Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset paljastavat pahimmat kulttuurishokkinsa: ”Olin polviani myöten suossa ja pitelin hirven ruhoa käsissäni”

Julkaistu:

Suomalaisuus
Suomalaisessa kulttuurissa on monia tapoja, jotka saavat maahanmuuttajien kulmakarvat nousemaan.
Omituisten tapojen maa. Sitä on pidättäytyvistä ja ujoista kansalaisistaan maailmalla tunnettu Suomi monelle maahanmuuttajalle.

Mutta miksi? Ilta-Sanomat kysyi viideltä eri puolilta maailmaa Suomeen muuttaneelta, mitkä asiat hämmentävät heidän uudessa kotimaassaan.

Jääkiekko ja alastomuus

Kun Suomi pelaa lätkää, se iskee joka jätkään. Kun belgialainen Pieter Dreesen, 30, todisti ensimmäistä kertaa suomalaisen kansan ja jääkiekon palavaa rakkaussuhdetta, ei hän ollut kuullut Ukkometsoa tai sen puoleen olisi ymmärtänyt siitä mitään. Mutta laulun sanat vastasivat hämmennystä: joka ikinen suomalainen tuntui menneen sekaisin jääkiekosta.

– Teillä on todella, todella intohimoinen suhtautuminen jääkiekkoon, Dreesen nauraa.

Kun juniorit voittivat maailmanmestaruuden alkuvuodesta 2019, ihmiset juhlivat tiukassa pakkassäässä alasti – tyhjässä suihkulähteessä. Silloin helsinkiläinen Dreesen oppi vielä kuudenkin vuoden maassa asumisen jälkeen jotain olennaista suomalaisuudesta.

– Suomalaisilla on omituinen suhde heidän oman tilansa ja kuplansa kanssa. Ihmiset haluavat olla omassa rauhassaan, mutta heti kun ollaan humalassa tai saunassa, niin kupla jostain syystä puhkeaa.

Hän kertoo hämmentyvänsä yhä siitä, että sama tuttu, joka hädin tuskin moikkaa häntä kadulla, saattaa pari päivää myöhemmin avautua hänelle menneisyydestään saunassa.

– En vieläkään oikein ymmärrä sen logiikkaa, mutta se on kaunis osa kulttuuria.


Toki hämmennystä on aiheuttanut myös se olennaisin: suomalaisten suhde alastomuuteen.

– Aina kun suomalaiset juovat alkoholia, he haluavat jostain syystä riisua vaatteensa.

Kun Dreesen oli vasta muuttanut Suomeen, ensimmäinen tapaaminen silloisen appiukon kanssa johti saunaan, mihin kutsuttiin naapurikin. Kaiken kruunasi uinti hyisessä meressä.

– Yritin vain katsoa ylöspäin, kun vieressäni oli kaksi alastonta miestä, hän nauraa.

Viinaa hirvimetsällä

Varhainen aamu hirvimetsällä – siellä australialainen Mason Batley, 37, mietti, että mikä ihmeen maa tämä oikein on.

Batley oli asunut Suomessa vasta muutaman kuukauden, kun silloisen tyttöystävän pohjanmaalaiset sukulaiset veivät vävykokelaan metsästämään.

– Kello oli kuusi aamulla, olin polviani myöten suossa ja pitelin hirven ruhoa käsissäni. Silloin mietin, että mitä ihmettä elämässäni on meneillään, Batley nauraa.

Metsästysseurueella ei ollut yhteistä kieltä, mutta yksi asia toi yhteen hirviä kytätessä: viina. Toisella metsästysreissulla seurue kaatoi jopa kahdeksan hirveä. Jokaisen kohdalla piti juoda uusi ”kaatoryyppy”.

– Kello kymmeneltä aamulla olin juonut melkein 10 shottia.


Ennen Suomeen muuttamista Batley ei ollut käynyt edes Euroopassa. Toiselle puolelle maailmaa hänet toi monelle maahanmuuttajalle tuttu syy: rakkaus.

– Kutsumme itseämme rakkauspakolaisiksi.

Nyt Suomessa on vierähtänyt jo 11 vuotta ja Batleylla on puolisonsa kanssa 1-vuotias poika. Suomessa tuntuu vieläkin erikoiselta se, miten vähän ihmiset tapaavat perheitään. Tai se, että vuosia samassa paikassa työskennellyt kollega ei ikinä kerro mitään elämästään.

Toisaalta suomalainen kulttuuri on käynyt jo niin tutuksi, että välillä Australiassa hän huomaa oman suomalaisuutensa.

– Australiassa bussikuski tervehti minua iloisesti ja olin hetken hämmentynyt, miksi hän teki niin.

Sambiasta 80-luvun vähäsanaiseen Suomeen

Kylmää ja hiljaista. Kun sambialainen Fediath Heinonen, 59, muutti Suomeen yli 30 vuotta silloisen aviomiehensä vuoksi, oli Helsinki hyvin erilainen paikka kuin tänä päivänä.

– Tunsin itseni ulkopuoliseksi, koska ihmiset tuijottivat minua kadulla. Ainoat ulkomaalaiset lisäkseni tuntuivat olevan koripalloilijoita tai namibialaisia pakolaisia. Kukaan ei tiennyt, missä Sambia on.

Tuohon aikaan mediassa oli uutisoitu runsaasti Etiopian nälänhädästä, mikä muovasi suomalaisten käsitystä Afrikasta.

– Minulle sanottiin, että en voi olla kotoisin Afrikasta, koska en näytä nälkiintyneeltä. Ihmiset myös kysyivät, olenko Tarzanista, joka tuli silloin televisiosta. Moni ajatteli, että koko Afrikka on samanlainen kuin sarjan viidakossa.

80-luvun Suomi oli järkytys myös sosiaalisen elämän kannalta: maaseudulta kotoisin oleva Heinonen oli tottunut yhteisölliseen elämään. Helsingissä arki oli hyvin erilaista.

– Luulin, että kaikki puhuisivat täällä englantia, mutta kukaan ei puhunut sitä. Olin välillä hyvin yksinäinen. Tänä päivänä on erilaista, EU:n myötä Helsingissä asuu enemmän ulkomaalaisia ja ihmiset puhuvat eri kieliä.

Nykyään 28-vuotiaan tyttären äiti asuu huomattavasti kansainvälisemmässä Suomessa.

– Suomalaiset matkustelevat ympäri maailmaa, puhuvat englantia ja ymmärtävät, että Afrikka ei ole mikään yksi maa.


Kulttuurierojen keskellä kenties suurimman shokin aiheutti aikanaan kuitenkin sauna.

– En ymmärtänyt, miksi kuumana kesäpäivänä pitää mennä vielä kuumempaan ilmaan sisälle, hän kummastelee.

Vielä enemmän Heinosta hämmästytti se, että mökkiseurueen miehet ja naiset halusivat myös yhdessä saunomaan.

– En pystynyt siihen. Alastomuus, jonkun muun kuin aviopuolison seurassa, on todella suuri tabu Sambiassa.

Toinen kummastuttava asia oli jäisessä vedessä uiminen:

– Se oli outoa. Ajattelin, että mikä ihme näitä ihmisiä vaivaa, Heinonen nauraa.

Huoletonta pakkasessa tarpomista

Shokki, sen koki t-paitaan pukeutunut englantilainen Stephen Penny, 37, kun hän astui ensimmäisen kerran lentokoneesta Helsinki-Vantaan lentokentälle. Australian reissun 40 asteen helle vaihtui yhtäkkiä Suomen talven 25 asteen pakkaseen.

– Se oli aika karu herätys siihen, miten kylmä Suomessa oikeasti voi olla, Penny sanoo.

Helsingissä asuvalla Pennyllä on Suomessa syntynyt 8-vuotias poika, joten suomalainen arki tuli hänelle tutuksi jo ennen kuin hän virallisesti muutti maahan.

Hämmentävin asia Suomessa liittyy yhä säähän. On vaikeaa käsittää, miten kaikki toimii Suomessa niin hyvin rajuilla talvikeleilläkin.

– Britanniassa ei ole edes viittä senttiä lunta, niin koneet eivät pääse laskeutumaan, ihmiset eivät pääse töihin ja kaikki on sekaisin.


Asioiden toimivuudessa on kuitenkin varjopuolensa: Pennyn mielestä suomalaiset ovat jopa liian tottuneita siihen, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Kun jokin asia meneekin pieleen, niin b-suunnitelmaa ei välttämättä ole olemassa. Se näkyy esimerkiksi kehnona asiakaspalveluna.

– Kutsun sitä ’finnish shrugiksi’. Kun kysyt, voisiko joku auttaa jossakin asiassa, he vain nostavat hartioitaan ja vastaavat ’en tiedä’ tai ’ei kiinnosta’.

Kesäaikaan asioiden hoitaminen mutkistuu entisestään.

– Pitää vieläkin totutella siihen, että kaikki sulkeutuu kesällä. Kukaan ei vastaa puhelimeen ja puoli kaupunkia katoaa mökeillensä kuukaudeksi.

Mökkeilykulttuuri tuntuu muutoinkin vielä vieraalta. Ensimmäinen kosketus siihen tosin oli ikimuistoinen.

– Menimme Nuuksioon työporukan kanssa, kun olin ollut kuusi viikkoa maassa. Yhtäkkiä joku komensi kaikki saunaan. Itsensä alasti riisuminen suuren porukan edessä oli äärimmäisen outo kokemus, hän nauraa.

– Britit eivät riisuudu tuttujen seurassa mistään syystä.

Naapureita ei moikata – kyläilystä puhumattakaan

Virkistävää. Alankomaalainen Roos Hekkens, 28, samaistui uudessa kotimaassaan suomalaisten mutkattomuuteen ja suorapuheisuuteen. Myös omituinen kieli kiehtoi – mutta sen vaikeus oli myös samaan aikaan vieraannuttavaa.

– Keski-Euroopassa kielet ovat edes hieman samanlaisia, mutta täällä kylteistä ja lehdistä ei ymmärrä yhtään mitään, Hekkens sanoo.


Kieli käy hiljalleen tutummaksi Turussa maisteriopintojaan viimeistelevälle Hekkensille, mutta yhtä asiaa hän ei tahdo ymmärtää vielä kolmen vuoden jälkeenkään: naapurit ovat suomalaisille kuin ventovieraita.

– Alankomaat on pieni maa, jossa asuu paljon ihmisiä. Suomi on suuri maa, missä asuu vähän ihmisiä. Täällä asunnot rakennetaan yksin asumiselle, mikä ei Alankomaissa ole yhtä helppoa tai taloudellisesti mahdollista.

Hekkens muutti ensimmäistä kertaa elämässään yksin Suomessa. Se vaati totuttelemista kämppiselämän jälkeen.

Etenkin, koska yksiköissäkin on kotimaassa sosiaalisempaa asua. Kun Alankomaissa muutetaan uuteen asuntoon, mennään soittamaan naapurin ovikelloa ja esitellään itsensä.

Kun Hekkens pohti suomalaiselle ystävälleen, pitäisikö tämän käydä tervehtimässä uusia naapureitaan, sai hän suoran vastauksen: ”pyydän, älä tee sitä”.

– On välillä haastavaa, kun tietää asuvansa niin monen ihmisen kanssa samassa rakennuksessa, mutta ette tunne toisianne. Minulle se on todella outoa, mutta suomalaisille tavallista, Hekkens naurahtaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt