Porin Reposaari on ihana kesäidylli! Tärpit päiväretkelle hurmaaviin maisemiin - Matkat - Ilta-Sanomat

Porin Reposaari on ihana kesäidylli! Tärpit päiväretkelle hurmaaviin maisemiin

Reposaaressa on vanhan ajan rappeutunutta romantiikkaa.

Julkaistu: 5.7. 11:30

Reposaari on merellinen osa Poria, mutta 1800-luvulla se kasvoi Suomen suurimmaksi vientisatamaksi ja omintakeiseksi pienoiskaupungiksi.

Mistä tuntee reposaarelaisen, tuttavallisesti räpsööläisen? No, hän kävelee keskellä katua. Siltä se näyttää keskustaa halkovalla Kirkkokadulla, ja syykin löytyy: 1800-luvun pikkukaupunkia muistuttavassa puutaloidyllissä ei ole jalkakäytäviä.

Parinkymmenen korttelin kokoinen keskusta on kuin pienoismalli 1870-luvulta, jolloin Reposaari oli merkittävä satama. Talot ovat koreita, ja siellä täällä on vanhoja kolmikielisiä katukylttejä sekä laiva-aiheista taidetta.

– Taiteilijat ja kädentaidon tekijät kun tulisivat tänne taideyhteisöksi, lasitaiteilija Marja Lahti toivoo.

Poikkean galleria PuuVillaan, joka on täynnä lasitaiteilija Marja Lahden töitä.

– Taiteilijat ja kädentaidon tekijät kun tulisivat tänne taideyhteisöksi, hän toivoo.

Pääkatu vie pienen mutta erikoisen kirkon luo. Rakennus on kuusikulmainen ja kellotorni kahdeksankanttinen. Norjalaiset merimiehet keräsivät aikanaan rahat, ja tuloksena syntyi 1876 kotimaan tunturikirkon tyylinen pyhättö.

Reposaaren kuusikulmainen kirkko on suosittu vihkipaikka, joka kelpasi myös presidenttiparille.

Kirkko on hienostuneen tyylikäs kattomaalauksineen ja sinivihreine merisävyineen. Se on suosittu vihkipaikka, joka kelpasi 2009 myös Jenni Haukiolle sekä Sauli Niinistölle.

Yksitoistavuotias Hilda Asikainen on tullut Porista katsomaan kirkkoa ja tiivistää Reposaari-tunnelmansa:

– Hienoja maisemia, vanhoja rakennuksia, kiva käydä! Erityisesti Hildaa ihmetyttää pelkistetty Vedenetsijä-taideteos, joka on tehty mereltä kulkeutuneista ajopuista.

Kirkkopihalla on synkempikin merimuisto: Torpedoveneen S2 -muistomerkki, joka on Wäinö Aaltosen käsialaa. Alus upposi Reposaaren edustalla myrskyssä lokakuussa 1925 ja vei mukanaan 23 merimiestä. Kuin porttina pihalla on vielä valtava ankkuri 1800-luvun alkupuoliskolta.

Kesäinen päivä on kuuma, ja suuntaan etelärannan pienelle hiekkapoukamalle, joka on nimeltään komeasti Lontoon uimaranta.

Vilvoittelun jälkeen on lounaan aika. Yllättävää kyllä Reposaaresta löytyy kolme mainiota ruokapaikkaa: Hotellina 1836 ja ravintolana 1846 aloittanut Ravintola Reposaari, joka on alansa vanhin Suomessa, ja ultramoderni Kalasataman Merimesta sekä paikallisten kohtaamispaikkana ja burgereistaan tunnettu Kaupparannan kioski.

 Parinkymmenenkorttelin kokoinen keskusta on kuinpienoismalli 1870-luvulta, jolloinReposaari olimerkittävä satama.

Kaikki tarjoavat kalakeskeisen kattauksen. Valitsen tällä kertaa Merimestan, joka on kuulu noutopöydästään. Nytkin löytyy kuutta eri kalaruokaa.

Palaan takaisin keskustan itärantaa myötäilevää Satamapuistoa. Sen laidalla on reposaarelaislähtöisen Eino Grönin kunniaksi nimetty Eikanpuisto, potkuriveistos entisen laivaveistämön ja konepajan muistoksi sekä Kaupparannan kioski, jonka terassilta varmimmin löytää aitoja reposaarelaisia.

Räpsööläisyydestä ollaan ylpeitä! Reposaari on täynnä merenkulun historiaa, olihan se merkittävä satamakaupunki 1800-luvun lopulla. Siitä kielivät myös kolmikieliset katukyltit.

Satamapuiston pohjoispäässä on museohinaaja s/s Santun takana vierasvenesatama Marina Merilokki.

– Veneitä tulee aina Ranskasta ja Britanniasta saakka, vakuuttavat satamaa hoitavat Virpi Valkama ja Hanna-Leena Heinola.

Puutalokortteleiden länsipuolelle jää metsäinen kaistale, jonne piiloutuu kolme nähtävyyttä: Junnila, Takaranta ja Linnakepuisto.

Puistot tuovat ihmiset yhteen.

Junnila on nykyään leirikeskus, mutta se rakennettiin apteekkari Robert Junneliuksen huvilapuistoksi 1880-luvulla. Viehätyn kuljeskelemaan sadunomaisessa puistossa, missä kansallisromantiikasta muistuttavat 1800-luvun lopulla kasatut rauniorakennelmat sekä ankkalampi. Sen laidalla on lintujen entinen talviasumus Ankkalinna.

Takarannan laakeilta silokallioilta voi bongailla kahden vuosisadan aikana kaiverrettuja kalliopiirroksia. Monet ovat tunteikkaita, jotkut kertovat kaukokaipuusta. Tänne kokoonnuttiinkin aikanaan katselemaan redille saapuvia laivoja.

Erilaiset rauniot ovat suosittuja käyntikohteita. Paikalta löytyy sotahistoriaa.

Metsäisen vehreä on myös Linnakepuisto, alun perin 1930-luvun rannikkopatteri. Puistossa voi kuljeskella vapaasti juoksuhautojen, korsujen ja tykkiasemien lomassa.

Komeasti nimetty Lontoon uimaranta tuo helpotusta hellepäivänä.

Vaikka Reposaaressa on monta majapaikkaa, lähden mutkittelevalle saaristotielle 30 kilometrin matkalle Poriin. Aivan saaren pohjoiskulmassa pysähdyn vielä toviksi Siikarannan leirintäalueelle, jonka kallioille on helppo unohtua katselemaan rantaan taittuvia avomeren tyrskyjä.

Haastattelut ja kuvaukset on tehty viime kesällä ennen koronarajoituksia. Aukiolot on tarkistettu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?