Kommentti: Saaristo opetti, että kyläpahanen voi lumota minikaupunkina eivätkä teinit näe kotona nälkää - Matkat - Ilta-Sanomat

Kolumni: Saaristo opetti, että kyläpahanen voi lumota minikaupunkina eivätkä teinit näe kotona nälkää

Kaksi kuukautta Taalintehtaalla opetti paljasjalkaiselle helsinkiläisäidille sen seitsemän totuutta itsestä ja ympäristöstä, kirjoittaa Riika Kuuskoski.

Näkymä Bergholmenin huvilasaarelta Taalintehtaan edustalta on upea.­

24.10. 12:00

Viisikymppinen helsinkiläisnainen muutti kahdeksi kuukaudeksi Kemiönsaareen. Lapset ja koirat jäivät kotiin isän kanssa. Sarja päättyy tähän.

Työharjoitteluni Kemiönsaarella on ohi ja on aika palata Helsingin keskustaan perheenäidin elämään. Olo on ristiriitainen. Lähtö tuli juuri kun on alkanut kotiutua. Toisaalta illat alkavat pimetä ja palvelut huveta entisestään, ja kohta putoavat ruskan jumalaiset lehdetkin puista.

Rupeama on opettanut yhtä sun toista pienellä paikkakunnalla asumisesta ja yksin olemisesta.

1. Perheen ihmisjäsenet pärjäävät ilman äitiä, elämillä on heikompaa. Ilolla seurasin perheen whatsapp-ryhmässä Onks ruokaa -viestin vastausketjua, jossa ihan ilman taalintehtaalaista moderaattoria teinit saivat selville, että edellispäivästä oli lohta jäljellä rasiassa jääkaapissa. Äidin poissaolon piilo-opetussuunnitelma näyttää toteutuneen. Sen jälkeen kun kotikäynnilläni annoin palautetta avaamattomien laskujen pinosta, myös postia on alettu avata ja lähettää whatsappilla kuvia laskuista maksettavaksi. Sen sijaan koiran iho-ongelmia ei ole osattu hoitaa riittävästi, joten koira rapsuttaa nyt kroonisesti, ja undulaattien ruokinnasta olen kantanut jatkuvaa huolta.

Työläisperheen ahdas asunto on tilava yhdelle.­

Vanhan valimon lasipaja Glasshyttan asettuu sekin talviteloille.­

2. Virginia Woolf oli väärässä: oma huone ei riitä. Kun ehti tottua hallitsemaan yksin työläisperheen kotia 1800-luvun lopulta, 30 neliön kamari-hellahuone-asuntoa ihanassa punaisessa puukerrostalossa, tuntuu kotona odottava kahdeksan neliön vanha palvelijanhuone ahdistavalta. Ja kun on tottunut omaan rauhaan, miten mahtaa sopeutua enää yhteiseen olohuoneeseen? Entä toisten perheenjäsenten ympäriinsä lojuvat tavarat? Omat sotkut eivät näemmä ärsytä yhtään.

3. On vaikea mennä kauppaan sinkkuna, jos on tottunut ostamaan ruokaa perheelle. Etenkin jos harrastaa illalla 60 prosentin alennuksella myytävän hävikkiruoan bongausta, saattaa tulla hankkineeksi yhdelle ihmiselle aivan liikaa, etenkin jos paikkakunnalla ei ilta-aikaan ole juuri muita palveluita ja harrastusmahdollisuuksia kuin ruokakauppa. Voi lihoa.

Työmatka Taalintehtaalla voittaa kyllä työmatkan Helsingin Kampissa.­

4. Pienikin voi olla urbaani. Taalintehdas on hämmästyttävän kompakti minikaupunki, vaikka siellä asuu vain 1 200 asukasta. Luulin mielenmaisemani vaativan ympärilleen isoa kaupunkia, mutta näemmä pienikin käy, kunhan se on tarpeeksi tiivis ja kaunis. Ja plussaa on, että kaikki on lähellä. 500 metrin säteellä oleva palvelukeskittymä on täällä huikea.

5. Työmatkan voi ottaa mindfulnessina, jos se kulkee peltomaisemassa. Puolen tunnin bussimatka ei ole mahdoton, kun reitti on kaunis. Taalintehdas–Kemiö-välillä olen nähnyt huikean kauniita auringonnousuja kumpuilevassa maastossa, siellä täällä punaisia perinnetaloja, ja toisaalta maagisia usva-aamuja. Sellaisen jälkeen alkaa työpäivän seesteisen energisenä. Sitä paitsi Helsingin sisällä aamubussissa samassa ajassa taittaisi vain seitsemän kilsaa, täällä 25.

Kemiönsaarella on 160 maatilaa. Usva-aamuina se näyttää Hollannilta.­

Lilla Masugnträsketin pitkospuille on torilta vain noin 400 metriä.­

6. Jos rakastuu suohon, kannattaa vilkaista karttaa. Taalintehtaalla luonto ja polut ovat niin lähellä, että pitkospuukävelylle saattaa innostua lähtemään ihan merkityn reitin varassa. Reitti lähisuon poikki on henkeäsalpaavan kaunis. Lampia on kuitenkin niin paljon, että rannoissa voi mennä sekaisin. Kokemusta on.

7. Viisikymppinenkin voi tutustua. Ihminen voi ujuttautua uusiin sosiaalisiin piireihin, vaikka olisi luullut, että ystäväkiintiö on täynnä. Pienellä paikkakunnalla kasvot tulevat tutuiksi ja samoihin ihmisiin törmää. Tosin itsensä voi tuntea vanhaksi, jos uusi tuttavuus paljastuu ystävän lapsen kaveriksi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?