Lasse Lehtinen muistelee elämänsä kauheinta ateriaa – sitkeää kilipukkia nuotiolla, vieressä muumioituneita ruumiita - Matkat - Ilta-Sanomat

Lasse Lehtinen muistelee elämänsä kauheinta ateriaa – sitkeää kilipukkia nuotiolla, vieressä muumioituneita ruumiita

Kirjailija, poliitikko Lasse Lehtinen on matkustanut yli sadassa maassa. –Ruoat ovat merkinneet minulle aina enemmän kuin juomat, Lasse Lehtinen sanoo.

Julkaistu: 12.4. 12:00

Kun Lasse Lehtinen sai lapsena karttapallon, hän ei osannut aavistaakaan, että matkustaisi kaikkiin nuppineuloilla merkitsemiinsä maihin, söisi uskomattomia aterioita ja kättelisi Nelson Mandelaa ja Fidel Castroa.

Se illallinen ei unohdu.

Sinä iltana kirjailija Lasse Lehtinen söi ehkä elämänsä huonoimman aterian: sitkeää kilipukkia nuotiolla Länsi-Saharassa

– Kilipukki oli matkustanut meidän mukana koko päivän, Lasse Lehtinen kertoo retkestään polisario-sissien leirille Afrikassa 80-luvulla.

Illalla kilipukki teurastettiin ja laitettiin peltivatiin nuotiolle kypsymään. Lihasta tuli sitkeää. Se popsittiin sellaisenaan ilman suolaa ja pippuria.

– Söimme kauheaa kilipukkia ja vieressä hiekassa oli marokkolais­sotilaiden muumioituneita ruumiita.

– Linnut olivat nokkineet vainajien silmät pois.

Matkustaminen kiinnosti savolaispoikaa jo lapsena. –Isä osti minulle karttapallon, johon merkkasin, missä haluaisin käydä, Lasse Lehtinen kertoo.

Käärmekeittoa Vietnamissa, lampaan aivoja Balkanilla ja muurahaismarmeladia Afrikassa.

Uudessa kirjassaan Lasse Lehtinen vie lukijan matkalle maailman ympäri. Salakapakoita ja tappaiskeittoa (Otava) kertoo hulvattomia makumuistoja yli sadasta maasta.

Matkustaminen kiinnosti savolaispoikaa jo lapsena.

– Isä osti minulle karttapallon, johon merkkasin, missä haluaisin käydä, Lasse Lehtinen kertoo.

Hiljattain hän löysi äitinsä kaapista kirjoitusvirheitä vilisevän aineen. Lasse oli kirjoittanut sen yhdeksänvuotiaana.

”Hartain toiveeni, olisi ulkomaan matka. Maailman ympäri matka: Reitti on seuraava: Kuopio-Tampere-Turku-Helsinki-Tukholma-Oslo-Hammerfest-Reykevic-Oslo-Napoli-Rooma-Port Said- Monaco-Madrid-(Lissab)Lissabon-Marseille-Lontoo-Liverpool-Nev Yörk-Rio de Ja Neiro-Nevada-Oklahoma-Kanada-(Alask)Alaska-Omsk-Moskova-Cairo-Konstantinopoli-Napoli-Tukholma-Helsinki-Turku-Kuopio-Haltiatunturi-Kajaani-Kuopio”.

– Toiveeni toteutui, Lasse Lehtinen kertoo.

Kirjan aika on nyt. Kun on matkustellut yli 60 vuotta, on tarpeeksi tarinoita kerrottavaksi.

Luokkaretkellä 1962 laivan herkullinen seisova pöytä oli jotakin, mitä Lasse Lehtinen ei ollut ennen kokenut. –Hyvään matkustamiseen kuuluu, että tutustuu kansoihin, kulttuuriin ja ruokaan ja yrittää ottaa selville, mikä on historia ja nykyisyys, miten tähän on tultu, hän sanoo.

Ensimmäiselle ulkomaanmatkalle Lasse Lehtinen pääsi 1962. Kuopion lyseon V b -luokka teki luokkaretken Tukholmaan.

Laivan herkullinen seisova pöytä oli jotakin, mitä kukaan heistä ei ollut ennen kokenut.

Sen jälkeen Lehtinen on kiinnittänyt matkoillaan huomiota, miten missäkin syödään ja mitä.

– Hyvään matkustamiseen kuuluu, että tutustuu kansoihin, kulttuuriin ja ruokaan ja yrittää ottaa selville, mikä on historia ja nykyisyys, miten tähän on tultu, hän sanoo.

Kokeneena maailmanmatkaajana Lasse Lehtinen näkee aina vähän vaivaa ruoan eteen.

– Ruoat ovat merkinneet minulle aina enemmän kuin juomat, Lasse Lehtinen sanoo.

– En ole viinihifistelijä. En lähde rypäle­hössötykseen mukaan.

Kansanedustajana hän kiersi kehitysmaita taloudellisten kehitys­maasuhteiden neuvottelukunnan varapuheenjohtajan ominaisuudessa.

Sdp:n kansanedustaja Lasse Lehtinen 1973. Kansanedustajana hän kiersi kehitysmaita taloudellisten kehitysmaasuhteiden neuvottelukunnan varapuheenjohtajan ominaisuudessa.

Ruokamuistoista on jäänyt erityisesti mieleen Vietnam. Siellä hän on käynyt kolme kertaa, ensimmäisen kerran kansanedustajana 1980.

Delegaatio vieraili katsomassa, kun suomalaiset rakensivat telakkaa.

– Hanoi oli synkkä kommunismin aikaan. Siellä ei saanut olla edes ravintoloita.

Suurlähetystössä työskennelleen Anna Paljakan avustuksella hän löysi salakapakan, jossa tarjottiin länsimaista valuuttaa vastaan täydellinen ranskalainen illallinen. Paljakka tunnetaan muuten nykyään Helsingin Sanomien ruokakriitikkona.

– Kilpikonnamuhennos, jonka Paljakan kokki tarjosi seurueelle, oli kuin pehmeäkuorisen ravun makuinen. Itse asiassa kaikki eläimet ovat maultaan sianlihan, kanan ja kalan välistä.

Ranska miehitti monta kymmentä vuotta Vietnamia. Se jätti jälkensä ruoka­kulttuuriin.

– Missään muussa Aasian maassa ei syödä patonkia. Ranskalaisuus heijastuu myös Vietnamissa ranskalaistyylisissä rakennuksissa.

Neuvostoliitto on tietysti ollut ikimuistoinen. Kun vaihtoi laittomasti valuuttaa, rahat riittivät mihin tahansa, Lehtinen muistelee.

– Olihan erikoinen tunnelma, kun ihmiset eivät olleet vapaita. Ei voinut sanoa, että tule sitten minua katsomaan Suomeen.

Neuvostoaikaan piti aina ottaa edes vähän. Aamulla kello 9 vodkapullo oli auki. Suomalaisseurue oppi, että aina pitää ottaa edes pikkaisen.

– Sen jälkeen avattu pullo oli niiden, ja ne veivät sen kotiin. Neuvostoliitossa oli pulaa kaikesta. He ottivat itselle sen mikä jäi.

Kaikkiruokaisen on helppo matkustaa.

– Mikä tahansa on syötävää, jos ei mieti, mitä se on, Lasse Lehtinen naurahtaa.

Ympäri maailmaa on erilaiset eettiset mittarit. Korealaiselle koira ei ole ihana puudeli, mutta ei sielläkään Lehtisen mukaan seurakoiraa syödä. Kiinassa tehdään ruokaa puolestaan mistä vaan, mikä juoksee, lentää, ui tai kasvaa.

– Muurahaismarmeladi Länsi-Afrikassa oli kuin kirpeää appelsiinihilloa.

Luksus ei ole Lehtiselle vierasta. Kerran rallimestari Ari Vatanen vuokrasi Monacosta helikopterin. He lensivät Vatasten linnaan Ranskassa.

– Ari ilmoitti, että pysähdytään matkalla syömään maaseudulla. Se sattui olemaan Michelin-paikka.

Ranskassa hyvin tunnettuun Vataseen liittyy toinenkin tarina.

1998 Ranskassa oli jalkapallon MM-kisat, mutta Lasse Lehtiseltä puuttui harmittavasti lippu tärkeään otteluun.

–  Pyysin Aria hommaamaan lipun. Sain sen ja luulin, että se on tavallinen istumapaikka.

Aitiossa suomalaisvieras huomasi, että oli päätynyt istumaan Ranskan pääministerin aitioon. Siellä tarjottiin kylmää samppanjaa ja hanhenmaksa­pateeta.

Lasse Lehtinen on ollut usein siellä, missä tapahtuu. 2012 hän osallistui vaimonsa Eira Palin-Lehtisen kanssa pankkiiri Björn Wahlroosin 60-vuotissyntymäpäiville Nizzassa.

– Soitin matsin jälkeen Arille ja kysyin, mistä hommasit lipun. Hän sanoi, että soitti presidentin Élysée-palatsiin. Ei hän tietenkään osannut muualta kysyä.

Suomalainen kesänvietto voi olla toisaalta ulkomaalaiselle luksusta.

Lehtisen brittituttu ei meinannut uskoa, että tavallinen ihminen voi omistaa kesämökin järven rannalla. Britanniassa työväenluokan ihmisellä ei ole järvenrantamökkiä.

– He luulivat, että se oli lavastus.

Savolaiset tarjosivat muikkunuotalla korkea-arvoisille vieraille suomalaista pontikkaa. Lasse Lehtinen koemaistoin ensin sen.

–  He ihmettelivät sitäkin, että nuottaporukassa oli neljä henkeä ja kaikki eri puolueista. Että miten ne voivat keskenään seurustella.

–  Sanoin, että Suomessa on tällaista, se onnistuu. Suomessa ei paljon kysellä, kunhan onki- ja ampumaluvat ovat kunnossa.

Lasse Lehtinen on metsästäjä, joka metsästää myös ulkomailla.

Töölöläiskodin kolmeosainen jääkaappi on täynnä itsepyydettyä peuran- ja hirvenlihaa.

Haukimureke sekä edesmenneen keittiömestariveljen Hannun sillijäätelö ovat suosikkeja, italialaista keittiötä unohtamatta.

Kirja vilisee tunnettuja nimiä. Lasse Lehtinen on kätellyt muun muassa Kim Il Sungia, Fidel Castroa ja Nelson Mandelaa.

– Mandelalla oli voimakas läsnäolo. Hän pystyi antamaan vaikutelman, että oli kiinnostunut juuri sinusta.

Matkakumppaneista hauskin on ollut valtioneuvos Johannes Virolainen.

– Hän oli aina kaikesta kiinnostunut ja suuna päänä.

Yhdellä Latinalaisen Amerikan -matkalla viereisessä kylässä oli ollut maanjäristys. Miehet olivat olleet sisällä ja naiset ulkotöissä. Siellä oli satoja leskiä.

Poikamiehenä elellyt Lasse Lehtinen sai kutsun leskien illanviettoon.

– Johannes Virolainen sanoi, että mee nii kauan kun siua pyydetään, Lasse Lehtinen kertoo.

– Hän tiesi, että poikamiehen pitää mennä, kun pyydetään.

1975 he olivat porukalla Lontoossa IPU:n parlamenttisen liiton kokouksessa. Britit tulivat sanomaan, että Virolainen voitaisiin muuten valita erään komitean puheenjohtajaksi, mutta kun se on aina juovuksissa.

– Sanoimme, ettei se juo ollenkaan. Se on syntymähumalassa.

– Hän oli vilkas karjalainen. Pidättyväinen britti luuli, että kännissä on. Hänen kanssaan reissatessa oli aina kivaa.

Toinen mainio matkustuskumppani oli SMP:n entinen puheenjohtaja Pekka Vennamo.

– Hän oli aina valmis kokeilemaan kaikenlaista. Laitetaan piste siihen.

Jalkapallo on Lasse Lehtisen intohimo. Kuvassa Bryssel United - Eduskunnan Jalkapallojoukkue Brysselissä 13.10.2007. Vasemmalla Olli Rehn, Lasse Lehtinen ja Tommi Läntinen.

Jotkut asiat ovat auenneet vasta myöhemmin. 80-luvulla Haitilla Lasse Lehtinen ja Jutta Zilliacus näkivät parlamentaarikkojen matkalla kadulla sairaita ihmisiä, jotka olivat muuttuneet kasvoiltaan harmaiksi. Paikalliset sanoivat, että heillä on tauti nimeltä slim, johon ei ole lääkettä.

Silloin ei tunnettu käsitettä aids.

– Myöhemmin tuli uutisista, että tällainen tauti on, ja se on lähtenyt Haitilta.

– Varmuutta ei voida sanoa, että heillä oli aids, mutta todennäköisyys on suuri.

Mikään ei ole jäänyt kaduttamaan. Olisi ollut mahdollisuus riippuliitoihin ja benjihyppyihin, mutta Lehtinen ei ole halunnut kokeilla rajojaan. On ollut parempi pysyä tutuissa asioissa.

– Etelämanner on käymättä ja haluaisin vielä mennä Mongoliaan ja staneihin, Kirgistaniin ja Uzbekistaniin, hän suunnittelee.

Ennen kaikkea matkat ovat opettaneet suhteellisuudentajua.

Kirjan alkusivuilla Lasse Lehtinen siteeraa ranskalaista kirjailijaa Gustave Flaubertia.

”Matkustaminen tekee vaatimattomaksi, kun näkee, miten pienen tilan meistä kukin maapallolla täyttää”.

Lasse Lehtinen on haastateltu ja kuvattu ennen koronaepidemian aiheuttamia rajoituksia.

Sillijäätelö

Lasse Lehtisen edesmennyt veli Hannu Lehtinen oli tunnettu keittiömestari. Hannu Lehtisen sillijäätelö on yksi Lasse Lehtisen suosikkiresepteistä.

Sillijäätelö

(6 hengelle)

6 matjessillifileetä liemineen

1 sipuli

Rouhittua valkopippuria

Ruohosipulia

4 dl vispikermaa

Paksuksi vatkattuun kermaan sekoitetaan pieneksi pilkottu silli ja sipuli. Lisätään varovasti silliliemi, joka antaa seokselle kauniin roosan värin ja tarvittavan suolaisuuden. Viimeiseksi seokseen sotketaan pippuri ja ruohosipuli. Pakastetaan vuoassa. Tarjotaan alkuruokana kuuman uuniperunan kera.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?