Iäkäs mies kuunteli hetken suomalaisia Yhdysvalloissa – sitten suusta tulivat sanat, joita pariskunta olisi viimeiseksi osannut odottaa - Matkat - Ilta-Sanomat

Iäkäs mies kuunteli hetken suomalaisia Yhdysvalloissa – sitten suusta tulivat sanat, joita pariskunta olisi viimeiseksi osannut odottaa

Suomen puhuminen ulkomailla on aiheuttanut monia hauskoja tilanteita, Ilta-Sanomien lukijat kertovat.

­

18.7. 17:00

Oma koodikieli tai vähintäänkin jotakin eksoottista ja tuntematonta.

Moni suomalainen on kuullut maailmalla ihmettelyä kielestään, sillä suomen kieli kuulostaa monen korvaan erikoiselta.

Kysyimme Ilta-Sanomien lukijoilta, minkälaisia kokemuksia heillä on suomen kielen puhumisesta maailmalla.

Näin aihetta kommentoitiin:

Jatkuvaa riitelyä

– Olimme tyttöystävän kanssa interraililla. Totta kai puhuimme suomea keskenämme. Jossain Ranskan kohdalla eräs mieshenkilö sanoi: ”Tuo teidän puheenne kuulostaa siltä, että riitelisitte koko ajan.” Puhuimme ihan normaalisti.

Karjaisu auttoi

– Asuin 90-luvun alussa Berliinissä, ja kerran ikävän pimeällä kadulla seuraani yritti änkeä pari nuorta miestä huudellen kaikenlaista. Käännähdin ympäri ja karjuin keuhkoni kipeäksi suomalaisia kirosanoja toivottaen miehet alimpaan helvettiin. Niin jäivät jätkät suu auki seisomaan ja ehdin ripeästi valoisammalle kadulle. Toivuttuaan he ihmettelivät kovaan ääneen, että mitä kieltä tuo oikein oli. Tehokas keino, tai sitten vain hullu suomalainen.

”Saattana, perkkele, Rapala”

– Istuimme vaimoni kanssa hotellin pihalla lähellä Yhdysvaltojen Newarkin lentokenttää. Samalle penkille istahti vanhempi mies. Hän kuunteli hetken suomenkielistä puhettamme ja sanoi: ”Saattana, perkkele, Rapala.” Kertoi, että oli käynyt nuorempana vierailulla Rapalan tehtaalla.

”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen”

– Sanoimme Itävallassa naapuripöydän uteluihin olevamme Suomesta, ja muuan iloisella tuulella ollut itävaltalainen huusi minua osoittaen: ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.” Sitä hoki ja sai aikaan naurunremakan.

Talo tarjosi jälkiruoan

Suomalaisuus oli eduksi ravintolassa, kertoo yksi lukijoista.­

– Olimme lounaalla ranskalaisravintolassa Atlantin rannalla. Hovimestari ihmetteli, mitä kieltä puhumme, hän kun ei sitä tunnista. Kerroimme olevamme Suomesta. Hovimestari tuli vähän ajan päästä takaisin ja sanoi, että talo tarjoaa teille jälkiruoan, koska teidän kansanne on niin rohkea, että taisteli Venäjää vastaan ja säilytti itsenäisyyden. Kiitimme välittömästi veteraanivanhempiamme postikortilla.

Bussikuskin tiukka vastaus huutelijalle

Bussikuskina työskennellyt huomauttaa, että suomen kieltä ymmärretään yllättävissäkin paikoissa.­

– Olin bussinkuljettajana Kyproksella, ajoin turisteja lentokentältä hotelleihin. Matkustajat tietysti uskoivat minun olevan kyproslainen, koska puhuin koko ajan kreikkaa. Matkanteko oli hidasta ruuhkien vuoksi. Yksi matkustajista huusi kovaan ääneen, että ”eikö voisi paskavarvas ajaa nopeammin?”. Vastasin suomeksi, etten voi ruuhkien takia. Sanoin myös huutajalle, ettei kannata pilkata ketään omalla kielellään, koska kohde voi sitä ymmärtää.

Lempeämpää kuin korea

– Yövyimme Saksan Wolfsburgissa ja olimme istumassa iltaa hotellin ravintolassa. Naapuripöydän eteläkorealainen alkoi kyselemään, mitä kieltä puhumme. Kuulosti kuulemma niin korealta mutta äänensävy oli paljon lempeämpi kuin hänen vaimonsa puhe. Tarjosi siitä hyvästä meille viiniä.

Maailman kaunein kieli

– Thaimaassa muuan mieshenkilö kysyi, mitä kieltä puhumme. Sanoi, ettei ole ikänään kuullut yhtä kaunista kieltä puhuttavan vaikka on paljon matkustellut maailmalla.

Suomen kieltä keskellä maaseutua

– Olimme menossa USA:n länsirannikolla Redwood Forestin punapuumetsiin. Bussia odotellessamme ihailimme muutamaa lähistöllä olevaa punapuuta, että ovatpa nämä komeita. Puhuimme suomea keskenämme. Yhtäkkiä joku väkijoukosta sanoi suomeksi, että odottakaas kun pääsette perille, siellä vasta komeita puita onkin. He olivat innoissaan ja veivät kotiinsakin ja järjestivät kaikenlaista ohjelmaa ja pitivät kuin sukulaisiaan.

Ällistyimme kovin, että USA:n maaseutualueilla oli yllättävän monesti suomea puhuvia ihmisiä.

Jatkuva hiljaisuus

Suomalaisen tunnistaa siitä, että puhetta ei kuulu, kertoo eräs.­

– Kanarialla minua luultiin hollantilaiseksi siksi, kun minä yleensä puhuin. Sanoivat, että suomalaiset eivät puhu mitään. Ravintolassa suomalaispariskunnan kuulemma tunnistaa siitä, että he saattavat istua tunnin tai kaksi vaihtamatta sanaakaan. Kysyessä paljastuu kuulemma aina, että he ovat suomalaisia.

”You must be from Newcastle, right?”

– Olimme kahden perheen voimin vaeltamassa Pohjois-Englannin järvialueella, neljä aikuista ja kuusi lasta. Keskustelimme yli 900 metriä korkean vuoren huipulla keskenämme suomeksi. Kaksi vanhempaa herraa kuunteli keskusteluamme. Sitten toinen heistä lähestyi meitä ja sanoi: ”You must be from Newcastle, right?”

Kansalaisuus paljastui suomea puhumattakin

– Espanjassa hotellivirkailija tiesi minut ja kaverini suomalaisiksi. Ihmettelimme, mistä hän sen tiesi, kun ei puhuttu sanakaan suomea hänelle, eikä hän varmasti kuullut meidän keskinäistä keskustelua.

”Tunsin teidät suomalaisiksi tavastanne puhua englantia”, oli vastaus.

Oletko sinä kokenut hauskoja kohtaamisia suomalaisena maailmalla? Kommentoi alle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?