”Laitetaan kaikki ilmastointilaitteet päälle ja verhot kiinni”, tuumasi poikani, kun mietimme tulevaa joulua; tänä vuonna vietämme sen ensimmäistä kertaa Malesian kodissamme päiväntasaajan tuntumassa – eivätkä maan trooppiset puitteet varsinaisesti virittele joulun tunnelmaan.
Syvään on nimittäin juurtunut se ajatus, että joulua pitää viettää kylmässä ja pimeässä, tai ainakin koleassa ja hämärässä.
Korkealta helottava aurinko ja hellekeli tuntuvat aivan yhtä vääriltä kuin palmuissa vilkkuvat värivalot, siitäkin huolimatta, että meillä on paljon kokemusta monenlaisista ”vääränlaisista” jouluista. Edelliset vuodet ovat menneet reissatessa lämpimissä maissa tai sellaisissa, joissa valtaväestö ei juhli joulua lainkaan.
Viimeisimmästä Suomi-joulusta tulee jo seitsemän vuotta. Siitä on niin kauan, että en enää edes osaa haikailla sellaisen perään.
Katujen ylle ripustetut vietnamilaiset kangaslyhdyt voivat näyttää joulunaikaan oikein jouluisilta.
Enää en myöskään tunne jouluikävää Suomeen, mutta ensimmäiset ulkomailla vietetyt joulut parikymppisenä olivat tuskaa; joulumieli oli yhtä hukassa meksikolaisella hiekkarannalla kuin Singaporen hälyisissä ostoskeskuksissa.
Sittemmin olen viettänyt joulua kahdeksassa muussakin maassa, ja vaatimustasoni on laskenut roimasti. Nykyään pienetkin, ja vähän sinne päin olevat yksityiskohdat riittävät, jos muuta ei ole tarjolla. Myanmarissa joulufiilis löytyi erään hotellin lähes oikeanmakuisista joulupipareista ja Brasiliassa kuppikakuista, jotka oli koristeltu vihreällä ja punaisella kuorrutteella.
Yhtenä aattona ihailin eri värisiä kangaslyhtyjä, jotka oli ripustettu vietnamilaisen pikkukaupungin vanhojen kujien ylle – ja totesin, että valaistuina, pikimustaa yötaivasta vasten, ne näyttivät oikein jouluisilta ja tunnelmallisilta.
Epäjouluisten reissujoulujen hyviä puolia on se, että niistä jokainen on jäänyt kirkkaasti ja erottuvasti mieleen – toisin kuin vuodesta toiseen hyvin samantapaisella kaavalla vietetyt kotijoulut, jotka auttamatta sekoittuvat toisiinsa.
Ulkomailla vietetyistä jouluista ylivoimaisesti jouluisimpia ovat kuitenkin olleet ne, jotka olemme viettäneet Espanjan kodissamme. Niihin jouluihin ovat kuuluneet suomalaisten jouluruokien lisäksi paikalliset turrón-makeiset ja polvorón-mantelipikkuleivät, joulutontut sekä loppiaisaattona kaupungeissa vaeltavat kolmen kuninkaan kulkueet.
Sveitsiläisillä joulumarkkinoilla on tunnelmallista vesisateellakin.
Tiettyjä suomalaiseen jouluun liittyviä elementtejä huomaan tähän vuodenaikaan silti yhä kaipaavani, ainakin hetkittäin:
Ulkoilua kylmässä ja raikkaassa ilmassa – ja sen jälkeistä kuumaa glögiä
Lumista maisemaa
Tunnelmaa, että joulu on erityinen ja taianomainen aika vuodesta
Tunnetta siitä, että koko maailma pysähtyy vetämään henkeä – ei ainoastaan yhdeksi tai kahdeksi päiväksi, vaan myös välipäiviksi ennen vuodenvaihdetta
Joulu on myös ehdottomasti se aika vuodesta, jolloin Suomi on eniten ajatuksissa. Suomalaisen joulun makuja ja tuoksuja on saatava kotiin, sijaitsi se sitten missä päin maailmaa tahansa. Reissujouluinakin olemme tehneet jouluruokia aina joko etu- tai jälkikäteen.
Tähän vuodenaikaan haluan myös nähdä talvisia ja jouluisia kuvia – suomalaisia sisustuslehtiä ja -blogeja tulee lueskeltua.
Mutta silti on ihan ok, että ympärillä ei ole talvea eikä lunta, ja että jokainen joulu on erilainen.
Täällä Malesiassa nautin juuri nyt siitä, että on monsuunikausi; useimpina päivinä sataa vettä ainakin tovin ja taivas on synkeä. Kuuron ajaksi napsautan ikkunoiden paperitähtiin valot päälle ja sytytän pari kynttilää. Onpa jouluista!
Jos joulunpyhinä aurinko porottaa, niin porottakoon. Voimme todellakin kiskaista verhot tiukasti ikkunoiden eteen ja antaa ilmastointilaitteiden hurista surutta. Sopii sitten glögilasinkin höyrytä.
Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.
