”Suomessa on tajuttomia helmiä” – Riku ja Tunna paljastavat suosikkikohteensa kotimaassa - Matkat - Ilta-Sanomat

Tunna Milonoff (vas.) ja Riku Rantala hurahtuvat Suomeen tyystin. –Kun rajat taas joskus aukeavat, toivon että ihmisten silmät ovat auenneet lähimatkailulle. Eksotiikkaa löytyy todella läheltä, ja samalla säästää rahaa ja luontoa, sanoo Tunna.­

”Suomessa on tajuttomia helmiä” – Riku ja Tunna paljastavat suosikkikohteensa kotimaassa

Matka­miehet Riku Rantala ja Tunna Milonoff ovat siirtäneet katseen kaukomailta koti-Suomeen. He uskovat ja toivovat, että kotimaanmatkailun buumi jatkuu koronan jälkeenkin.


10.1. 11:00

Maailmanmatkaaja. Reppureissaaja. Kosmopoliitti. Kulkumies. Junanviemä. Reissuluuta.

Näitähän on. Kutsumanimiä ihmisille, jotka ovat työntäneet nokkansa oman ja tylsän kirkonkylänsä rajojen ulkopuolelle.

Riku Rantala ja Tunna Milonoff ovat tehneet sen niin monta kertaa, että laskuissa eivät pysy herrat itsekään. Yksistään Madventures-matkailuohjelman puitteissa miehet ovat kiertäneet maapalloa kuin tahkoa.

Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Sub-kanavalla jo 2002. Riku ja Tunna matkustivat repputuristeina minibudjetilla ympäri maailmaa eksoottisissa kohteissa ja esittelivät reteellä slangilla ilmiöitä ja elämänmenoa maailman perimmäisissä kolkissa.

Asenne ja ammattitaito purivat. Niin hyvin, että arvostettu National Geographic Society – kuuluisan aikakauslehden National Geograpicin kustantaja – osti sarjan tv-oikeudet 2009. Sarjan kolmatta tuotantokautta on esitetty 189 maassa, joten Madventuresista tuli kaikkien aikojen laajimmalle levinnyt suomalainen televisio-ohjelma.

Riku ja Tunna saivat vuonna 2012 valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Perustelujen mukaan he ovat luoneet ”omaperäisen seikkailumatkailuun perustuvan konseptin”, jonka lähestymistapa on ”viihdyttävä, karismaattinen, kiinnostava, omakohtainen ja kantaaottavakin” ja se kiinnostaa erityisesti nuoria. Vuonna 2015 he saivat Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon.

Riku ja Tunna alkoivat harrastaa kotimaanmatkailua jo ennen kuin korona iski.­

Rikulle maailmalla pyöriminen tuli tutuksi jo lapsuudessa, kun rauhanturvaajaisän työt veivät perheen Kashmiriin. Koulut mies kävi kuitenkin Suomessa.

Lukiosta tie vei Tampereelle tiedotusopin pariin. Rikun kynästä syntyi yksi vuoden 2001 merkittävimmistä uutisista, kun hän paljasti Suomen Hiihtoliiton silloisen päävalmentajan Kari-Pekka Kyrön unohtaneen dopingaineita sisältäneen laukun Ala-Tikkurilan Shellille.

Matkaohjelmien lisäksi Riku on kirjoittanut kirjoja ja tehnyt Docventures-ohjelmaa seitsemän tuotantokautta Tunnan kanssa.

Riku ja Tunna tutustuivat jo lukioaikana – yhdessä Helsingin keskustan eliittikouluista.

– Ollaan molemmat Ressusta. Meitä yhdistää salainen nörttiys, Riku nauraa.

Madventures-ohjelman kaverukset kehittelivät yhdessä.

– Se alkoi siitä, kun mietimme, kuinka rahoittaa matkusteleva elämäntyyli.

Milonoffin teatteriperheeseen syntynyt Tunna viihtyi Madventuresin reissuilla enemmän kameran takana kuin kollegansa. Hän onkin ohjannut mainoksia ja Monte Rosso -novellielokuvan.

Ennen ohjaajan uraa Tunna työskenteli elokuva-alalla valaisijana. Hän on ollut tekemässä useita pitkiä elokuvia, tv-sarjoja sekä mainoksia ja musiikkivideoita.

Madventuren Suomen ykkösjaksolla Riku ja Tunna matkustivat Lemmenjoelle huuhtomaan kultaa vanhan ajan tyyliin.­

Toissa vuonna kaikki muuttui.

Maailmalla reissaamisen sijaan Riku ja Tunna keskittyivät Suomen kiertämiseen. Samalla syntyi Madventures Suomi -tv-sarja ja juuri ilmestynyt kirja.

Riku ja Tunna päättivät vaihtaa näkökulmaa: entäpä jos oma kirkonkylä olisikin seuraavalla kerralla se unelmien matkakohde? Vaihtoehto New Yorkin klubeille, Thaimaan hiekkarannoille ja Moskovan valoille. Jännittävä ja uusia kokemuksia tarjoava paikka.

Kysytäänpä reissumiehiltä itseltään, onko aina mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

– Kun aloimme tehdä Madventures Suomi -jaksoja, pyysimme sosiaalisessa mediassa vinkkejä. Minne veisitte meidät omilla kotikonnuillanne, missä asua, kenet tavata, mihin kaljalle? Riku taustoittaa.

– Itse ajattelin, että saamme ehkä kymmenen paskaa vinkkiä. Tunnalla oli enemmän uskoa asiaan. Lopulta niitä vinkkejä tuli yli 1 200 ja suurin osa oli hyviä.

– Osaa hyödynsimme tv-sarjassa, mutta niitä jäi vielä ihan hirveästi käytettäväksi. Ihmiset olivat ne sydämestään meille jakaneet, niin pitihän ne koostaa kirjaksi, Riku viittaa tuoreeseen Madventures Suomi -matkaoppaaseen.

Tunnan on vaikea hillitä intoaan, kun hän pääsee puhumaan Suomen kartoittamisesta.

– Suomi on käsittämättömän täynnä övereitä paikkoja, joista en ollut kuullutkaan. Ihan maailmanluokan mestoja. Kun aloimme tehdä Suomi-jaksoja, koronasta ei ollut vielä tietoa, mutta kyllä jonkinlainen kotimaanmatkailun buumi oli jo alkamassa.

– Kun rajat taas joskus aukeavat, toivon että ihmisten silmät ovat auenneet lähimatkailulle. Eksotiikkaa löytyy todella läheltä – ja samalla säästää rahaa ja luontoa.

Merenkurkun saaristo oli Tunnalle aivan uusi tuttavuus.­

Tunna nostaa esiin Merenkurkun saariston, joka on Unescon maailmanperintökohde, sekä Turun saariston rengastien.

– Ei minulla ollut Merenkurkun saaristosta mitään hajua. Suomessa on tajuttomia helmiä, puhumattakaan paikoista, joihin ei edes pysähdytä. Erämaat, metsät ja maailman puhtain ilma, joka on muuten Muo­niossa.

Moni Suomea kiertänyt on pannut merkille itä- ja länsiosien erot. Idässä kun katselee ympärilleen, niin maatilat näyttävät paikka paikoin hieman ränsistyneiltä. Mitä lännemmäksi mennään, sitä tarkemmin nurmikot on leikattu, eikä pihapiiristä löydy ruosteisia autovainajia.

– Vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan raja on edelleen kieliraja ja se näkyy murteissa. Se on myös jonkinlainen hyvinvointiraja, joka näkyy sairastuvuuksissa, Riku toteaa.

Helsingin yliopistossa vuonna 2012 tarkastetun Elina Salmelan väitöskirjan mukaan itä- ja länsisuomalaiset eroavat geneettisesti toisistaan enemmän kuin esimerkiksi britit ja pohjoissaksalaiset. Väitöskirjan tekijän mukaan se on osoitus, että kulttuurinen yhtenäisyys ei välttämättä merkitse geneettistä yhtenäisyyttä.

– Idea yhtenäisestä Suomesta on tullut esille vasta myöhemmin. Täällä on aina ollut huomattavasti monimuotoisempaa meininkiä kuin luullaan, Tunna kiteyttää.

– Yhtenäiskulttuurin aika Suomessa on todella lyhyt hetki historiassa. Ideahan tuli alun perin 1800-luvulla ruotsalaisilta yli­opistojäbiltä ja viime vuosikymmeninä se yhtenäiskulttuuri on jo murentunut. Yhdenlainen suomalaisuus on enää eräänlainen myytti, jota tietyt piirit vaalivat, Riku näkee.

Yllästunturilta avautuu Lapin ihmeellinen maagisuus.­

Riku ja Tunna ovat molemmat tehneet dna-testin.

– Mun perimä esimerkiksi tulee mummin puolelta Saksasta ja Ruotsista. Ukin genetiikka on kiinnostava, koska hänen perheensä pakeni kapinaa Leningradista datshalle Karjalaan. Hänen isänsä taisteli tsaarin joukoissa, mutta suvun taustaa ei tiedetty tarkemmin siltä puolelta.

– Dna-testissä kävi ilmi, että olemme osin samaa haploryhmää kuin useimmat Briteissä. (Haploryhmä on keskenään lähisukuisten dna:n haplotyyppien joukko tai tietyn geenin tai genominosan kehityslinja.) Se on mahdollisesti tullut kauppiaiden kautta, Tunna historioi.

Voidaan sanoa, että 1960-luvulla alkaneen maaltamuuton mukana vanhat valtarakenteet ja instituutiot Suomessa alkoivat murentua. Individualisoituminen alkoi, ja ihmiset alkoivat haluta suurempaa vapautta itseään koskevissa päätöksissä. Lopullisen niitin yhtenäisyyskulttuurin arkkuun on lyönyt tietotekniikan kehitys.

– Netin tulon jälkeen joku pikkupaikkakunnan nettigootti tuntee sata kertaa enemmän yhtenäisyyttä vaikkapa japanilaisen nettikaverinsa kanssa. Some on rikkonut perinteistä yhteisyyttä, mutta on Suomessa edelleen piirteitä, jotka voi liittää nimenomaan pieniin maihin, Tunna pohtii.

– Otetaan vaikkapa Nepal, jolla on naapurimaana valtava Intia. Siellä tuntee ihmisten kanssa ihmeellistä yhtenäisyyttä, jossa on samaan aikaan jotain nöyryyttä – pienemmän naapurin hiljaisuutta. Eli voisi sanoa, ettei kyseessä ole suomalainen identiteetti, vaan pienen kansan identiteetti ison naapurin vieressä. Toki Suomessa on ne omat juttunsa: pimeys, kylmyys ja melankolisuus.

Miehet tyrmäävät myytin suomalaisten kateudesta. –Kaikki kansat ilmoittavat, että me ollaan helvetin kateellista porukkaa.­

Suomalaisuuteen liittyy toki edelleen monia myyttejä, joista osa on syytä ampua alas. Yksi liittyy kateuteen.

– Kaikki kansat ilmoittavat, että me ollaan muuten ihan helvetin kateellista porukkaa. Se on tosi yleinen väite, johon maailmalla törmää. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että täällä olisi normaalia kateellisempaa sakkia, Riku näkee.

– Vaikenemisesta puhutaan aina, mutta Suomessahan on tosi paljon kaikkea luovaa ihmisten välistä toimintaa.

Tunna törmäsi Suomessa läpänheittokulttuuriin, jossa on aina tiettyä paikallisväriä mukana.

– Sitä on ympäri maata. Savossa ja Karjalassa se on ihan tajutonta ja sitä heitetään hullun paljon. Ja murrekulttuuri on todella iso rikkaus.

Moni saattaa nykypäivänä huomata, että tuntee esimerkiksi Lontoon ympyrät paremmin kuin Tampereen. Samaan ilmiöön ovat törmänneet niin Riku kuin Tunnakin.

– Ollaan varmaan reissattu enemmän Thaimaassa kuin Suomessa, Riku tunnustaa.

– Mulle Suomen kartassa on edelleen tuntemattomia alueita. On hienoa huomata, mitä kaikkea eksoottista täältä löytyy, Tunna komppaa.

Suomi on täynnä maailmanluokan mestoja, sanoo Tunna Milonoff. Kuva Puijolta Kuopiosta.­

Jos haluaa tehdä elämysmatkan vaikkapa Kuopioon, niin kuinka se onnistuu?

– Pitäisi löytää paikallinen fikseri, Riku neuvoo.

– Se on selvä juttu, että jos joku paikallinen näyttää paikkoja, matkasta saa enemmän irti. Aina se ei ole mahdollista, mutta loppu onkin asennekysymys. Lähde oikeasti reissuun vaikka pääkaupunkiseudulle. Pakkaa kamppeet reppuun ja painu paikkoihin, joissa et ole koskaan käynyt. Mehän mentiin esimerkiksi Helsingissä Rastilan leirintäalueelle ja pyörittiin Puhoksessa. Se oli ihan eri maailma tuoksuja myöten.

Riku ja Tunna ovat varmoja, että jokainen pystyy suunnittelemaan mikromatkan omaan tai läheiseen kaupunkiin.

– Se vaatii vain reissuasennetta, miehet neuvovat.

Madventures-miehet listasivat top 3 -reissukohteet Suomessa

Riku:

1 Kotka, Hamina ja saaristo

– Itäisen Suomenlahden salatut helmet. Haminan linnoituksilta ja Kotkan upeista puistoista pääsee käden käänteessä hienoihin lähisaariin, joihin kulkee säännöllistä reittiliikennettä.

2 Ruokamatka Pohjois-Savoon

– Kuopio ja Pohjois-Savo saivat äskettäin – ensimmäisinä Suomessa – European Region of Gastronomy -tunnustuksen. Alueella on puhtaita raaka-aineita, perinteiden osaamista ja huikeita ravintoloita.

3 Mikromatka 10 kilometrin sisään

– Ota kartta ja tarkasta kotiympäristösi 10 kilometrin säteellä. Missä et ole koskaan käynyt? Listaa luontokohteet, kaupat tai vaikka museot, jos sellaisia löytyy. Sitten reppu selkään ja mikromatkalle.

Tunna:

1 Suomenlahden saaristo

– Se on poikkeuksellinen koko maailmassa. On uskomatonta, millaisia paikkoja sieltä löytyy. Merenkurkun ja Turun saaristot etunenässä. Jos mulle tulisi viidenkympinvillitys, niin ostaisin moottoripyörän sijaan purjeveneen.

2 Hiekkarannat

– Suomessa on mahtavia biitsejä. Kaikki puhuvat aina Yyteristä ja onhan se ihan maailmanluokan mesta. Sen lisäksi nostaisin esiin Kalajoen hiekkasärkät ja Oulujärven Ärjänsaaren rannat.

3 Lappi

– Lapin maagisuus on jotain ihmeellistä. Valon spektrikin on siellä erilainen. Lisäksi Lapissa asuvat Euroopan viimeiset alkuperäisasukkaat, eli saamelaiset, joiden kulttuurista perintöä ei saisi koskaan unohtaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?