Turvatarkastajana työskennellyt Hennica kertoo, mistä kokemattoman matkustajan tunnistaa heti

rac

Julkaistu:

Matkailuammatit
Lentoasemalla työskennellyt entinen turvatarkastaja kertoo, mistä amatöörimatkailijan tunnistaa kentällä.
Hennica työskenteli turvatarkastajana Helsinki-Vantaalla kolme vuotta sitten. Puolitoista vuotta kestäneen työrupeaman aikana erilaiset matkustajatyypit tulivat naiselle tuttuakin tutummiksi.

Amatöörimatkailijan, eli ensimmäisiä kertoja matkustavan, tunnisti yleensä jo kaukaa. Keltanokat jakautuivat kahteen leiriin: ensinnäkin olivat ne, jotka etenivät eteenpäin sympaattisen epävarmasti.

– He tulivat paikalle hoo moilasina ja ihmettelivät, että miten toimitaan, Hennica kertoo.

Matkustajatyyppi hoo moilanen ei kuitenkaan aiheuttanut muille minkäänlaista harmia, päinvastoin.

– He olivat rauhallisia ja ottivat avosylin ohjeistusta vastaan, Hennica muistelee.

Toinen kokemattoman matkailijatyyppi oli sen sijaan astetta piinallisempi tapaus.

Amatöörimatkailijan tunnisti kiireestä yleensä jo kaukaa.

– Ihmiset hokivat, että kone lähtee, kone lähtee. Emme kuitenkaan voineet asettaa ketään etusijalle vain sen takia, että heillä oli kiire. Niin oli monella muullakin.


”Ihmiset ovat siinä tilassa, että kaikki jää laukkuun”

Hennican mukaan hätäilevät amatöörimatkailijat olivat samalla myös niitä, jotka jättivät kiireessä laukkuun ennen läpivalaisua kaikkea sellaista, mikä ei sinne kuulu. Ja näin koko ruljanssi piti aloittaa uudelleen.

– Vaikka kysyimme matkustajilta, onko heillä laukuissaan nesteitä tai läppäriä, ihmiset olivat siinä tilassa, että kaikki jäi laukkuun.

Turvatarkastajan työn luonteeseen kuuluu, että homma hoidetaan jouhevasti, mutta ei hätäillen. Sitä amatöörimatkailija ei aina ymmärtänyt.

– He saattoivat kysyä, että mikä kestää. Näitä tapauksia oli aika useinkin, Hennica muistelee.

Nyrpeää naamaa näytti kokenut matkailija

Suurin osa Helsinki-Vantaalla kohdatuista matkustajista oli perusmatkustajia, joille turvatarkastuksen rutiinit olivat tuttuja.

Matkailijoiden joukkoon kuuluivat myös jatkuvasti reissaavat bisnesmatkailijat, jotka hoitivat turvatarkastuksen joskus liiankin itsevarmasti.

Kokemus suorastaan huokui tästä matkailijatyypistä, mutta auta armias, jos bisnesmies kaikesta kokeneisuudestaan huolimatta unohti laukkuun jotakin sopimatonta.

– Ei saisi yleistää, mutta huomasin, että jos heidän laukkuunsa oli sattunut jäämään vaikkapa nesteitä, niin näytettiin nyrpeää naamaa.


Turvatarkastuspisteessä nähtiin myös humoristisia tilanteita, kun paikalle lompsi iso aasialaisryhmä. Jos kielitaitoa ei ollut, kommunikoinnista tuli varsinaista sekamelskaa.

– He puhuivat minulle omalla kielellään ja minä ensin englannilla, sitten suomella, Hennica kertoo.

Kun yhteistä kieltä ei löytynyt, jossakin vaiheessa oli pakko luovuttaa. Matkailijoilta ei saatu kysyttyä, onko laukussa vaikkapa nesteitä, joten suurella todennäköisyydellä niitä siellä oli.

– Ryhmät olivat usein isoja ja kaikilla oli sama ongelma, joten vähän tämä hidasti linjaa.

Muistelee työtä hyvällä

Hennica työskenteli turvatarkastajana yhteensä puolitoista vuotta.

Työ oli mieleistä, olivathan asiakkaat, eli matkustajat yleensä hyvällä tuulella. Lomatunnelma tarttui myös henkilökuntaan.

Uransa kohokohdaksi Hennica nimeää tapauksen, joka sattui priority-matkustajille tarkoitetulla turvatarkastuspisteellä.

Turvatarkastukseen saapui tunnettu näyttelijä. Rempseä näyttelijä oli linjalle tullessaan erittäin hyvällä tuulella.

– Siinä hän, reippaasti yli 70-vuotias nainen, nosti jalan korviin asti ja kysyi, tarvitseeko näitä lenkkareita ottaa pois, Hennica muistelee.

Sitä näyttelijän ei tarvinnut tehdä.

Kevyet lenkkarit voi yleensä pitää turvatarkastuksessa jalassa, ellei henkilökunta toisin ohjeista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt