei tunne ennen kuin Suomen jättää.” Monesti kyse lieneekin pienistä asioista ja eroista, jotka näkee vasta matkan päästä.

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?