Kommentti: Linnanmäki purki Vekkulan ja harppasi viimein lopullisesti nykyaikaan

Julkaistu:

Kommentti
Linnanmäki vastasi viimein Taiga-laitteella Powerparkin voimauhitteluun, kirjoittaa Ilta-Sanomien digijulkaisuvastaava Sanna-Leena Santapakka.
– Meiltä on puuttunut iso, hurja ratalaite.

Näillä sanoilla Linnanmäen toimitusjohtaja Pia Adlivankin avasi maanantaina Taiga-laitteen lehdistötilaisuuden. Toimitusjohtaja oli oikeassa, ja tämä puute oli painanut Linnanmäen huvipuistojen lilliputtikerhoon.

Rahallisesti puisto tuottaa toki useita miljoonia vuodessa lastensuojelutyöhön ja hellepäivinä alueella tungeksii väkeä, mutta imagollisesti puisto painottui vähän lyhyisiin, vertikaalisiin laitteisiin. Nuoren polven hurjapäiden kruununjalokivi, pitkä ratalaite puuttui.

Suurin syy tähän oli luonnollinen, Linnanmäen erittäin rajallinen tontti esti käytännössä pitkien laitteiden rakentamisen. Edellinen suurlaite, Kingi, vei vain hitusen tilaa tönöttäen tomerasti suoraan kohti taivaita.

Samalla Etelä-Pohjanmaan Powerparkissa on kohonnut hurjia laitteita kuin sieniä sateella. Ja mikäs siellä on rakentaessa, kun puisto on tajuttu alun alkaenkin kyhätä keskelle aakeeta laakeeta.

Puistosta löytyy muun muassa maailman pohjoisin puuvuoristorata Thunderbird, jonka kyytiin kannattaa kaveri hieman valheellisesti houkutella lupaamalla samanlaista sympaattista menoa kuin Linnanmäen puuvuoristoradassa. Kyyti on todellisuudessa reippaasti hurjempaa, mutta samalla niin riemukasta. Sen lisäksi sydämentykytyksiä aiheuttaa Kingin kaltainen Dragon Tower sekä etuperin ja heti takaperin sisuskalut vatkaava Cobra-vuoristorata.

Vuonna 2016 Powerpark nappasikin itselleen kiistatta Suomen vuoristorataherruuden, kun puisto avasi Junker-vuoristoradan. Edelleen puisto väittää 860-metristä, 4,5 G:n voimia tarjoavaa rataa Pohjois-Euroopan hurjimmaksi ja tähän titteliin Linnanmäki haluaa Taigan kotkankynsillä iskeä kiinni.
Miten radat sitten vertautuvat toisiinsa?

Junker tarjoaa teknisesti ottaen enemmän g-voimia ja sen laitteessa tuntee. Vaunu syöksyy matkaan heti ilman alkukiihdyttelyjä ja kaikki ajatukset jäävät lähtötasanteelle. Laite syöksyy formula-autoa nopeammin vaikka minkä silmukoiden läpi ja sukeltaa se kerran jopa betonitunnelista.

Taigassa jo vaunut ovat lähtökohtaisesti isompia, joten junaa joutuu ajamaan pari sekuntia pidempään, kunnes lähtönykäisy tulee. Lähtö on rivakka, mutta pehmeämpi kuin Junkerissa ja matkustaja ei joudu miettimään, jäikö perna tai haima mahdollisesti kyydistä alkurykäisyssä.

Taigan liito radalla on Junkeria pehmeämpää ja suurin ero tulee rataprofiilissa. Vaikka Taiga ei tarjoa aivan yhtä suuria g-voimia kuin Junker, tarjoaa laite yllätyksiä. Linnanmäen maasto on pakottanut insinöörit kätkemään radan sokkeloksi alueen peränurkkaan ja muiden laitteiden taakse. Tätä on tehostettu vielä visualistin ja puutarhurin voimin niin, että käsitystä Taigan radasta on hyvin hankalaa muodostaa istumatta kyytiin. Ja kyydissä et voi yhtään arvata, mihin suuntaan seuraavaksi syöksytään ja miten päin kyydissä mahdat olla.

Yksi Taigan merkittävimpiä piirteitä on myös ajon pituus. Vaikka ero Junkeriin ei ole kuin joitain kymmeniä sekunteja, niin koska ajo ei missään vaiheessa hidastele tai löysäile, ovat ne pitkiä sekunteja. Kyydissä olija ehtii todellakin hämmästyä, että loppuuko ajo milloinkaan ja miten on ollut mahdollista rakentaa näin pitkäkestoinen vuoristorata Linnanmäelle.

Ajon loputtua kyytiläiset voivat tärisevin jaloin toikkaroida teemapuotiin.

Linnanmäki on viime vuosina kohentanut profiiliaan remontoimalla puiston tiloja, kohentamalla visuaalista ilmettä kiskoen puiston viimein 2000-luvulle. Nyt, hurjan ratalaitteen viimein nököttäessä puiston rajojen sisäpuolella, Linnanmäkeä kehtaa markkinoida vaikka mistä tuleville matkailijoille.

Ja mitä tulee Junker-vertailuun, loppujen lopuksi adrenaliininnälkäisten kannattaa ehdottomasti istahtaa molempien ratojen kyytiin, huutaa kitarisat lepattaen ja nauttia kyydistä. Samalla tuet kotimaan matkailua.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt