Aurinkorannikolle muuttanut ihmettelee muiden suomalaisten yleistä väärinkäsitystä - Matkat - Ilta-Sanomat

Aurinkorannikolle muuttanut ihmettelee muiden suomalaisten yleistä väärinkäsitystä

Suomalaisilla on väärinkäsityksiä Aurinkorannikosta, yksi lukijoista kertoo.

Suomalaisilla on väärinkäsityksiä Aurinkorannikosta, yksi lukijoista kertoo.

Julkaistu: 20.11. 13:17

Matkailu yleistyy, mutta väärinkäsitykset eri maista eivät ole loppuneet. Lukijat muistelevat tapauksia meiltä ja maailmalta.

Ihmiset liikkuvat paljon ja innokkaasti, mutta väärinkäsityksiltä ei silti voi välttyä.

Ilta-Sanomien lukijat kertovat, mitkä väärinkäsitykset Suomessa ja maailmalla ovat pysäyttäneet, ja milloin stereotypiat Suomesta ovat olleet peräti avuksi.

Ovatko Suomi ja Ruotsi samaa maata?

– Skotlantilainen, kansainvälisiä golfkiertueita järjestävän organisaation sihteeri tuli Suomeen kisaviikonlopuksi muutama vuosi sitten. Haettiin hänet kentältä, ja esittelin Suomea siinä matkalla. Hän kysyi, ollaanko me samaa maata Ruotsin kanssa. Näytin kännykästä kartasta missä ollaan. Ensimmäinen kommentti oli, ”noin iso maa” ja toinen kommentti oli ”mikä suuri valtio tuossa toisella puolella on?”. Vastatessani että Venäjä, hän hiljeni.

Väärinkäsitykset ulkomailta

Yöllä on välillä viisi astetta lämpöä ja päivällä 10–15 astetta, Aurinkorannikolla asunut kertoo.

Yöllä on välillä viisi astetta lämpöä ja päivällä 10–15 astetta, Aurinkorannikolla asunut kertoo.

– Asuttiin vuosi aurinkorannikolla Espanjassa pari vuotta sitten. Sinne tuli vieläkin suomalaisia, jotka oikeasti luulivat, että siellä on rantakelit joulukuussa. Ei muuten ole, yöllä on välillä viisi astetta lämpöä ja päivällä 10–15 astetta. Meri on tietenkin sula, mutta itse jätin suosiolla uinnit väliin.

Kiinalaiset nauroivat katketakseen

– Kerran kiinalaiset alkoivat nauraa katketakseen, kun kuulivat, että Suomessa hyppäämme järveen saunomisen aikana. Kysyin miksi, ja he sanoivat, että Suomessahan järvet ovat jäässä.

Kiinalaiset nauroivat katketakseen kuullessaan suomalaisista avantouintitavoista.

Kiinalaiset nauroivat katketakseen kuullessaan suomalaisista avantouintitavoista.

Lapselle kertakäyttövaippoja

– Kun muutimme liki 30 vuotta sitten Hollantiin, olivat he sitä mieltä, että mieheni on vakooja. Kyselivät myös, miltä tuntuu, kun lapselle voi ostaa kertakäyttövaippoja.

Kaikki suomalaiset soittavat jotakin

– Joskus silloin nuorena tapasin ikäiseni parikymppisen belgialaisen, jolla oli käsitys, että ”kaikki” suomalaiset soittavat jotain instrumenttia. Tämä oli jokunen vuosi ennen HIMin, Daruden ja Bomfunkin kansainvälisiä hittejä.

Näin Suomi auttoi maailmalla

Aina kyse ei ole väärinkäsityksistä. Joskus ulkomaalaisten tiedonjyvät Suomesta ilahduttavat ja jopa auttavat maailmalla, lukijat kertovat.

Suomessa ollaan ekologisia

Suomessa paljon käytetty kangaskassi ei ollut maltalaisille tuttu.

Suomessa paljon käytetty kangaskassi ei ollut maltalaisille tuttu.

– Asuin vuoden Maltalla ja kävin monta kertaa viikossa läheisessä kaupassa. Joka kerta kauppias alkoi mättämään ostoksiani muovikassiin. Ja aina sanoin, että ei tarvitse, minulla on kangaskassi. Aina kauppias riemastui yhtä paljon, löi kädet yhteen ja hihkaisi: ”Aaa, sinä olet se ekologinen Suomesta! Te olette niin viisaita!” Maltalaisille on käsittämätöntä, että suomalaiset yrittävät säästää luontoa.

Iloinen kohtaaminen kadulla

– Los Angeles, kevät 1982. Upea hotelli – ei rahaa ravintolaan. Kävelimme siis lähikauppaan. Takaisinpäin kävellessä tuli vastaan vanhahko mies pienen koiran kanssa. Koira ”yskähteli” oudosti ja minä tietysti kysymään, että mikä koiraa vaivaa. Tovin yritimme pitää keskustelua yllä ja sanoin, ettemme osaa hyvin kieltä. Hän kysyi, mistä päin olemme. Sanoimme Finland, ja hänen silmiinsä syttyi valo. Hetken hän teki outoja hyppelyjä ilmassa heiluttaen käsiään vartalonsa vieressä ja muodosti suussaan sanoja, joita emme heti ymmärtäneet. Nyökyttelimme hyväksyvästi ja ihmettelimme, mikä miestä oikein vaivasi, kunnes hotellihuoneessa mieheni totesi, että ”noh, Paavo Nurmi tietysti”. Olimme tavanneet sen ikäluokan Amerikan kansalaisen, joka muisti Paavo Nurmen – itsehän olimme huomattavasti nuorempia, joten se ei ihan heti ensimmäisenä tullut mieleen. Mutta oli kyllä mieleenpainuva kokemus!