Kimmo ja Tanja lomailevat siellä, missä muut eivät: ”Olemme löytäneet paikkoja, jotka ovat kuin aikakapseleita”

Julkaistu:

Hylätyt kohteet
Kimmo Parhiala ja Tanja Palmunen välttävät lomillaan aurinkorantoja ja kaupunkeja. He etsivät tuntemattomia hylättyjä kohteita, joita turistit eivät ole vallanneet.
Kun terveydenhuoltotutkimuksen parissa valtiolla työskentelevä Kimmo Parhiala sai syksyllä 2015 työtehtäväkseen selvittää Suomen psykiatristen sairaalojen kiinteistöjen tilaa, hän tuskin arvasi, mihin selvitystyö tulisi johtamaan.

Kun yksi pääkaupunkiseudulla sijaitsevista rakennuksista alkoi vaikuttaa kiinnostavalta, ehdotti Parhiala puolisolleen Tanja Palmuselle, että lähdetäänkö katsomaan.

Valokuvaajana työskentelevä Palmunen etsi juuri samaan aikaan projektia, jossa tulisi kuvattua säännöllisesti, joten pariskunta päätti lähteä yhdessä tutkimaan hylättyä sairaalarakennusta.

Ovet olivat auki, ja siitä kaikki alkoi.

– Hylätyistä kohteista oleviin kuviin alkoi tulla Instagramissa yllättävän paljon tykkäyksiä. Kun katsoi muiden kuvia, ne näyttivät houkuttelevilta. Aloimme pohtia, löytäisikö paikkoja itsekin, ja saisiko niistä vielä hienompia kuvia, Palmunen kertoo.

Löytyi hylättyjä kirkkoja, kartanoita, sairaaloita ja jopa kasinoita. Helsinkiläinen pariskunta on alle neljässä vuodessa käynyt 16 maassa ja noin 500 hylätyssä kohteessa Euroopassa. Sisältöä matkoilta jaetaan enimmäkseen Abandoned Nordic -verkkosivustolle ja Instagram-tilille, jolla on jo liki 40 000 seuraajaa.



Suunnittelutyötä jopa 30–40 tuntia ennen reissua

Reissut hylättyjen kohteiden perässä kestävät tavallisesti vajaan viikon. Valmistelutyö kestää jopa kuukausia, kun Parhiala ja Palmunen etsivät kohteita vähitellen.

– Jos katsoo vain Googlesta, näkee ehkä top 10 -listan hylätyistä paikoista. Hienoimmat paikat ovat kuitenkin sellaisia, joista ei ole nähnyt vielä mitään, Parhiala perustelee.

Viimeksi hän teki suunnittelutyötä noin 30–40 tuntia ennen reissua.

– Katsoin kuvia kohdemaan kansallisarkistosta noin 3 000 rakennuksesta. Seuloin niistä pari sataa, joista katselin satelliittikuvia. Lopulta meidän listalle jäi 40 paikkaa.

Valmistelutyöhön käytetty aika selittää sitä, miksi he eivät mielellään jaa tietoja paikkojen sijainneista lukuisille kyselijöille.

– Mitä useamman tiedossa jonkin hylätyn paikan sijainti on, sitä todennäköisemmin paikka vandalisoidaan, Parhiala muistuttaa.


– Me emme myöskään koskaan ota hylätystä paikasta mitään mukaamme muistoksi. Otamme ainoastaan valokuvia, ja jätämme jälkeemme vain jalanjälkiä. Emme halua antaa harrastajista huonoa kuvaa, vaan haluamme toimia eettisesti Palmunen lisää.

”Salapoliisityöllä olemme löytäneet paikkoja, jotka ovat kuin aikakapseleita”

Parhialan mukaan olemassa on kahdenlaisia paikkoja. Yleisesti tiedossa olevista kohteista on revitty kaikki, mikä irti lähtee. Sitten on olemassa salassa pysyneitä paikkoja, joista voi löytyä pala historiaa erilaisten dokumenttien, muodossa.

– Omalla salapoliisityöllä olemme löytäneet paikkoja, jotka ovat kuin aikakapseleita. On hienoa päästä paikkaan, jossa on jäljellä irtaimistoa, josta voi päätellä, ketä siellä on asunut. Esimerkiksi postikorteista voi päätellä, milloin sieltä on suunnilleen lähdetty, pariskunta kertoo.

He ovat huomanneet, että hylätyt paikat kiinnostavat nykyisin yhä suurempaa joukkoa. He arvelevat, että monien kohdalla kiinnostusta ruokkivat esimerkiksi viehätys kauhuelokuvien estetiikkaan tai vahvoihin aatteisiin, joista on jäljellä omituisia paikkoja, kuten vaikkapa kommunismin aika.


Parhiala nostaa yhdeksi esimerkiksi hylättyihin paikkoihin liittyvästä kysynnästä Beelitz-Heilstättenin natsisairaalan Saksassa.

– Nykyään se on kuin teemapuisto jäätelökojuineen. Rakennukset rapistuvat ja ne on aidattu. Sieltä voi ostaa kierroksen, jolla pääsee sisään. Se menee vähän samaan sarjaan kuin kävisi Roomassa katsomassa raunioita, hän kertoo.

– Me ei tiedetty koko totuutta, kun mentiin sinne. Siellä oli pienellä alueella noin tuhat ihmistä, täydentää Palmunen.

Kohteeseen on löydettävä ilman tarkempia ohjeita tai opasteita

Reissupäivinä hylättyjen paikkojen bongarit kiertävät tavallisesti jopa toista kymmentä kohdetta. Päivät ovat pitkiä, kun yhtälöön lisätään autossa vietetyt tunnit.

Harrastus on kuin modernia aarteenetsintää, sillä kohteeseen on löydettävä 10 metrin tarkkuudella ilman koordinaatteja tarkempia ohjeita tai opasteita. Pahimmillaan kohdetta etsiessä on vierähtänyt jopa kolme tuntia.

– Minulle se aarre on hieno valokuva. Kimmolle ehkä enemmän historian löytäminen niin, että se löytyy sieltä paikan päältä, Palmunen sanoo.

– Kun on ensin käyttänyt etsimiseen 3–8 tuntia, ajanut paikalle ja kävellyt vielä autolta tunnin, niin onhan se palkitsevaa löytää paikka, jota on pitkään etsinyt.


Matkasuunnitelma elää koko ajan. Seuraavan yön majoitus varataan vain parin tunnin varoajalla, mutta autossa öitä ei ole tarvinnut viettää.

– Jotkut majoitukset kauempana kaupungeista ovat uskomattoman elämyksellisiä. Puolassa esimerkiksi eräässä kartanossa 30 euron hintaan sisältyivät hulppeat puitteet porealtaineen ja luksusaamiaisineen. Tämä on tosi avartavaa matkailua, Palmunen kehuu.

Myös ikäviä yllätyksiä

Mittavasta selvitystyöstä huolimatta matkoille mahtuu myös ikäviä yllätyksiä.

– Joka reissulla käy kerran tai kaksi niin, että kohteen paikalla on vain kuoppa.

Selkeitä sääntöjä siihen, milloin sisälle hylättyyn rakennukseen voi mennä, ei ole. Seikkailijoiden täytyy toimia tilanteen mukaan.

– Jos ovet ovat lukossa tai paikalla on aitaa tai vartiokoiria, ei paikka ole hylätty. Välillä on myös törmätty paikan päällä omistajaan, joka on kertonut rakennuksen historiasta. Yleensä he ovat suhtautuneet meihin hyvin positiivisesti, Parhiala kertoo.

Lupaa omistajalta voi kysyä etukäteen lähinnä suurempiin julkisiin rakennuksiin, jotka ovat tyhjillään.

– Suurimpaan osaa meidän kyselyistä ei ole vastattu mitään, vaikka voisimme vaikkapa maksaa pienen korvauksen siitä, jos saamme käydä paikassa, Palmunen kuitenkin toteaa.


Pintanaarmuja ja vaatteiden repeämistä

Erikoiseen harrastukseen liittyy myös riskejä. Rakennusten sisälle pääseminen vaatii toisinaan kiipeilyä. Poistuessa voi puolestaan joutua hyppäämään korkealta. Myöskään kohtaamiset eläinten kanssa eivät ole tavattomia.

Pintanaarmuja ja vaatteiden repeämistä pahemmilta vahingoilta Parhiala ja Palmunen ovat välttyneet, mutta pitkällä tähtäimellä mietityttää altistuminen asbesteille. Lisäksi paikoissa on usein paljon lasinsiruja ja nauloja, joihin voi vahingossa astua.

– Se on tietysti vaarallista, ja siksi tätä ei voi suositella kenellekään. Kaikki tapahtuu täysin omalla vastuulla. Harkitsemme riskit tarkkaan. Saatamme miettiä sisälle rakennukseen menemistä todella kauan, Palmunen kertoo.

Rantalomat tai kaupunkilomat eivät sykähdytä

Pariskunnan kaikki lomamatkat kuluvat nykyisin yhteisen harrastuksen parissa. Riitoja tulee harvoin, vaikka reissussa ollaan koko ajan yhdessä myös haastavissa tilanteissa.

– Olisimme paljon huonompia, jos tekisimme tätä erikseen. Minä en löytäisi paikkoja niin hyvin, ja Kimmo ei saisi niin hyviä kuvia, Palmunen pohtii.

– On myös kivaa kokea asiat yhdessä, Parhiala täydentää.


Rantalomat tai kaupunkilomat eivät sykähdytä. Molemmat sanovat, ettei heiltä kannata kysellä matkavinkkejä Krakovaan tai Berliiniin, sillä lennon laskeuduttua he ovat 20 minuutin sisällä poissa suurkaupunkien sykkeestä.

– Jos menisimme kaupunkilomalle, niin ensimmäisenä varmaan alkaisi googlettaa, mitä hylättyjä paikkoja on lähellä. Ja kun on tottunut siihen, että paikoissa ei ole ketään muita, niin koeta siinä sitten mennä jonottamaan johonkin nähtävyyteen, Parhiala tuumaa.

Esimerkiksi vierailu historiallisessa museossa turistipaljoudessa kännykkäkuvaajien keskellä voi olla pettymys, kun muutaman kilometrin säteellä turistivetonaulasta voi löytää paikan, jossa historia on elossa paljon mielenkiintoisemmalla tavalla.

Palmunen arvelee, että moni muukin haluaisi tehdä jotain eri lailla matkaillessaan, mutta se voi olla vaikeaa.

– Vaatiihan tämä meidän eri lailla tekeminen kauheasti pohjatyötä. Sitä ei voi ostaa valmiina pakettimatkana.


Jos harrastusta tahtoo aloittaa, kehottaa Parhiala pohtimaan ensin maan historian kautta sitä, minkälaisia kohteita voi olla paljon tyhjillään.

– Ensimmäisenä ei kannata ryhtyä etsimään hylättyjä kasinoita, vaan täytyy ymmärtää konteksti. Esimerkiksi Virosta tiedetään, että siellä on kartanoita. Joissain maissa taas on ollut uskontojen välisiä konflikteja, joiden jäljiltä toisen uskonnon kirkot voivat olla tyhjillään. Kun asioita alkaa käydä läpi, voi yksi asia johtaa toiseen ja viedä eteenpäin, hän havainnollistaa.

– Se vaatii pientä tujausta yhteiskunnallista ymmärtämistä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt