Helena käveli Suomen läpi – vastaan tuli makkaraperunoita, auttavia kyläläisiä sekä yksi karhu - Matkat - Ilta-Sanomat

Helena käveli Suomen läpi – vastaan tuli makkaraperunoita, auttavia kyläläisiä sekä yksi karhu

Menestynyt yrittäjä ei oppinut tekemään nuotiota, mutta osaa nyt arvostaa rauhallisempaa elämää.

Helena Kastikainen, 29, on yrittäjä, puhuja, tietokirjailija, milleniaalijohtajien ja milleniaalien johtamiseen erikoistunut valmentaja. Diili-ohjelmasta tuttu yrittäjä on ollut yksi Suomen nuorimmista tavaratalojohtajista 23-vuotiaana.­

22.8.2020 12:00

– Aivan kuin olisin unesta herännyt!

29-vuotias yrittäjä Helena Kastikainen lähti kesäkuun alussa kävelemään Helsingistä kohti Nuorgamia. Reissaaja palasi kotiinsa viime viikon keskiviikkona 63 päivän vaelluksen jälkeen.

– Ihanaa olla kotona. Ihan kuin en olisi poissa ollutkaan, mutta toisaalta tuntuu, että pääni on edelleen metsässä. Olihan se mieletön matka!

Lue lisää: 1,5 vuoden työ valui hukkaan yhdessä vuorokaudessa – sen jälkeen Helena Kastikainen päätti kävellä Helsingistä Nuorgamiin

Kastikainen kertoo heräilleensä ensimmäisten kotona nukuttujen öiden aikana. Hänen mukaansa pätkittäinen uni johtuu osaltaan sängystä, joka on liian pehmeä retkipatjaan tottuneelle selälle.

– Reissussa nukuin ulkona teltassa 12 tunnin yöunia. Pitäisi varmaan mennä parvekkeelle nukkumaan!

Kastikainen käytti kesän aikana kolmet kengät sekä satojen eurojen edestä rakkolaastareita. Myös retkikeittimestä tuli tärkeä sadepäivien pelastaja.­

Alunperin Kastikaisen oli määrä palata vasta elokuun lopussa, mutta rakkaiden ystävien päätös pitää extempore-häät laittoivat vauhtia kävelijän suunnitelmiin.

– Ajattelin, että ai saakeli, nyt pitää alkaa laittaa töppöstä toisen eteen!

Hän soitti vaeltajaystävälleen Marjut Rädylle, joka oli myös suunnitellut Kastikaisen alkuperäisen reitin. Räty tuli kirittämään ystäväänsä viimeisille kilometreille.

– Vauhti oli aika kova! Lähdimme Sodankylästä, josta matkaa oli noin 350 kilometriä. Kävelimme yhdeksässä päivässä matkan, johon minulla olisi normaalisti mennyt 3–4 viikkoa, Kastikainen hämmästelee.

Kävelijän kunto koheni matkan varrella. Alussa kävelyvauhti oli 4–5 km/h, kun viimeisellä viikolla Kastikainen käveli kuusi kilometriä tunnissa.­

Kastikainen ei lähtisi matkalle uudestaan – ainakaan ihan heti tai ihan samalle reitille, kävelemään Suomen maanteitä pitkin.

– Never again! Nyt en jaksa kävellä edes kilometrin päähän jätskille, Kastikainen nauraa.

Metsässä Kastikainen oli perusasioiden äärellä. Hän joutui esimerkiksi miettimään sitä, miten käydä vessassa sateella. Vaikka pieni seikkailijan kärpänen häntä puraisikin, mitään superretkeilijää ei matkalla yrittäjästä syntynyt.

– Yritin kerran sytyttää nuotion, mutta siitä ei tullut mitään ja luovutin!

Matkan varrella Kastikainen sai paljon ajatuksia ja ideoita, joita hän jakoi viikoittain podcastissään. Helsinkiin palattuaan hän huomasi, kuinka nopea rytmi ihmisten elämässä on.

– Askeleet ovat täällä rivakampia ja ruokakaupassa on kiireisiä ja mutrusuisia ihmisiä, reissaaja ihmettelee.

Koko reissuun Helsingistä Nuorgamiin Kastikaisella meni yhteensä 63 päivää. Pisin päivämatka oli 49 kilometrin mittainen puristus, joka kesti 14 tuntia.­

Kastikainen arvostaa nyt entistä enemmän jokamiehen oikeuksia ja Suomen tuhansia järviä. Mustikat kypsyivät samaa tahtia, kun kävelijä eteni pohjoisemmaksi. Ranualla ollessaan Kastikainen hyötyi myös hyvästä hillavuodesta.

– Mageinta oli herätä teltassa järven rannalla. Jokainen järvi ja lätäkkö oli elämys!

Helsinkiläinen näki myös useita eläimiä ensimmäistä kertaa elämässään. Vastaan tuli kettu, villisika – jopa karhu.

– Ihmettelin, että miten tuo kanto liikkuu kunnes tajusin sen olevan karhu. Se katsoi minua noin sadan metrin päästä. Jännästi tuli flow-tila kävelemiseen seuraavalle kymmenelle kilometrille.

Kohtaamisesta huolimatta, Kastikainen sanoo pelkäävänsä enemmän ihmisiä kuin eläimiä.

– Yhdellä leirintäalueella festariporukka tuli yöllä repimään telttaani. Oli outo huomata, että korpimetsä tuntuukin yhtäkkiä turvallisemmalta paikalta.

Yrittäjä oli kesän käytännössä uutispimennossa lukuun ottamatta omaa podcastiään ja päivityksiään sosiaaliseen mediaan.­

Kastikainen kertoo stereotypioiden liian suorapuheisista ja juroista suomalaisista murtuneen kesän aikana. Mitä pohjoisemmaksi hän meni, sitä ystävällisemmiksi, auttavaisemmiksi ja avoimimmiksi ihmiset muuttuivat.

– Esimerkiksi Kuhmoisessa paikalliset sattuivat tuomaan minulle iltapalaa. Illalla he olivat kuunnelleet podcastiani, jossa kerroin lihassärystäni ja seuraavana aamuna he saapuivat teltalleni särkylääkkeiden kanssa.

Täysin kivuttomasti matka ei edennyt. Selän lisäksi Kastikaisen pohje ja takareisi vihoittelivat.

– Jos en olisi törmännyt viimeisellä viikolla kalevalaiseen jäsenkorjaajaan, joka fiksasi selkäni, en varmaan olisi selvinnyt ajoissa perille. Tapasin matkan aikana huipputyyppejä, jotka pyyteettömästi halusivat auttaa.

Kastikainen myöntää epäilleensä sitä, miksi ihmiset haluavat auttaa tuntematonta.

– Helsingissä ihmisillä on defenssi päällä. Kun kuljin rinkka selässä keskustassa, ihmiset vaihtoivat toiselle puolelle tietä, koska he luulivat minua kodittomaksi.

Sää oli Kastikaisen matkan varrella vaihteleva. Täydellinen lämpötila oli 18 astetta, mutta sadepäivät olivat kävelijälle kuitenkin hellepäiviä mieluisempia.­

Kastikainen oli iloinen vieraillessaan Suomen pikkukylissä, joista jokaisesta löytyi kauppa, apteekki ja grilli. Ravintolarepertuaariin hän olisi kaivannut vaihtelua.

– Kotiruokaa oli vaikea löytää. Luulisi, että ravintoloissa olisi paikallista silakkaa ja muussia, mutta tarjolla oli aina pizzaa tai makkaraperunoita. Toisaalta olin asennoitunut siihen, että kesän ruokavalio on mitä on.

Parhaimpina päivinä Kastikainen kulutti kävellessään 5000 kaloria.

– Kerrankin sai herkutella!

Matkan varrella Kastikainen pääsi jututtamaan paikallisyrittäjiä. Pienissä kylissä hän näki myös koronan vaikutukset.

– Oli surullista, kuinka monessa paikassa oli lappu luukulla.

Kastikainen on iloinen, että ehti takaisin ystäviensä häihin, vaikka small talk aiheuttikin tuppisuuna olon jälkeen vaikeuksia. Juhliin hän laittoi pitkästä aikaa päällensä mekon, mutta jalassa olivat korkokenkien sijasta lenkkarit.

– Kengänkokoni kasvoi reissun aikana lähes kolme numeroa, joten en enää mahdu vanhoihin kenkiini, Kastikainen nauraa.

Helena Kastikaisen podacastia ”Unwind - Helsingistä Nuorgamiin” voi kuunnella Suplasta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?