Suomalainen saattoi menettää Neuvostoliitossa rahojensa lisäksi myös tukkansa – hurjat tarinat itäturismin kultakaudelta

Julkaistu:

Neuvostoliitto
Neuvostoliitossa matkaileva suomalainen oli kroisos, joka kävi kauppaa sukkahousuilla ja farkuilla sekä sortui joskus ylilyönteihin.
Tampereen Lenin-museossa sukelletaan tällä viikolla kultaisten neuvostomatkojen historiaan. Ääneen pääsevät Neuvostoliitossa 1950–1980-luvuilla matkailleet suomalaiset.

1950-luvulla alkaneita neuvostomatkoja tehtiin tyypillisesti Leningradiin eli nykyiseen Pietariin, Neuvostoliittoon kuuluneeseen Tallinnaan ja Mustanmeren rannalle Jaltalle. Huippuvuodet koettiin 1970–1980-luvuilla, jolloin rajan taakse matkasi vuosittain jopa 300 000 suomalaista.

Matkat pääsivät otsikoihin Suomessa saakka. Nykyään ne ovat osa historiankirjoja – legendaarisia tarinoita ovat kuulleet myös he, jotka eivät neuvostoaikaa eläneet.

Paljon muutakin kuin vodkaturismia

Työväenmuseo Werstaan yleisöpalvelupäällikkö Anne Lahtisen mukaan matkat olivat paljon muutakin kuin vodkaturismia. Suomalainen, joka oli Neuvostoliitossa rikas vieras, saattoi päästä matkoillaan tutustumaan ensimmäistä kertaa korkeakulttuuriin.

– Monelle matka saattoi olla ensimmäinen kosketus vaikkapa balettiin, Lahtinen kertoo Ilta-Sanomille.

Puitteet nauttia lomailusta olivat Neuvostoliitossa kuitenkin rajalliset. Siksi suomalainen turisti, joka sai Neuvostoliitossa tuntea olevansa kuin kroisos, teki yleensä sen, mikä oli helpointa.

– Pöydät laitettiin koreaksi: ne notkuivat samppanjaa ja vodkaa. Ruoka ja juoma ovat jääneet monelle näistä matkoista päällimmäiseksi mieleen, Lahtinen kuvailee.


Matkojen ikimuistoisia hetkiä olivat lisäksi mustan pörssin kauppojen hierominen halutuilla länsitavaroilla, kuten sukkahousuilla, farkuilla tai vaikkapa pornografisilla lehdillä.

– Valuuttana toimi kaikki, mitä ei voinut saada Neuvostoliiton puolelta, Lahtinen kertoo.

Tuliaisiksi Suomeen tuotiin puolestaan sitä, mikä kotimaassa kiinnosti ja mitä oli Neuvostoliitossa tarjolla: ennen kaikkea alkoholia, mutta myös vaikkapa maatuskoja ja huiveja.

Ryyppyreissut otsikoissa

Monilla on idänmatkoista lämpimiä muistoja, mutta aina matkat eivät menneet toivotulla tavalla.

Anna-Maria Åström kuvailee tutkielmassaan Suomalaisten turistimatkat itään (1993), kuinka neuvostomatkoista muodostui monesti uskomattomia ryyppyreissuja, joiden järjestyshäiriöitä kuvailtiin kotimaan lehdistössä saakka.

Törkeästi käyttäytyneet turistit saattoivat Neuvostoliitossa menettää rahojensa ohella myös tukkansa, kun humalassa räyhänneet turistit joutuivat vankilaan.

Toisinaan törttöilleet turistit joutuivat myös rikosten uhriksi.

Lisää muistoja Neuvostomatkailu-filmin trailerilla alla. Neuvostomatkailu-filmi esitetään Lenin-museolla Tampereella torstaina 28.3.



Trailerin voit nähdä myös täältä!

Paikallisiin otettiin kontaktia, mutta monesti suomalaisten isäntämaan edustajia kohtaan osoittama julkinen kiinnostus oli seksuaalista laatua. Paikalliset naiset toistuivat teemana myös puolivirallisessa pilailussa, jota harrastettiin matkaporukan kesken.

Työväenmuseo Werstaan Anne Lahtinen tunnistaa Åströmin kuvaileman vodkaturistin, mutta kertoo, ettei mikään heidän aineistossaan viittaa matkoilla harrastettuun seksiturismiin. Kyse oli enemmänkin tavallisiin ihmisiin tutustumisesta.

– Mutta varmasti suhteita oli. Neuvostomatkailijat olivat usein nuoria ihmisiä, Lahtinen kuvailee.

Neuvostoliitto mahdollisti vapautumisen

Anna-Maria Åströmin mukaan vodkaturistien huono käytös synnytti lopulta myös uusia termejä.

Paikallisten keskuudessa puhuttiin ”finskij turist ”-syndroomasta, ja järjestyshäiriöt olivat niin yleisiä, että suomalaisia alettiin lopulta käännyttää pois hienommista hotelleista.


Mikä sai suomalaiset sitten käyttäytymään kaikki rajat unohtaen, peräti groteskilla tavalla?

Åströmin mukaan matkoilta haettiin ryhmän sisäistä ja samaan maahan kuuluvuuden tunnetta, jota oli jostakin syystä vaikea saavuttaa kotimaassa.

Samalla matka Neuvostoliittoon oli eräänlainen vapautumisen tila.

Matka Neuvostoliittoon oli henkinen lepotila, mahdollisuus antaa itselleen periksi ja hetkellinen vapautus arjen paineista.

Osittainen lähde: Anna-Maria Åström, Suomalaisten turistimatkat itään. Tutkielma groteskiudesta. Teoksessa: Teppo Korhonen (toim) Mitä suomalaisuus. Suomen antropologinen Seura 1993. Helsinki

Onko sinulla tarina kerrottavana hurjista neuvostomatkoista? Kommentoi alle!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt