Pohjois-Kreikan parhaat: Yksi maailman syvimmistä rotkoista, viehättäviä vuoristokyliä ja vähän turisteja - Matkat - Ilta-Sanomat

Pohjois-Kreikan parhaat: Yksi maailman syvimmistä rotkoista, viehättäviä vuoristokyliä ja vähän turisteja

Vuoristossa on 46 kylää. Kulkija voi kokea upean konsertin.

Julkaistu: 14.3. 15:41

Onko saaret ja rauniot jo nähty? Harkitse seuraavaksi matkakohteeksi Pohjois-Kreikkaa.

Vuoristohotellin vastaanoton puuhakas herra levittää pöydälle kartan ja neuvoo hyviä patikointireittejä Vikosin rotkossa.

– Viime viikolla siellä nähtiin karhuja, joten kannattaa olla tarkkana.

Jää epäselväksi oliko se mainospuhe, jolla yritettiin kehua rotkon ainutlaatuista luontoa, vai vakavasti otettava varoitus. Karhuja alueella kyllä on suojelutyön tuloksena, mutta ne väistävät ihmistä.

Harva on kuullut Pohjois-Kreikassa sijaitsevasta Vikosin rotkosta, vaikka se on Guinnessin ennätystenkirjan mukaan maailman syvin rotko suhteessa leveyteensä.

Rotko sijaitsee Zagorin alueella Pindoksen kansallispuistossa, lähellä Albanian ja Pohjois-Makedonian rajaa. Massaturismi ei ole sinne vielä yltänyt, mutta palvelut toimivat hyvin ja alueella on monipuolisesti majoitusta ylellisistä vuoristohotelleista majataloihin.

Rotkokävely kestää 6–7 tuntia

Monodendrin kylän laitamilta johtaa hyvin opastettu polku rotkon pohjalle. Laskeutuminen laaksoon kestää runsaat puoli tuntia. Vastaan tulee yksi seurue. Brittilehtien mukaan Vikos on ”Kreikan löytämätön jalokivi”. Sanonta on kulunut, mutta se pitää paikkansa. Häkellyttäviä maisemia saa ihailla pääasiassa itsekseen.

Rotko on 12 kilometriä pitkä ja enimmillään 900 metriä syvä. Pohjalla virtaa miljoonien vuosien aikana rotkon synnyttänyt Voidomatis-joki, joka keskikesällä on vain ojapahanen. Vikoksen rotko ympäristöineen on Unescon suojeluksessa.

Kävely rotkon päästä päähän vie 6–7 tuntia. Edestakainen matka voi olla liikaa. Julkinen liikenne alueella on olematonta, mutta paluukuljetuksen voi sopia hotellin tai paikallisen matkailuyrittäjän kanssa.

Rotkon reunoilla on useita kyliä, joihin voi nousta. Rotkon pohjalla kulkevan polun lisäksi kansallispuistossa on runsaasti patikointireittejä.

Kreikan saarien valkosinistä tyyliä ei näe pohjoisen Zagorissa. Talot ovat kalkkikiveä.

46 upeaa kylää

Zagorin alueella on 46 kylää vuoriston uumenissa. Kunnolliset tiet rakennettiin vasta 1950-luvulla, viimeinen kylä sai autotien 1974.

Ottomaanit eivät koskaan vallanneet Zagoria. Syrjäinen vuoristoalue onnistui neuvottelemaan turkkilaisten kanssa itsehallinnon ja erivapauden olla maksamatta veroja. Vastapalveluksena Zagorin miehet joutuivat palvelemaan Turkin armeijassa.

Pakollinen sotapalvelus ulkomailla opetti zagorilaisille kansainvälisyyttä ja monista tuli taitavia kauppamiehiä. Verosta vapautetut zagorilaiset vaurastuivat ja kaupalla rikastuneet liikemiehet rakennuttivat kyliinsä hulppeita taloja, kirkkoja ja kouluja.

Zagorin kalkkikivistä rakennetut harmaankeltaiset talot liuskekivikattoineen ovat tyystin erilaista Kreikkaa kuin saarilta tutut valkosiniset kylät. Turkkilaiset eivät välittäneet syrjäisestä vuoristoalueesta, eristyksissä olleet Zagorin kylät ovat säilyneet omaleimaisina ja autenttisina.

Umpikuja! Dilofon kylän keskustaan on auton navigaattorin mukaan matkaa vielä 400 metriä ja kartan mukaan tiekin näyttäisi jatkuvan. Todellisuus ei vastaa Google Mapsin näkymää.

Matkalaukkujen raahaaminen portaita ja kivistä kinttupolkua pitkin käy työstä. Hotelli löytyy lopulta kylän keskusaukion takaa. Kukaan ei ole muistanut mainita, että Dilofo on suojeltu ja siellä pääsee liikkumaan vain jalkaisin.

Vikosin rotko on 12 kilometriä pitkä. Vaellukselle pääsee hyvin Monodendrin kylästä.

Dilofo merkitsee suomennettuna kahta kukkulaa. Kylän noin sata taloa on rakennettu amfiteatterimaisesti kahden kukkulan rinteille. Valtaosa taloista on autioita ja osa melko ränsistyneitä. Syynä on hieman ristiriitaisesti juuri suojelumääräykset.

– Taloihin ei saa tehdä muutoksia ja kunnostaminen alkuperäiseen asuun tulisi kovin kalliiksi. Kun omistajat kuolevat tai lähtevät pois, talot jäävät autioiksi, eikä monillakaan ole varaa kunnostaa niitä edes kakkosasunnoiksi, kertoo kylän toista ravintolaa pitävä Takis Kounavos.

– Meitä asuu kylässä ympärivuotisesti enää kolme ihmistä. Kesällä on hieman enemmän, kun ravintoloissa ja hotelleissa on väkeä töissä.

Kounavosin ravintola Lithos on opaskirjojen mukaan Zagorin paras, meillekin syy, miksi valitsimme Dilofon yhdeksi yöpymispaikaksi. Kounavosilla todella on yritystä. Tunnetuin ruoka on punajuuresta ja juustosta tehty taidokas annos, jollaisen luulisi näkevänsä pikemminkin Ateenan trendikuppiloissa kuin syrjäisessä vuoristokylässä.

Lukemattomia kaarisiltoja

Kivisiä kaarisiltoja on Zagorissa 92. Yhden, kahden ja kolmen kaaren taidokkaat sillat on tehty pääosin 1700-luvulla. Siltoja rakennuttivat rikkaat yksityiset perheet. Moni silta on nimetty rakennuttajansa mukaan.

Tekijöinä olivat tähän työhön erikoistuneet kiertävät rakennusporukat, jotka pystyttivät satoja saman tyylisiä siroja siltoja eri puolille Pohjois-Kreikkaa ja Balkania.

Vuorten uumenissa on myös useita luostareita. Yksi hienoimmista on lyhyehkön kävelymatkan päässä Monodendrin kylästä, 1400-luvulla perustettu Paraskevin luostari.

Punajuuriruoka ravintola Lithosissa.

Monodendrin keskusaukion baarin terassilla saa nauttia kreikkalaisesta kahvista ja hienoista vuoristomaisemista täysin omassa rauhassa. Sisällä on sentään muutama paikallisen oloinen herra hyvässä vauhdissa, vaikka on vasta puolipäivä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?