Tässäkö on Baltian erikoisin nähtävyys? Helppo pysähtyä automatkalla Eurooppaan

Julkaistu:

Baltia
Katolisten pyhä paikka on vierailun arvoinen.
Tallinnasta Puolaan kulkeva Via Baltica -tie on monen suomalaisen automatkailijan portti Eurooppaan.

Tietä voi kuvailla tylsäksi, sillä sitä vierustaa vuorotellen lähinnä baltialainen sekametsä ja tasainen peltomaisema. Matkalla on toki muutamia pysähtymisen arvoisia kaupunkeja, kuten Viron Pärnu ja Latvian Riika, mutta muutoin nähtävyydet ovat vähissä.

Riiasta varsinainen Via Baltica jatkuu kohti Liettuaa E67-valtatietä. Latvian pääkaupungista voi kuitenkin ottaa myös toisen tien, E77:n, joka kulkee varsinaista Via Balticaa hieman idempänä.

Tämän tien varrelle osuu erikoinen nähtävyys heti Latvian muututtua Liettuaksi. Viitisenkymmentä kilometriä maiden rajalta etelään sijaitsee Siauliain kaupunki. Ennen sitä, pari kilometriä päätieltä länteen, löytyy ristikukkula-niminen maamerkki.


Kyseessä on nimensä mukaan kukkula, joka on täynnä ristejä. Niitä on yli 100 000, ja niitä saa tuoda kukkulalle koko ajan lisää.

Kukkulan on pitkän historiansa aikana ollut tärkeää kansalaistottelemattomuutta ensin tsaarin Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton aikana.


Siauliain hiippakunnan ylläpitämiltä verkkosivuilta löytyvän piispa Eugenijus Bartuliksen kirjoituksen mukaan varhaisimmat maininnat ristikukkulasta löytyvät vuodelta 1850, mutta todennäköisimmin ensimmäiset ristit nostettiin kukkulalle vuoden 1831 kansannousun jälkeen. Tuolloin Puolan ja Liettuan muodostamassa valtioliitossa käytiin kapina Venäjän keisarikuntaa vastaan.


Kapina kukistettiin, eikä tsaarin hallinto antanut liettualaisten kunnioittaa vainajiaan kunnolla. Siksi ristejä alettiin nostaa kukkulalle spontaanisti.

Ristikukkalasta tuli erityisen tärkeä liettualaisille neuvostoaikana. Uskonnoton Neuvostoliitto näki ristit vihamielisenä symbolina. Vuonna 1961 puiset ristit poltettiin, metalliset käytettiin romumetallina ja kiviset ja betoniset ristit hajotettiin ja haudattiin. Itse kukkula tuhottiin puskutraktoreilla.

Vuosina 1973–1975 noin 500 ristiä tuhottiin joka vuosi. Myöhemmin neuvostohallinto kielsi alueelle tulemisen muun muassa vetoamalla aluetta riivaaviin ”epidemioihin”. Kukkulaa vartio niin KGB kuin poliisi.

– Kaikista yrityksistä huolimatta ristejä ilmestyi kukkulalle joka yö, Bartulis kirjoittaa.

Maail­manpoliittisen tilanteen muututtua kukkulasta tuli ilmiö. Maail­manmaineen takasi viimeistään vuoden 1993 paavi Johannes Paavali II:n vierailu kukkulalla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt