Jenni on Sodankylässä asuva poronainen: On yksi asia, jota matkailijat aina ihmettelevät - Matkat - Ilta-Sanomat

Jenni on Sodankylässä asuva poronainen: On yksi asia, jota matkailijat aina ihmettelevät

Jenni Kaaretkoski halusi jo lapsena poronaiseksi. Unelma on toteutunut.

Julkaistu: 30.7. 19:00

Jenni Kaaretkoski, 34, halusi jo lapsena poronaiseksi.

Kun Jenni Kaaretkoski oli pikkutyttö, kävi niin, ettei innokas tyttö päässyt joka kerta isän mukana poroja paimentamaan.

Kaaretkoskea harmitti. Veljet saivat lähteä matkaan huomattavasti useammin kuin hän.

Unelma tulevaisuudesta ei kuitenkaan himmentynyt.

– Tiesin, että minusta tulee poronainen, joka pärjää siinä missä miehetkin, Kaaretkoski kertoo.

Unelmansa toteuttanut lappilainen

Nyt Kaaretkoski on 34-vuotias kahden lapsen äiti ja unelmansa toteuttanut lappilainen.

Poronhoito on Suomessa ammatti, joka siirtyy useimmiten sukupolvelta toiselle. Nainen jatkaa perheen työtä kuitenkin yhä miestä harvemmin.

Jenni Kaaretkoski on yksi suvun elämäntyötä jatkaneista. Tyttären kiinnostus huomattiin lopulta myös omassa perheessä. Oli siis selvää, että myös Jenni jatkaa isänsä työtä.

– On upeaa, että olen viimein päässyt ammatinharjoittamiseen ammattimaisesti mukaan. Sieluni on metsässä, jossa on vapaus. Eläimet ja luonnossa tekeminen ovat aina olleet minulle rakkaita.

Poronaisen elämässä kiehtoo myös vaihtelevuus.

Kesäaika on hiljaisempaa, syksy on erotusten aikaa ja talvella poroja paimennetaan talvilaitumilla.

Kaaretkoski muistuttaa, että työtä tehdään eri tavalla paliskunnasta riippuen. Jokaisella alueella on omat haasteensa ja omat tapansa elää ja hoitaa poroja. Haasteet ja tavat ovat siis alueellisia.

– Yleistäminen on ikävää. Pitäisi olla luottamusta elinkeinon harjoittajiin. Poromiehet tietävät ja tuntevat alansa.

”Vapaana elävät porot todella omistaa joku”

Porotalous on Kaaretkoskelle pääelinkeino, ja porofarmi JK Tokassa on mukana myös Kaaretkosken veljet.

Lisätienestejä perhe hankkii jonkin verran muilta aloilta. Kaaretkosken äidillä on pienimuotoinen käsityöyritys. Lisäksi Jenni Kaaretkoski vetää matkailijoille pororetkiä, jossa elinkeinosta kerrotaan vapaana laiduntavan tokan lähellä.

– Monelle tulee yllätyksenä, että vapaana elävät porot todella omistaa joku. Matkailijat ovat poroista muutenkin kovin kiinnostuneita. Kysellään, miten ne kestävät niin paljon pakkasta ja kuinka usein sarvet vaihtuvat.

Myös Lapin hiljaisuus ja puhtaus on ikuinen ihmetyksenaihe.

– Meillä kävi juuri venäläisiä turisteja, jotka sanoivat, että vaikka heilläkin on Venäjällä talvi, ei siellä ikinä ole samanlaista.

Lohta ei tarvitse hakea kaupasta

Ulkopuolisille riittää poronaisen elämäntavassa ihmeteltävää, mutta Kaaretkoskelle ihmetyksenaiheet ovat arkipäivää.

Lapin yöttömään yöhön on jo tottunut, samoin siihen, että ruoka on todellista lähiruokaa.

– Kalat kalastamme järvestä niin, ettei lohta tarvitse oikeastaan koskaan hakea kaupasta. Lihana nautimme poron- ja hirvenlihaa, ja marjatkin saamme metsästä, Kaaretkoski kuvailee.

Poronaisen elämä on toki arkea huolineen siinä missä muillakin. Etenkin viime talvi runsaine lumineen oli haastava.

Haasteiden jälkeen hyvät hetket tuntuvat kuitenkin entistä paremmilta.

–Niitä riittää jokaisena vuodenaikana. Yksi parhaimmista asioista on istua talvella tulien ääreen taljan päälle. Silloin sitä muistaa nauttia siitä, että elämä on juuri nyt hyvää.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?