Elsa, 76, pyörittää Jäämeren Saunaa suomalaiskylässä Pohjois-Norjassa – Pykeijan piti kuolla, mutta kesällä kylään tulvi ennennäkemätön turistivirta - Matkat - Ilta-Sanomat

Elsa, 76, pyörittää Jäämeren Saunaa suomalaiskylässä Pohjois-Norjassa – Pykeijan piti kuolla, mutta kesällä kylään tulvi ennennäkemätön turistivirta

Pohjois-Norjassa, Varanginvuonon rannalla sijaitseva Pykeijan suomalaiskylä elää ja voi hyvin, vaikka sen kuolemaa ennustettiin jo 1980-luvulla.

Pohjois-Norjaassa sijtaisevan Pykeijan kylän eli Pikku-Suomen asukkaista suurin osa on suomalaisten jälkeläisiä. Niin myös Elsa Haldorsen.­

24.10. 10:00

Jäämeren rannalla, Pykeijan kylän ensimmäisessä talossa avaa oven iloinen matkailuyrittäjä. Elsa Haldorsen, viidennen polven suomalainen, on saanut koronakesän aikana palvella matkailijoita enemmän kuin koskaan ennen.

Bugøynesin kalastajakylä, suomeksi Pykeija, on kiinnostanut nyt sekä norjalaisia että suomalaisia. Heinäkuussa pikkukylän tienvarret oli pysäköity täyteen autoja. Paikalliseen ravintolaan piti varata pöytä useita päiviä ennen vierailua.

Pykeija oli kuihtumassa kartalta 1980-ja 1990-luvuilla, kun kalastus väheni ja kalanjalostustehtaat suljettiin. Nyt turismi on lisääntynyt ja koronakesä toi uusia matkailijoita Pohjois-Norjaan.­

Elsa Haldorsen on tuttu monille suomalaisille Pykeijan vieraille.­

76-vuotias Elsa on tyytyväinen kylän saamasta turistivirrasta, mutta samalla hän on huomannut, että ikä painaa ja majoitusyritykselle pitäisi löytää jatkaja.

– Olen yrittänyt houkutella poikiani tänne, mutta eivät ne ole aiemmin suostuneet. Nyt kun koronavirus iski ja etätyöt ovat lisääntyneet, yhden pojan mieli alkaa muuttua. Ehkä saan hänet houkuteltua takaisin kotikylään, Elsa toteaa suomen kielellä.

Pykeija, norjaksi Bugøynes, sijaitsee Varangerinvuonon rannalla Pohjois-Norjassa.­

Elsan yritys, Jäämeren Sauna, on monelle suomalaiselle tuttu. Jäämeren rannassa on mökkejä ja puulämmitteinen sauna. Talosta voi vuokrata huoneen. Kylän toisella laidalla on paikkoja asuntoautoille. Siellä on myös sauna ja vanhasta venevajasta kunnostettu galleria. Elsalta voi vuokrata pyörän tai kajakin.

Kalastajakylän rento meininki näkyy Elsan pihassa. Vanhaan veneenpuolikkaaseen on laitettu paikka mökkien avaimille. ”Jos avain on täällä, niin mökki on tyhjä ja voit mennä sinne”, opastaulussa sanotaan.

Elsan yrityksessä luotetaan asiakkaisiin.­

Pikku-Suomeksikin nimitetty Pykeija on suomalaisten asuttama. Suomalaisia siirtolaisia saapui Pohjois-Norjaan eli Ruijaan 1700- ja 1800-luvuilla. Muuttajista suurin osa lähti liikkeelle Peräpohjolasta, Lapista ja Tornionjokilaaksosta. He asettuivat Pykeijan (Bugøynes) lisäksi naapurikyliin Kirkkoniemeen (Kirkenes), Vesisaareen (Vadsø) ja Vuoreijaan (Vardø).

Pykeijan kylän keskustassa on omakotitaloja, hautausmaa ja kirkko.­

Elsa kertoo olevansa viidennen polven suomalainen. Hänen entinen sukunimensä on Inkilä. Siirtolaisia ja heidän jälkeläisiään sanotaan myös kveeneiksi, mutta Elsan kotona kveeni-nimitystä ei suvaittu.

– Äidin mielestä kveenit yhdistettiin aina negatiivisiin asioihin, rikoksiin ja väkivaltaan. Meidän talossa sitä sanaa ei saanut sanoa. Me olemme suomensukuisia, suomalaisten jälkeläisiä tai suomalaisia, Elsa painottaa.

Eri puolilla Pohjois-Norjaa asuu yhä 15 000–20 000 kveeniä, mutta kveenin kieltä heistä puhuu vain pari tuhatta.

Pientä kylää ympäröivät laajat tunturialueet.­

Alle 200 asukkaan Pykeijassa suomen kieli on säilynyt niin hyvin, että paikallisessa bistrossa ja lähikaupassa voi asioida suomeksi. Kylän koulussa opetetaan suomea. Elsa sekoittaa puheessaan hauskasti norjaa ja suomea.

– Mihinkähän olen nyt brillini laittanu. Tavallisesti ne hengaa aina kaulassa, hän sanoo silmälaseja etsiessään.

Pykeijaan muuttaneiden suomalaisten muistokivi.­

Kun suomalaiset asuttivat Pykeijan, leivän toivat kalastus ja poronhoito. Nyt kylän satamassa on 15 kalastusalusta. Niistä valtaosa lähtee Jäämerelle pyytämään kuningasrapua.

Kuningasrapu on venäläisten siirtoistutusten kautta alueelle levinnyt vieraslaji, jonka sanotaan pelastaneen monta pikkukylää pohjoisessa Norjassa. Sen avulla kalanjalostustehtaat ovat säilyneet, ja rapu houkuttelee myös matkailijoita kuningasrapusafareille.

Kalastajille rapu on nykyisin lähes yhtä tärkeä pyyntikohde kuin perinteinen turska. Kamtšatkaravut ovat suuria, ne voivat painaa noin 10 kiloa ja olla 1,5 metriä pitkiä.

Kylän ainoassa ravintolassa voi nauttia valasta tai kuningasrapua.­

Kuningasrapulautanen on suosittu annos paikallisessa ravintolassa.­

Pienen pohjoisen norjalaiskylän elämä oli vielä 1970- ja 1980-luvuilla vaakalaudalla. Nuoret muuttivat pois, kalastus ei kannattanut. Kaunista kylää uhkasi kuolema. Elsa työskenteli kylässä opettajana 16 vuotta ennen kuin siirtyi matkailun pariin ja yrittäjäksi.

Pykeija nousi maailman tietoisuuteen, kun paikka julistettiin myyntiin 1990-luvulla. Kyläläiset panivat asiasta ilmoituksen norjalaiseen sanomalehteen. Se herätti huomiota ulkomaillakin. Journalisteja tuli paikalle Pariisista asti.

Elsa sanoo, että koko myyntitouhu oli pelkkä väärinkäsitys, mutta sen ansiosta kylä huomattiin.

– Me ei haluttu myydä kylää, vaan siirtyä jonnekin muualle. Ranskalainen Le Monde -lehti on siitä asti käynyt seuraamassa kylän elämää viiden vuoden välein. Ja Norjassakin huomattiin, että olemme olemassa.

 Ranskalainen Le Monde -lehti on siitä asti käynyt seuraamassa kylän elämää viiden vuoden välein.

76-vuotias Elsa on Pykeijan voimanainen. Hän on ollut mukana monissa kylää elvyttävissä hankkeissa. Satamassa sijaitseva Lassintalo on yksi niistä. Rapistunut talo korjattiin ja siinä on nyt museo, infopiste ja kulttuurihuone kirjastoineen. Kirjasto on saanut tuhansia kirjoja avustuksena Suomesta.

Elsa aktivoitui viimeksi syyskuun alussa, kun hän kuuli, että piispa on tulossa vierailulle kylään. Tällä kertaa anarkistimummo halusi huomiota kylän keskellä sijaitsevalle kirkolle, jonka ovet ovat lukossa.

– Kirkon ovet ovat kiinni. Ne pitäisi avata, että matkailijat pääsevät katsomaan kirkkoa sisältä. Laitoin parkkipaikalle jätettyyn piispan autoon kyltin ”Häpeällistä!”. Piispan seurue luki sitä siitä ikkunasta yhdessä, Elsa kertoo nauraen.

Matkailun edistäminen on yksi hänen lempiaiheistaan. Kylän omakotitaloihin on saatu majoitusta, mutta hotellia siellä ei ole. Bistro palvelee ruokailijoita, mutta Elsa kaipaisi kesäkahvilaa, jossa turistit voisivat piipahtaa vierailunsa aikana.

 Laitoin parkkipaikalle jätettyyn piispan autoon kyltin ”Häpeällistä!”. Piispan seurue luki sitä siitä ikkunasta yhdessä.

– Nyt tänne kannattaisi tulla yrittäjäksi. Viime kesä oli todella vilkas. Suomalaisia täällä käy aina paljon, mutta nyt norjalaisetkin huomasivat, että Pykeija on olemassa ja täällä kannattaa käydä, hän iloitsee.

Pykeija eli Bugøynes

  • Suomalaiset asuttivat paikan 1700- ja 1800-luvuilla.

  • Kylään on matkaa Suomen puolelta Näätämön kylästä noin 90 km ja Nuorgamista noin 100 km.

  • Asukkaita on alle 200.

  • Koulussa on 15 oppilasta ja päiväkodissa 3 lasta.

  • Työtä antavat matkailu sekä turskan ja kuningasravun kalastus.

  • Pykeijansuomalaiset puhuvat vanhaa suomen kieltä. Sillä on paljon yhteistä länsirajalla puhuttavan meän kielen kanssa.

  • Suomea opetetaan kylän norjankielisen koulun ala- ja yläasteella.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?