Lasin loistoa – Riihimäelle kannattaa tehdä elokuinen taideretki

Julkaistu:

Taide
Viinilasien historia alkoi 1400-luvun Venetsiasta, ja nyt tehdään jo rypälekohtaisia laseja.
Riihimäki on paikkakunta, joka on helppo ohittaa mennen tullen, vaikka kyseessä onkin rautateiden solmukohta.

Kaupunki tarjoaa kuitenkin kulttuurimatkaajalle monenlaista herkkua, kuten vaikkapa Suomen Lasimuseon tämänkesäisen hienon viinilasinäyttelyn Viini virtaa – viinilaseja neljältä vuosisadalta.

Lyypekkiläisen lasinkerääjän Christian Jentschin kokoelmista on tuotu 110 kaunista – ja myös vähemmän kaunista – viinipikaria ja -pokaalia eli juomamaljaa tai -pikaria.

Viinipikarien kehitystä esitellään yksinkertaisista metsälasipikareista venetsialaisiin luomuksiin ja massatuotteina valmistettuihin viinilaseihin, jotka ovat tunnettujen muotoilijoiden käsialaa.

Metsälasi on paksumassaista kaliumlasia.

Mukana on upein kaiverruksin ja korulausein koristeltuja laseja sekä viime vuosisadan vaihteen koristeellisia jugendlaseja.


Lasi on alkujaan vanha egyptiläinen keksintö, mutta ajanlaskun alun aikoihin keksitty lasinpuhallusmenetelmä puhalsi uuttaa tuulta tähän keksintöön.

Nykyaikaisten viinilasien historia alkoi 1400-luvun Venetsiasta, mutta laseista juotiin viiniä varmasti jo paljon aiemmin.

Nykyisten viinilasien muoto – malja, jalka ja kanta – on kuitenkin keskiajalta.

Kirkkoa on kiittäminen viinilasin jalasta, sillä pappien jakamassa ehtoollismaljassa oli korkea jalka, mikä helpotti kalkin nostamista seurakunnan ulottuville.

Venetsialaiset oppivat puhdistamaan lasin raaka-aineita ja kirkastamaan lasin eli luomaan ”cristalloa”. Sitten 1600-luvulla Englannissa keksittiin ruveta lisäämään lyijyä lasimassaan, mikä paransi entisestään viinilasien ominaisuuksia.

Viinilasi pidettiin vielä 1700-luvun alussa juojan ulottumattomissa eli palvelija toi pöytään lasin, täytti sen ja vei pois, kun jalo juoma oli kulautettu kurkkuun. Sitten 1700-luvun aikana niin pullot kuin lasitkin siirtyivät vähitellen pöytäseuraksi.


Vielä 1800-luvulla lasit olivat ylellisyysesineitä, sillä niiden teollinen valmistus alkoi vasta vuosisadan lopulla. Aiempien vuosisatojen viinipikarit olivat myös paljon pienempiä kuin nykyiset lasit. Tekniikan ohella siihen vaikutti ainakin Englannissa myös lasivero, joka kannusti tekemään laseista pieniä.

Lasien värisävyt ja seinämien paksuudet eivät ole vain tietyn ajan muoti-ilmiötä vaan ne peilaavat myös sen ajan teknisiä valmistusmahdollisuuksia, kuten böömiläinen liitulasi ja venetsialaisten pokaalien hienostuneisuus.

Toisaalta vanha tietosanakirja kertoo kolikon toisesta puolesta: ”Tekniikan kehittyessä 1800-luvulla taiteellinen taso madaltui entisten mallien mukailuun tai miltei yksinomaan kristallihionnan harrastamiseen”.

Viinilasien kehitys on ollut toisen maailmansodan jälkeen huimaa. Yleisistä puna-, valko-, kuohu- ja jälkiruokaviinilaseista on alettu kulkea hifistellen kohti rypälelajikohtaisia laseja.

Äärimmäisyyteen tällä alueella on mennyt itävaltalainen lasivalmistaja Riedel, jolla on jokaiselle rypäleelle oma lasinsa. Heillä on myös mm. Coca-Colalle oma erityislasinsa. Toisaalta muodollahan on merkitystä maulle!

Näyttely on tärkeä herättäjä sille, että me suomalaiset juomme asiantuntijoiden mukaa viinimme varsin vaatimattomista laseista.

Jentschin kokoelman Viini virtaa -näyttelyssä on vain kaksi suomalaista viinilasia. Lasinen elämys kannattaakin täydentää kulkemalla Lasimuseon perusnäyttelyssä bongailemassa kotimaisten suunnittelijoiden helmiä ja huteja.

Viini virtaa on esillä 1.9. asti.

Lasi johdattaa nautintoon

Lasi on nautinnon instrumentti, muistelee sommelier Samuil Angelov lasinvalmistaja George Riedelin sanoneen. Angelov siteeraa myös viinintuntija Essi Avellania, joka on sanonut viinilasia suurennuslasiksi, joka nostaa nyansseja ja aromeja.

– Ja muoto on ollut mukana koko ajan. Kun ajatellaan, että viikingit joivat juomiaan pääkalloista, tai sitten sitä, että sanotaan vanhan samppanjalasin puolipallon muodon tulleen kuningatar Marie Antoinetten vasemmasta rinnasta.

Näyttävyys on Angelovin mielestä myös osa kattavuuden tunnelmaa.

– Näyttävä, upea lasi pöydässä lähettää aivoihin viestin, että on odotettavissa elämys.

Samuil Angelov oli joitakin vuosia sitten mukana suunnittelemassa Iittalalle nyttemmin lopetettua Essence Plus -lasisarjaa, joka muodostui kahdesta lasista: isosta ja pienestä.

– Pieni lasi oli kevyille viineille ja iso täyteläisille, ei siis niin, että pieni oli valko- ja iso punaviineille.

– Kun tein makutestejä, niin vaikka koemaistajat näkivät, että kaadoin laseihin samaa viiniä, niin silti maku oli kuin kahden eri viinin.

Angelov sanoo, että hänelle tärkeintä lasissa on sen paksuus eli ohuus ja suuaukon muoto.

– Suuaukko määrittää, mihin kohtaan suuta viini tulee.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt