Lentoemäntä Riina, 30, tekee kahta työtä: ”Monet kuvittelevat, että lentoemännät ovat kaikki nuoria ja bimboja”

Julkaistu:

Lentoemäntä
Lentoemäntä Riina Keinonen-Mäkelä kannustaa lentoalalle, sillä työ on vaihtelevaa ja toisaalta reilusti säädeltyä.
– Monet kuvittelevat, että lentoemännät ovat kaikki nuoria ja bimboja. Stereotypia on voimissaan, mutta haluan rikkoa ajatuksen, jonka mukaan alalla vaaditaan vain kauniita kasvoja.

Lentoemäntänä työskentelevä Riina Keinonen-Mäkelä, 30, on itse tyypillinen esimerkki tyypillisestä lentoalalla työskentelevästä.

Hän on sekä opiskelija, yrittäjä että lentoemäntä. Naisen aika jakautuu kahden ammatin kesken, sillä sesonkityöt ovat lentoalalla yleisiä. Kun töitä taivaalla ei ole, Keinonen-Mäkelällä jää aikaa toiselle ammatilleen, viestintäalan töille.

Kahden ammatin yhdistäminen sopii lentoalalle hyvin.

– On tyypillistä, että lapsuudenhaave lentoemännän työstä toteutetaan 30–40-vuotiaana, kun ensin on tehty uraa muualla. Samalla lennolla saattaa siis olla iso haarukka eri ammattikuntien edustajia, vaikkapa verotarkastajia, sairaanhoitajia ja kosmetologeja.

Pienen tauon jälkeen Keinonen-Mäkelä hakeutui uudelleen ammatin pariin viime keväänä. Tauko lentoemännän töistä osoitti, että ammatissa on lukuisia hyviä puolia muihin aloihin verrattuna.


Blogissaan Sarkasmia ja shampanjaa Keinonen-Mäkelä kuvailee, että lentoemännän työssä ”ylitöitä ei pääse kertymään, kipeänä ei tehdä hommia ja palkkaus perustuu taulukkoon sekä lentokokemukseen eikä esimerkiksi sukupuoleen tai pärstäkertoimeen”.

– Eikä töitä tarvitse tuoda kotiin. Tavoitettavissa ei tarvitse olla 24/7, iloitsee Keinonen-Mäkelä Ilta-Sanomille.

Työssä pärjää myös introvertilla luonteella

Keinonen-Mäkelä suosittelee alalle kouluttautumista myös siitä syystä, että lentoalalla riittää nyt töitä. Vakituista paikkaa voi olla vaikea napata, mutta jos on valmis tekemään pätkätöitä, vuoroja riittää.
Keinonen-Mäkelä hankki aikoinaan lentoemännän koulutuksen lomalentoja tarjoavan yrityksen leivissä. Koulutus koostui kahden viikon mittaisesta peruskurssista ja useamman viikon pituisesta konetyyppikoulutuksesta. Lisäksi osaamista ylläpidetään vuosittain järjestettävillä kursseilla, jotka ammattilaisten pitää läpäistä.

Kouluun pääsemisen edellytyksenä olivat hyvä paineensietokyky, kielitaito, riittävä terveydentila ja asiakaspalvelutaidot.

Alalla ei kuitenkaan vaadita ylenmääräistä ulospäinsuuntautuneisuutta.

Keinonen-Mäkelä on sitä mieltä, että koneessa pärjää myös introvertti. Hän on itsekin henkilö, joka tarvitsee aika ajoin rauhaa ja hiljaisuutta.

– Ei kollegoiden kanssa tarvitse aina jutella, jos ei huvita. Asiakaspalvelu on tietynlainen rooli. Kun laitan univormun päälle, minustakin tulee esille se lupsakka savolainen.

Koulutuksessa käytiin läpi muun muassa pelastustilanteita, ensiaputaitoja ja asiakaspalvelutilanteita. Myös tiimityöskentelytaidot korostuvat ammatissa, jossa työkaverit saattavat vaihtua päivittäin.


Pääpaino työssä on tietenkin turvallisuudessa, mikä näkyy myös henkilökunnan koulutuksessa.

– Uimataitoa testattiin testillä, jossa uidaan vaatteet päällä ja evakuointisimulaattorissa sitä, miten pärjää tilanteissa, joissa ilmanpaine laskee ja matkustajien tulee laittaa happimaskit päälle, Keinonen-Mäkelä kuvailee.

Viikkokausien ”nutturantekokursseja” koulutuksessa ei ollut, Keinonen-Mäkelä huomauttaa.

– Tämä on yleinen ennakkoluulo. Tällaista ei tapahdu, vaikka joillakin lentoyhtiöillä saattaa tiettyjä kauneudenhoito-ohjeita ollakin.

Kohteissa ehtii lomailla

Keinonen-Mäkelä on tehnyt töitä sekä lomalentojen että reittilentojen parissa. Reittilennot sopivat perheelliselle naiselle tällä hetkellä paremmin, mutta kaukolennoissakin on puolensa.

Pitkillä lennoilla saa nimittäin viettää kohteessa muutaman päivän. Lepotauko on lakisääteinen.

– Kyllä se ihan lomailusta käy. Suosikkikohteeni on Kanaria, sillä olen toiminut siellä matkaoppaana ja se tuntuu kodilta, mutta olen viipynyt myös Thaimaassa ja Meksikossa. Meksikossa teimme työporukan kanssa retken maya-intiaanien raunioille, nainen muistelee.

Keinonen-Mäkelä muistuttaa, että lepopäivien määrä riippuu siitä, kuinka pitkä lento on ollut takana ja miten monta aikavyöhykettä on ylitetty. Viikkokausia lentohenkilökunta ei kohteessa enää vietä, kuten aiemmin saattoi olla.

Sitä paitsi, pääsääntöisesti henkilökunta keskittyy kohteissa lepäämiseen.

– On todella tärkeää, että miehistö on lentokunnossa. Minäkin panostan yleensä nukkumiseen ja käyn muun henkilökunnan kanssa ehkä vain syömässä.

Työn vaihtelevan luonteen vuoksi lentoemännän työssä yksi ominaisuus nouseekin ylitse muiden.

– Hyvät unenlahjat ovat tässä ammatissa melkeinpä edellytys.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt