Muunmaalaisten elämänasenteissa on neljä oppia, joista maailmalla asuva Mira ottaisi mallia: ”En voi kuin ihailla” - Matkat - Ilta-Sanomat

Muunmaalaisten elämänasenteissa on neljä oppia, joista maailmalla asuva Mira ottaisi mallia: ”En voi kuin ihailla”

On hetkiä, jolloin toivoisin osaavani itsekin toimia ja ajatella samoin kuin vaikkapa espanjalaiset, italialaiset ja brasilialaiset, kirjoittaa ulkomailla asuva matkatoimittaja Mira Jalomies.

Menorcan saarella Espanjassa monet paikalliset ovat tykästyneet rauhalliseen ja ulkoisesti vaatimattomaan elämään – ja tekevät töitä vain sen verran kuin on aivan pakko.­

21.7. 18:48

1. Peukun luova käyttö eli luottavainen huolettomuus

Facebook opetti koko maailman peukuttamaan, mutta brasilialaiset osasivat sen jo paljon aiemmin – ja ovat siinä lajissa aivan ilmiömäisiä; niin paljon he onnistuvat itseään yhdellä sormella ilmaisemaan.

Peukalo on heillä pystyssä yhtä mittaa. Se voi merkitä muun muassa ”ok, selvä juttu, kaikki hyvin ja hyvältä kuulostaa”. Sillä pyydetään lupaa ja hyväksyntää – ja saadaan se. Peukku pystyssä voi jalankulkija lähteä koikkelehtimaan tien yli autojen väleistä. Peukun voi työntää liikkuvan auton ikkunasta ulos ja sen jälkeen on lupa tehdä mitä tahansa. Peukku tanassa voi myös mennä kaupassa nopeampaan jonoon, joka on tarkoitettu vanhuksille ja vauvan kanssa liikkeellä oleville, vaikka ei kuuluisi kumpaankaan ryhmään.

Peukulla voi tietysti ilmentää myös toiveikkuutta: vaikka juuri nyt ei siltä näytäkään, kaikki sujuu lopulta oikein hienosti, usko pois. Kysyäkin sillä voi: Kaikki hyvin? Sopiiko? Annathan anteeksi?

Enemmän kuin peukun vilauttelua sinänsä, ihailen sen taustalla olevaa luottavaisen huoletonta elämänasennetta, josta voisin mieluusti aina välillä ottaa vähän mallia.

Brasilialaiset ovat peukuttamisen ja lupsakan elämänasenteen mestareita.­

2. Kotiin kutsuminen ex-tempore

”Jäätkö syömään?” saattaa espanjalainen kutsua – päähänpistona – kun lounasaika lähestyy ja ollaan sattumoisin käymässä hänen luonaan. Asunnossa on sivumennen sanoen aivan hirveä kaaos, mutta hän ei tunnu sitä lainkaan noteeraavan, saati että pyytelisi sotkua anteeksi.

Jääkaapista löytyy salaattiaineita, kaupan valmis perunamunakas ja aamulla ostettu patonki.

En voi kuin ihailla, että näinkin mutkattomasti ja luontevasti voi lounaskyläilyn näemmä hoitaa; ilman, että kodin joka nurkka on puunattuna ja tarjoiluja mietitty viikko etukäteen, stressaten kaikkien erikoisruokavalioista ja mieltymyksistä. Ei tarvitse olla edes mitään itseleivottua tai -kasvatettua.

3. Lupa nauttia tässä ja nyt

Monissa maissa nautitaan ensin ja hoidetaan muut hommat sitten myöhemmin. Todella ihailtavaa.

Suomalaisena olen sisäistänyt erinomaisesti ajatuksen siitä, että nautinto on palkinto, joka ansaitaan kovalla puurtamisella. Vasta sitten saa nauttia, kun kaikki maailman työt ja tehtävät on hoidettu ja murheet murehdittu, ja silloinkin vähän varauksella, koska jotain voisi takuulla vielä tehdä ja murehtia.

Perjantaina saa hetken nauttia työviikon näännyttämänä, lauantaina viikkosiivouksen ja -ostosten selättäneenä, mutta viimeistään sunnuntai-iltana on valmistauduttava jo erinäisin toimin ja ajatuksin seuraavaan velvollisuuksien täyteiseen, ahkeraan arkiviikkoon.

Mitä tekevät sunnuntai-iltana vaikkapa pikkukaupunkien italiaiset? He lähtevät perheiden kera pizzeriaan nauttimaan viikonlopusta, hyvästä ruoasta ja yhdessäolosta viimeiseen hengenvetoon asti.

Italiassa sunnuntai-illoista nautitaan pizzerioissa.­

4. Välttämätön voi olla tarpeeksi

Kun asuin espanjalaisella Menorcan saarella, ensi alkuun lähinnä ihmettelin paikallisten arvomaailmaa – se tuntui olevan niin kaukana materialismista ja eteenpäin menemisen meiningistä kuin nyky-Euroopassa voi olla.

Saarelaisten autot ovat pelkkiä kulkuvälineitä, usein pieniä ja kolhuisia. Asunnot ovat koteja, joiden sisustus ei ole muuttunut pariin kymmeneen vuoteen. Ei matkailla, ei shoppailla. Jos on isompaa omaisuutta, ollaan kuin sitä ei olisi.

Joillekin sesonkityöt, pienet tulot ja vaatimaton elämäntapa ovat toki pakon sanelemia, mutta monille valinta: miksi tehdä töitä vuoden ympäri, jollei ole aivan pakko?

Vaikka joidenkin paikallisten yritteliäisyyden puute on myös ärsyttänyt – mitä järkeä on laittaa kahvila kiinni jo kello 17 keskellä kiivainta kesäsesonkia – nykyään ihailen heidän mentaliteettiaan yhä enemmän. Jos kerran päivän rahat on tienattu ja omistaja haluaa mennä rannalle, niin mitäpä sitä töissä turhaan roikkumaan.

Osaisinko tehdä itsekin niin? En tietenkään, koska pitää ajatella tulevaisuutta ja varautua pahaan päivään.

Menorcan saarella Espanjassa monet paikalliset ovat tykästyneet rauhalliseen ja ulkoisesti vaatimattomaan elämään – ja tekevät töitä vain sen verran kuin on aivan pakko.­

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?