Anna-Katri matkusti Pohjois-Koreaan – pienet hetket tarjosivat vilauksen paikallisten todellisesta arjesta

Julkaistu:

Pohjois-Korea
Anna-Katri Räihä teki kesällä matkan Pohjois-Koreaan, koska halusi nähdä omin silmin, minkälainen suljettu valtio on.
”Miksi matkustaa, rahallisesti tukea ja mainostaa maata, josta paikalliset yrittävät henkensä uhalla paeta?” Matkailualan ammattilainen ja Tarinoita maailmalta -bloggaaja Annika kritisoi taannoin intoa matkustaa Pohjois-Koreaan.

Samalla hän lisäsi Pohjois-Korean niiden kohteiden joukkoon, johon ei hänen mukaansa tulisi matkustaa.
Myös maabongausta harrastava matkabloggaaja Anna-Katri Räihä oli ennen matkaansa tietoinen Pohjois-Korean yleisestä tilanteesta, mutta oli toisaalta saanut kuulla siellä käyneiltä ristiriitaisia asioita.

Räihä halusi nähdä maan omin silmin, eikä olla vain muiden kertomusten varassa.

Siksi, ja toki myös sen takia, että Räihän on tarkoitus vierailla elämänsä aikana kaikissa maailman valtioissa, hän matkusti Pohjois-Koreaan kesällä.

Ihmisoikeustilanne huolestuttava

Blogissaan Adalmina´s Adventures hän avaa muun muassa maan ihmisoikeustilannetta. Se ei ole valoisaa luettavaa.

Pohjois-Koreassa on käytössä kuolemanrangaistus muun muassa toisinajattelijoille, ulkomaisille vakoojille ja uskontojen harjoittajille. Miljoonat näkevät nälkää, ja liikkumista sekä internetin käyttöä on rajoitettu.
Vaara voi uhata myös turistia, jos jättää noudattamatta maan sääntöjä. Ennen matkaansa Räihä saikin matkanjärjestäjältä ohjeistuksen siitä, että poliittiset puheet, kannanotot, provosoivat teot tai muu epäkunnioitettavaksi laskettava käytös tulee ehdottomasti jättää maan rajojen ulkopuolelle.

Ruoaksi kimchiä, lihaa ja hedelmiä

Räihän Pohjois-Korean matka oli kolmen päivän mittainen ja se tehtiin Pohjois-Korean turistitoimiston hyväksymien matkanjärjestäjien kautta.

Rakennuskannaltaan maa oli yhdistelmä köyhää maaseutua ja siistimpää ja paikoin mahtipontista kaupunkia.

Räihä vieraili muun muassa hulppeista kattomaalauksistaan tunnetussa Pyongyang-metrossa ja Pjongjangin valtavassa pääkirjastossa, jossa kerrotaan olevan myös suomenkielistä kirjallisuutta.

– Ulkomaalaiset kirjat annettiin tiskin takaa näytille, ja ne olivat 1970-luvulta, Räihä kertoo.


Vierailuiden välissä matkalaiset nauttivat matkanjärjestäjän tarjoamaa ruokaa, jota oli tarjolla useita eri vaihtoehtoja.

– Tarjoilut koostuivat pääosin kimchistä, riisistä ja nuudeleista, lihasta ja kalasta sekä erilaisista salaateista sekä hedelmistä, lähinnä vesimelonista. Paikallista olutta oli tarjolla kaikkialla, jopa heti raja-asemalla sitä kiikutettiin matkailijoille.

Paikallisten ilmeet jäivät mieleen

Kokonaisuudessaan matkaan meni kaiken sisältävine matkapaketteineen, majoituksineen ja vapaaehtoisine tippeineen noin 700 euroa. Matkan lähtö- ja paluupiste oli Kiinan Dandong.

Räihä kertoo liikkuneensa Pohjois-Koreassa turistiryhmän mukana, tiukasti rajatuilla alueilla, lähinnä nähtävyyksillä. Lisäksi Räihä osallistui voimistelu- ja akrobatianäytöksistä sekä musiikkiesityksistä koostuvaan Mass Gamesiin. Vahvaa propagandaa sisältävä tapahtuma järjestetään kapasiteetiltaan maailman suurimmalla Rungrado May Day Stadiumilla.


Heti Pohjois-Koreaan saavuttuaan Räihä pani merkille, että osa aikuisista vaikutti selvästi alipainoisilta ja -ravituilta. Läheisemmät kontaktit paikallisiin eivät kuitenkaan olleet juurikaan mahdollisia.

– Pienet hetket kuitenkin esimerkiksi paikallisessa metrossa ja supermarketin parkkipaikalla tarjosivat kuitenkin edes pienen mahdollisuuden kontaktiin paikallisten kanssa spontaanimmin, Räihä kertoo.

Ensimmäisten matkapäivien aikana Räihä kertoi myös epäilleensä kaikkea näkemäänsä ja mietti, onko kaikki lavastettu turisteille.

– Varmasti matkamme oli tarkasti suunniteltu ja ohjelmoitu, mutta kun pääsi tästä ajatuskuplasta yli, saattoi pienissä yksityiskohdissa, kuten paikallisten eleissä ja ilmeissä, nähdä oikeaa elämää ja aitoutta – tai näin ainakin toivon, Räihä kertoo.

Matkabloggaaja huomioi, että paikallinen arki näyttäytyi ulkopuolisille melko vakavina ilmeinä, konservatiivisina asuina ja aikataulutettuna elämänä.

Räihä teki myös positiivisia huomioita. Pariskunnat kävelivät käsi kädessä, jollakin miehellä saattoi olla kukkakimppu mukana ja pariskunnat vaihtoivat vienoja katseita keskenään.

Herätti tiedonhalun

Räihä joutui Pohjois-Koreaan matkustaessaan myöntämään, että matkailu suljettuun maahan on ristiriitaista. Suurin osa matkan hinnasta menee nimittäin turistitoimistolle ja sitä kautta maan hallinnolle.

Toisaalta turismi on kasvussa myös Pohjois-Koreassa, jolloin maahan kulkeutuu yhä enemmän vaikutteita myös ulkomaailmasta. Maassa ei esimerkiksi enää ole niin tiukkoja sääntöjä turistien valokuvaamiselle.

Yksittäisen matkailijan vaikutusmahdollisuuksia Räihä pitää silti vähäisinä.

Matkailu kuitenkin avartaa, ja niin tälläkin kertaa.

– Ainakin omalla kohdallani matka Pohjois-Koreaan herätti tiedonhaluni saada maasta entistä enemmän puolueetonta tietoa. Ja samalla toki toivon, että nämä julkaisemani jutut lisäävät tietoa myös seuraajilleni tästä suljetusta maasta, Räihä toteaa.
  • Kuuntele alta, kuinka Anna-Katri Räihä kertoo Pohjois-Koreasta podcastissaan Jetlagissa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt