Kirsikka muutti Kyprokselle ja hämmästyi: Suomessa täysin tavallinen tapa sai paikalliset ihmetyksen valtaan - Matkat - Ilta-Sanomat

Kirsikka muutti Kyprokselle ja hämmästyi: Suomessa täysin tavallinen tapa sai paikalliset ihmetyksen valtaan

Kirsikka Myllyrinne muutti Kyprokselle ja kirjoitti kirjan uudesta asuinmaastaan.

Kirsikka Myllyrinteen uutuuskirja Happamat sitruunat – elämää jaetulla saarella (Avain 2020) kertoo Kyproksesta ja suomalaisnaisen sopeutumisesta maahan, jossa aurinko paistaa yli 300 päivää vuodessa, mutta elämä ei siitä huolimatta ole pelkkää auringonpaistetta.­

24.9. 11:00

Uuteen maahan muuttaneet tietävät, että elämä ei ole etelässäkään pelkkää hiekkarantoja ja auringonpaistetta, vaan loputonta uuden opettelemista.

Miehensä työn perässä Kyproksen tasavaltaan muuttanut Kirsikka Myllyrinne on yksi heistä, joka tietää, että uuteen asuinmaahan sopeutuminen vaatii aikansa.

Myllyrinteen uutuuskirja Happamat sitruunat – elämää jaetulla saarella (Avain 2020) avaa lukijoille välimerellisen elämänmenon erikoisuuksia. Välillä elämä uudessa maassa takkuaa, mutta onneksi Kyproksella myös aurinko paistaa – jopa yli 300 päivää vuodessa.

Poimimme kirjasta kyproslaisen elämänmenon hienouksia ja outouksia.

1. Uusille ystäville avaudutaan hitaasti, suku on ykkönen

Kyproksella suku on ykkönen, eikä hyvän päivän tuttuja hevillä kutsuta kotiin.

Ulkomaalaiselle helpoin tapa saada ystäviä on tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin. Muualta tulleita onkin Kyproksella paljon, erilaisten arvioiden mukaan reilut 190 000. Se on 1,2 miljoonan asukkaan maassa paljon.

Kyproksella suku on ykkönen.­

Ulkopuolisuuden tunteeseen saa silti tottua, etenkin jos on lyhyttukkainen ja kalpeanaamainen suomalaisnainen.

Yksi varma tapa rikkoa muuri kuitenkin on, Myllyrinne paljastaa. Kun uskaltaa kakistaa suustaan ulos muutaman lauseen kreikkaa, vastaanotto on lämmin.

”Teet ulkomaalaisena lähtemättömän vaikutuksen, kun lähtiessäsi huikkaat myyjälle Kali signeihia eli käytännössä hyvää jatkoa. Tätä kohteliaisuutta ei opeteta nykykreikan oppikirjoissa ja se kuuluu vain paikalliseen sanastoon. Olen ravistanut turistin viittani useasti tällä fraasilla.”

2. Ihmiset keskittyvät pintaan

Huoliteltuja naisia ja upeita autoja.

Kyproksella huomaa, että ihmiset keskittyvät pintaan.

”Hiukset ovat aina hyvin, kynnet hoidettuina, naamassa paksu meikki, vaikka jalassa olisi treenitrikoot”, Myllyrinne kuvailee kirjassaan.

Ja onhan ehostautuminen tehty saarella myös helpoksi. Koska työntekijöiden palkkaaminen on Kyproksella halpaa, esimerkiksi kampaajalla tai manikyyrissä käyminen on edullista.

Omille ennakkoluuloilleenkin kannattaa kuitenkin antaa kyytiä.

Ulkonäöstä ei voi päätellä millainen toinen ihminen on, olen yrittänyt hokea itselleni tavatessani koulun pihalla leopardikuosiin kääriytyneitä, karvaliivisiä urheiluautoilleen kiiruhtavia perheenäitejä”, Myllyrinne kirjoittaa.

3. Juoksijaa tuijotetaan

Suomessa juoksu on noussut likimain trendiharrastukseksi. Kyproksella käydään kyllä salilla, mutta juoksija herättää paikallisissa ihmetystä.

”Menen lenkille, ja minua tuijotetaan. Juokseminen ei ole kyproslaisten tapa liikkua”, Myllyrinne kuvailee.

”Menen lenkille, ja minua tuijotetaan. Juokseminen ei ole kyproslaisten tapa liikkua”, Kirsikka Myllyrinne kuvailee uutuuskirjassa Happamat sitruunat – elämää jaetulla saarella (Avain 2020).­

Suomalaisnaisen tapa kävellä paljon on niin ikään ihmetyksenaihe. Hyötyliikuntaa tai kauppakassien raahaamista pidempään kuin marketista autolle, ei Kyproksella tunneta.

”Muutaman kerran tutut tiedustelevat puolisolta työpaikalla, onko automme kenties korjaamolla, kun ovat taas nähneet minut kävelemässä jonnekin.”

4. Roskia siellä täällä

Kyproslaisten tavassa olla noudattamatta sääntöjä on sääntöorientoituneesta Suomesta katsottuna jotakin ihailtavan rohkeaa.

Valitettavasti tämä näkyy myös roskien määrässä.

”Poissa silmistä, poissa mielestä -ajattelutapa ja piittaamattomuus ympäristöstä pistää nopeasti silmään Kyproksella.

Vaikka yleinen mielipide on, että saari hukkuu roskaan eikä ketään kiinnosta, roskaamisesta ei silti Kyproksella sakoteta.

5. Hövelit aikataulut ja ohjeet

Se ei kenties yllätä, että Kyproksella aikataulut eivät ole koskaan minuutin päälle. Mutta kun sama höveliys pätee myös kyproslaisiin osoitteisiin ja paikannimiin, muualta tullut on ongelmissa.

”Kysyessä tietä kyproslaiselta, saa seikkaperäiset ohjeet, mutta ei takuuta että niitä noudattamalla löytää perille”, Myllyrinne paljastaa.

6. Vain kolme vuodenaikaa

Ei neljä vuodenaikaa, vaan oikeastaan vain kolme.

Tämä on Kirsikka Myllyrinteen näkemys maasta, jossa talvi yllättää rytinällä marraskuun loppupuolella. Talvella asunnoissa palellaan, mutta onneksi kevät koittaa pian, yleensä jo maaliskuussa.

Tämäkin muutos on salamannopea.

”Kevät kestää viikon, kaksi, joskus vain muutaman päivän ja sitten onkin helottava aurinko ja kesä, joka jatkuu ikuisesti”, kuvailee Myllyrinne.

Joskus sää yllättää myös silloin, kun pitäisi olla kylmä. Joulukuussa sade voi tauota, ja villatakit on vaihdettava t-paitaan.

7. Kahtia jaettu

Kyproksella sijaitsee Nikosia, joka on Berliinin muurin sortumisen jälkeen Euroopan ainoa jäljellä oleva kahtia jaettu pääkaupunki.

Myllyrinteen mukaan Kyproksen mennyt ja edelleen ratkaisematon konflikti näkyy päivittäisessä elämässä.­

Myllyrinne kertoo, että Kyproksen mennyt ja edelleen ratkaisematon konflikti näkyy päivittäisessä elämässä niin kielen tasolla kuin konkreettisina tekoina.

Turkin miehittämään alueeseen viitataan aina epämääräisesti käsitteellä, ”se toinen puoli” eikä kyproksenkreikkalainen käytä mielellään termiä Pohjois-Kypros. Tähän on syynsä. Heille on olemassa vain yksi Kypros ja yksi oikea valtio.

”Kyproksenkreikkalaiset eivät siten hyväksy ajatusta, että vain toistaiseksi Turkin tunnustama valtio olisi mikään oikea valtio. On he ja me, vanhat ja nuoret, itä vastaan länsi, moderni ja perinteinen.”

8. Älä vastaa, että kuuluu huonoa

Tunnet varmasti suomalaisen tavan vastata kuulumisten kyselyihin rehellisesti. Jos elämä on koetellut rankalla kädellä, se on lupa kertoa.

Tällaista suorasukaisuutta ei Kyproksella tunneta, vaan kuulumisiin kuuluu vastata, että hyvin menee.

”Kukaan ei yleensä vastaa tiedusteltaessa, että nyt on huono päivä. Korkeintaan lausutaan, että tässähän tämä elämä suurin piirtein menee, joka kreikaksi kuuluu ετσι και ετσι”, Myllyrinne opastaa.

Mikä tapa ulkomailla on ihmetyttänyt sinua? Kommentoi alle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?