Turun saariston Rengastie on maailman parhaiten varjeltuja salaisuuksia — kiersimme sen

Turun saariston Rengastie on maailman parhaiten varjeltuja salaisuuksia — kiersimme sen

Julkaistu:

Saariston rengastie on maailman parhaiten varjeltu salaisuus, sanovat saksalaiset pyöräilijät. Reitiltä löytyy Suomen pienin kenkäkauppa ja universumin suurin plokimuseo. IS kiersi Rengastien ennen sesongin alkua.
Kaipaatko joskus savukalaa ja lokkien kirkunaa? Entä uintia rakkolevän lomassa, saunomista tai terassiauringonlaskua?

Kulki sitten pyörällä, autolla, moottoripyörällä tai bussilla, 250 kilometrin pituinen Saariston rengastie mutkittelee ainutlaatuisen matkan Suomen lounaissaariston läpi. Viime vuonna reitin polki melkein 2 500 pyöräilijää, ja kävijämäärä kasvaa tasaisesti joka vuosi.


Aurinko paahtaa, kun lähdemme Turun tuomiokirkolta 17 kilometrin legille kohti Naantalia. Matkalla tien vasemmalla puolella kohoavat Raision myllyn viljasiilot, ja voikukat loistavat keltaisina tienviertä.

Naantalissa Mannerheiminkadun kahvilat ovat vielä kiinni. Pittoreski kesäkaupunki uinuu yhä talven jäljiltä, jäätelökioskin ovessa on muheva riippulukko. Ohi matelee musta, kiiltävä Mersu – jonka kuljettajan lasit ovat yhtä tummat kuin autonsa. Tunnelmaan tulvahtaa rahan tuntu ja häivähdys etuoikeutettujen suljettuja tiloja. Veden takana häämöttää presidentin Kultaranta, veden tälläkin puolella kyltit kieltävät lennokit.

Pienen matkan päässä on kävelysilta Kailon saarelle muumiteemapuistoon. Muumimaailma on huvipuisto ilman huvipuistolaitteita, ehto josta Tove Jansson piti kiinni paikkaa suunniteltaessa.


Seuraava etappi on Merimasku kymmenen kilometrin päässä. Ylitämme matkalla Rengastien ensimmäisen sillan. Uudempi, Naantalin salmen silta on ajoneuvoille, vieressä kulkee P. E. Svinhufvudin mukaan nimetty Ukko-Pekan holvisilta, joka on kevyen liikenteen käytössä. Pyörätie kiemurtaa autotien viertä ja risteyksessä möllöttää liki kolmemetrinen harmaalokkipatsas.


Merimaskun jälkeen pyöräilijän on mahdollista kääntyä etelään ja ylittää salmi Teersalo–Hakkeenpää-lautalla, joka kuljettaa ainoastaan pyöriä ja jalankulkijoita. Hakkeenpäästä löytyy pölyiselle polkijalle yleinen uimaranta.

Autoilijat saavat kiertää Mietoistenlahden pohjoisen kautta. Vastaan tulee Askainen, maamme itsejulistettu kurkkupitäjä, jossa järjestetään perinteiset kurkkumarkkinat vuosittain aina elokuun toisena viikonloppuna.

Koivut vihertävät ujosti tien molemmin puolin, kun ajetaan kohti Suomen parhaiten säilynyttä kartanomiljöötä: tämä on Louhisaaren kartano, Mannerheimin syntymäkoti. Askaisista Taivassaloon kehkeytyy noin 30 kilometrin ajomatka.


Tien oikealla puolella ennen Taivassalon pitäjää on hobittimainen Muntin museosilta. Katsoessaan taidokkaasti koottua luonnonkivirakennelmaa 150 vuoden takaa muistaa siltojen tärkeyden saaristossa – uudet opit ja vauraus saapuivat varmemmin, kun perille johti tie. Silta yhdisti silloin Koiviston kylän kirkkosaareen.

Lyhyt pysähdys Taivassalon Pyhän ristin kirkolla. 1400-luvulta oleva kirkko ylpeilee keskiaikaisella krusifiksilla ja kauniilla seinämaalauksilla.


Matka jatkuu Kustaviin. Tienvarressa komeilee yllättäen sirkusjuliste, joka johdattaa hauskannäköisen korkean hirsirakennuksen juurelle. Internet kertoo täällä toimivan sirkuskoulun, jonka vetäjät ovat maailmankuulun Cirque du Soleilin kasvatteja.

Poikkeamme Vuosnaisiin, jonka läntiseen niemeen suurtrokarit kaivoivat kieltolain aikaan kellaripoteroita salakuljetetulle viinalle. Kanistereita kerrotaan viedyn Turkuun suurkuljetuksilla; pirtukolonnaan saattoi kuulua jopa kymmenen hevosta. Nyt niemessä toimii pieni lomakylä.

– Sanoisin, että saksalaisia on enemmän kuin ennen. Pyöräilijöitä on merkittävästi, Anne Porrassalmi luonnehtii satamaan saapuvia matkalaisia.


Porrassalmi on perheineen pyörittänyt Kustavissa Vuosnaisen Meriaseman ravintolaa ja majoitusta kymmenisen vuotta. Perhe pitää talvet kotia Espoossa mutta avaa saariston palvelut jo huhtikuussa, koska silloin saapuvat kalastajat ja luontomatkailijat.

– Oikea hulina alkaa sitten toukokuussa: pyöräilijöitä, autoilijoita, veneilijöitä, leirikoululaisia ja turistibusseja.

Meriasemalla on 35 majoituspaikkaa. Lisäksi perhe pyörittää ravintolaa ja kauppaa. Ravintolan vieressä on pieni koju, jota mainostetaan Suomen pienimpänä kenkäkauppana. Vuosnaisissa leivotaan itse, kalat hankitaan paikallisilta kalastajilta. Silakkapihvien takia tullaan kauempaakin. Majoitustoiminta tuo kymmeneksen tuloista, ravintola- ja kauppatoiminta kattaa suurimman osan toiminnasta.

– Teemme käytännössä töitä koko vuoden valoisan ajan. Mutta tämä on mukavaa työtä vaikka päivät ovat pitkiä – ihmiset ovat hyväntuulisia kun ovat lomalla.


Rengastie on saaristotien varsinainen runko, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia reitiltä poikkeamiseen. Yhteysaluksilla ja lautoilla pääsee aivan ulkosaaristoon. Vuosnaisen meriasemalta voi halutessaan jatkaa länteen saarihyppelylle Ahvenanmaalle.

Iloisenkeltainen lautta lähtee Heponiemestä kohti Iniön Kannvikiä. Välkehtivällä merellä näkyy jo purjeveneitä. Taivaalla saalistaa merikotka.

– Matkailukausi kestää nykyisellään yhtä kauan kuin lauttayhteys Iniöstä Houtskariin eli kesäkuukaudet. Jos lautta kulkisi ympäri vuoden, saisimme mukaan saariston huikean kauniin kevään ja syksyn, sanoo lohjalainen Harri Markkula, joka on pyörittänyt ulkosaariston majataloa Villa Högbota vuodesta 2016.


– Tämähän on poliittinen päätös, joka antaisi mahdollisuuksia laajentaa matkailutoimintaa ja rakentaa sitä varmemmalle pohjalle. Mekin muutamme saaristoon, kun toimintaa on mahdollista pyörittää ympäri vuoden, Markkula sanoo.

Markkulan mukaan monet reitin varrella toimivat matkailuyrittäjät ovat muualta kuin saaristosta.

– Ulkopuolelta tulevilla yrittäjillä on kova draivi, ja matkailun lisääminen auttaa pitämään saariston asuttuna. Parasta olisi, jos saataisiin reittiä kiertävä bussi, jotta matkailijat voisivat jäädä kiinnostaviin kohteisiin ja jatkaa matkaa aina kun haluavat, Markkula maalailee.

Markkula hehkuttaa suomalaisen saariston ainutlaatuisuutta ja koskemattomuutta.

– Saksalaiset pyöräilijät ovat löytäneet saariston ja ylistävät rengastietä blogeissaan. Kutsuvat sitä maailman parhaiten varjelluksi salaisuudeksi, Markkula kertoo.

Kuin ulkosaaristossa

Iniössä tuntuu jo ulkosaaristolta. Värikkäät pikkukylät nojailevat toisiinsa. Pelloilla näkyy autoja pelkäämättömiä kauriita, tuolla on kurkipariskunta, tuolla jälleen merikotka.

Merikotka on luonnonsuojelullinen menestystarina. Laji oli vaarassa kadota 40 vuotta sitten – 1975 kuoriutui ainoastaan neljä poikasta. Rauhoitettu kanta on sittemmin elpynyt, eikä uljas peto ole rannikkoalueilla enää harvinainen.


Osa taloista on kuluneita, ja tien vierellä näkyy ruostunut Fordin autotraktori 1920-luvulta. Kuitenkin kaikesta näkee, että täällä asutaan ja pidetään ympäristöstä huolta. Tiet ovat kapeita, mutta liikennettä on vähän. Iniön keskustassa Norrbyssä on kauppa ja uudistettu vierasvenesatama.

Iniöläinen Jukka Torikka avaa oven pieneen aittaan. Sisältä pelmahtaa tervan tuoksu.


– Meillä on tarjolla vuokramökkejä matkailijoille, mutta plokimuseo lohkaisi vierailijoilta ensin yhden ja sitten toisen huoneen. Tänä vuonna valmistui kolmas museohuone, Torikka kertoo.

Tiettävästi maailman ainoassa plokimuseossa on nähtävillä 350 plokia. Suurin osa on peräisin purjelaivoista, jotka ovat painuneet pinnan alle kauan sitten. Lähes kaikki museon plokit on numeroitu, ja olemassa olevat tiedot listattu Museoviraston vaatimusten mukaan.

– Kaikki lähti lampunjalasta 30 vuotta sitten. Sisustuslehdessä oli valaisin, jonka runko oli valmistettu vanhasta laivaplokista. Muoto kiehtoi, näitä ei ole kahta samanlaista.

Ei järkisyistä, vaan sydämellä

Ploki tunnetaan myös nimellä väkipyörä: laite, jolla purjelaivan köysiä hallinnoidaan. Torikan kokoelma on karttunut kirpputoreilla ja lahjoituksina. Suurin osa museon plokeista on puuta. Pienimmät ovat pari senttiä korkeita, suurin liki puoli metriä.

– Enhän minä tätä järkisyistä tee, vaan sydämellä. Kävijöistä päätellen museo kiinnostaa muitakin kuin minua, Torikka nauraa.

– Olemme pyrkineet vähentämään aamiaismajoitustoimintaa, mutta kysyntää on riittämiin. Varsinkin vanhat kävijät tahtovat palata lomalleen Iniöön, Jukka Torikka kertoo.

Torikka kertoo läheisestä luontopolusta, joka kulkee Iniön korkeimman huipun laelta.

– Luontopolulta tehtiin muinaiskorulöytö, taitaa olla viikinkien ryöstöretkillään rosvoama. Koru löytyi korkealta, koska viikinkien aikaan vesi oli korkeammalla kuin nyt. Saaristo oli silloin aivan erinäköinen.


Reitti jatkuu varsinaisen rengastien ainoalla maksullisella lauttamatkalla Dalen–Mossala. Maksujen perusteella saadaan tarkkaa tietoa matkustajamääristä. Vuonna 2018 lautalla kulki 17 580 ajoneuvoa.

Mossalan lomakeskukselta reitti pujottelee kahden lossin kautta Houtskarin keskustaan noin 14 kilometrin päähän. Losseja saa odotella ja samalla saa nauttia maisemasta. Roslaxin lauttarannassa punaiset venevajat seisovat vieri vieressä. Tunnelmalliset pikkutiet kiemurtelevat maalaismaisemassa.

Tienvarsilla näkyy sähköpylväitä, pelloilla lehmiä.

Hyppeisten satama kuuluu reitin kauneimpiin. Kevätesikkoniitty avautuu rantaan ja omenapuut kukkivat. Harmaan pirtin matkamuistomyymälä ei ole vielä auki, mutta orvokkiamppeleita olisi kaupan. Tiestä hieman sivuun kohoaa Borgbergin näköalatorni. Viitseliäs kiipeilijä saa eväspaikan komealla näkymällä: hyvällä säällä huipulta näkee Ahvenanmaalle.


Houtskärin keskustassa on palveluita, saaristomuseo ja lähellä uimaranta. Kittuisten lauttarantaan on reilut kymmenen kilometriä. Lauttamatka Korppoon Galtbyhyn on vähän pidempi kuin edelliset vesireitit, se kestää puolisen tuntia. Enemmän tahtova voi poiketa Norrskatan kautta.

Saarella kulkee 15 kilometrin lenkkitie, jonka varrella on uimaranta. Vaikka mainittavia palveluita ei ole, ovat maisemat kauniit ja kirkko käynnin arvoinen.

Galtbyn satamaan tultuaan voi poiketa Rengastieltä etelään Korppoon kirkonkylän taakse. Sieltä löytyy Korpoströmin Saaristokeskus. Korpoströmin kapeaa lahtea katsoessaan voi yrittää kuvitella Venäjän ja Ruotsin lipun alla purjehtivia suuria sota-aluksia, jotka taistelivat täällä vuonna 1743.


Saaristokeskuksessa on esillä vaihtuvia näyttelyitä. Vierasvenesataman yhteydessä on sauna, ravintola, kauppa ja hotellipalvelut. Vaikka sijainti on Rengastiestä vähän sivussa, tulee bussi rantaan asti ja periltä voi vuokrata pyörän.

– Matkailijoita vetävät pyöräilymaastot ja majoitusmahdollisuudet, kertoo matkailu­yrittäjä Johanna Söderholm.

– Veneilijät toki nauttivat saunasta ja ravintolapalveluista sekä kaupasta, jonka aukioloa pidennetään tänä vuonna elokuun lopulle asti. Parasta saaristossa ovat luonto ja maisemat, sekä ihmiset tietysti, Söderholm kehaisee.

Tänä vuonna Saaristokeskuksen teemanäyttely kertoo saaristomerta kuormittavasta muoviroskasta. Lapsille on tarjolla meribiologien vetämiä kursseja, joissa opitaan Itämeren ekologiasta.


Hitaasti matkaten näkee enemmän

Mitä hitaammin ehtii matkata, sitä enemmän ehtii nähdä. Korppoon kirkonkylän läheisestä Verkan-satamasta löytyy pieni helmi: minimaalinen Skäri-museet, joka esittelee saarien entisaikaista kalastajaelämää. Esillä on myös pieni kokoelma vanhoja perämoottoreita sekä Korppoon kuulun pirtukuninkaan Jalmari Mäkelän irtaimistoa.

Vaikka asiasta vaiettiin, oli salakuljetus oli 1920-luvulla tärkeä ansaintakeino saaristossa. Kieltolain aikaan saariston torppien pärekatot vaihtuivat hohtavaan peltiin yksi kerrallaan. Joka toiseen tupaan tupsahti tuliterä Singer-ompelukone.

Oli myös näyttämisen halua. Pirtukuningas rakensi kirkonkylän keskustaan hulppean kivikaupan palaneen puisen tilalle. Yön pimeydessä käytiin mittaamassa Korppoon kartano, ja omasta talosta tehtiin metrin verran pidempi.


Korppoon keskustasta Retaisten lauttarantaan kertyy matkaa noin kymmenen kilometriä, ja tien vieressä kulkee kevyen liikenteen väylä. Lauttamatka Nauvon Pärnaisiin kestää noin viisi minuuttia ja matkaa lauttarannasta keskustaan on noin 15 kilometriä.

Nauvon kirkonkylä on vilkas kesäkeskus ja rantabulevardi kuin pikkuhanko. Tarjolla on useita ravintoloita, matkamuisto- ja vaatekojuja sekä vierasvenesataman palvelut. Jos vastaan ei ole vielä tullut savustettua kalaa, kannattaa se nauttia viimeistään täällä.


Nauvon kautta kulkee myös 120 kilometrin pituinen pieni rengastie. Reitti kulkee Turusta Kaarinan ja Paraisten kautta Nauvon satamaan, josta voi jatkaa yhteysaluksella Rymättylään.

Matkalla on mahdollista poiketa Seilin saarella, jossa sijaitsi aikanaan pahamainen leprahospitaali. Vuonna 1619 määräsi Kustaa II Aadolf tartuntavaaran takia leprasairaalan siirrettäväksi Turusta saaristoon.

Seilin saareen tuotiin ensin spitaaliset ja lepran kadottua 1700-luvulla mielisairaat. Saari tunnettiin siitä, ettei sinne saapunut päässyt enää elävänä poistumaan. Hourujenhuone eli mielisairaala lakkautettiin 1900-luvulla, mutta hautausmaan puuristeistä voi yhä lukea kadotettujen nimiä.

Nauvon kirkonkylästä jatketaan noin 15 kilometriä Prostvikin rantaan, josta lautta kulkee Paraisille.

Matkalla Paraisten keskustaan voi piipahtaa tienviereisessä Sattmark-kahvilassa kanelipullalla. Tunnelmallisessa pihapiirissä on tarjoiltu kahvia vuodesta 1961.


Paraisten keskustassa on tarjolla matkaajalle runsaat palvelut. Vaikuttavimman näyn tarjoaa näköalapaikka toimivaan kalkkikivilouhokseen, jossa Tolkienin tuotantoon tutustuneet voivat pienellä vaivalla nähdä Mordorin.

Joskus on sanottu, ettei Rengastiellä ei ole nähtävää. Että matkalla on vain vanhoja kirkkoja ja kotiseutumuseoita. Voi myös sanoa, että se, joka ei ole saunauinnin jälkeen syönyt savuahventa uusilla perunoilla Itämeren laskevan auringon alla, ei ole elänyt.


Vinkit saaristopyöräilijälle

  • Tiet ovat paikoin kapeita ja mutkaisia. Pidä ajettavat välimatkat kohtuullisen lyhyinä.
  • Autoliikenne jonoutuu usein, varsinkin lauttojen jälkeen. Jos taakse muodostuu jonoa, kannattaa pysähtyä ja päästää jono ohi.
  • Älkää koskaan ajako polkupyörillä rinnakkain.
  • Jos täytyy keskustella, pitäkää tauko turvallisessa kohdassa. Ei keskellä tietä.
  • Majoitus kannattaa selvittää ennakkoon, ainakin vuorokaudeksi eteenpäin. Lähde: www.rengastie.fi
  1. Teersalo–Hakkeenpää -lautalle pääsevät vain pyöräilijät ja jalankulkijat. Se liikennöi vain kesäaikaan.
  2. Koko Rengastie on kuljettavissa bussilla, paitsi Iniön saari. Paikallinen taksiyrittäjä vie matkailijat saaren halki.
  3. Iniön ja Houtskarin välillä liikennöi maksullinen M/S Antonia 31.5.—1.9.
  4. Pienellä Rengastiellä liikennöi maksullinen M/S Östern 17.5.—1.9.
Lisätietoja:
Jutun otsikkoa muokattu 24.6.2019 kello 21.29.