Tällainen monen haaveilema Tahiti oikeasti on – mustia hiekkarantoja, jyrkkiä nousuja ja rentoa tunnelmaa

Julkaistu:

Matkat
Ranskan Polynesian suurimmalla saarella eivät odota valkoiset korallihietikot ja turkoosi meri – vaan mustat laavahiekkarannat ja surffaajien himoitsemat aallot.
Tahitin saari on liki kaikkien matkailijoiden ensikosketus Ranskan Polynesiaan, yli sadasta saaresta ja atollista muodostuvaan, Ranskalle kuuluvaan alueeseen keskellä eteläistä Tyyntä valtamerta. Tahiti on alueen suurin ja väkirikkain saari, jossa on kansainvälinen lentokenttä.

Nimenä se on niin kuuluisa, että monesti puhutaan Tahitista silloinkin, kun tarkoitetaan jotain ihan muuta saarta: naapurissa olevaa Mooreaa tai kauempana sijaitsevia Bora Boraa, Huahinea ja Rangiroaa.

Jos mielissä on romanttinen paratiisisaari valkoisine hietikoineen ja meren päälle nostettuine hotellibungaloweineen, Tahitin saari on luultavasti pettymys.

Tahiti on toisenlainen.

1. Temperamenttisia laavahiekkarantoja

Turkoosit laguunit kannattaa unohtaa. Tahitin rannoilla on mustanpuhuvaa laavahiekkaa tai pyöreiksi hioutuneita pikkukiviä. Aallot nousevat monin paikoin komeiksi ja korkeiksi – maailman huippusurffaajat testaavat taitojaan etenkin Teahupo’on kylän edustan haastavissa olosuhteissa saaren eteläpuolella.


2. Luonnon kauneutta

Kapeaa rantakaistaletta lukuun ottamatta koko saari on vuoristoa. Rinteet ovat äkkijyrkkiä ja korkeimmat huiput nousevat pariin kilometriin. Koko komeutta verhoaa uhkea trooppinen kasvillisuus.

3. Kukkien tuoksua

Ensimmäinen tiaré, Ranskan Polynesian kansalliskukka, sujahtaa korvasi taakse jo lentokentällä. ”La orana”, sen antaja tervehtii. Jasmiineja, hibiskuksia, ihmeköynnöksiä ja ylang-ylang -puiden kukkia kasvaa luonnossa joka paikassa.


Kukista tislattua öljyä käytetään monissa itämaisissa hajuvesissä ja kukkaisparfyymeissä. Tahitilla ne koristavat hotellihuoneita, ruoka-annoksia, drinkkejä – ja korvantauksia. Naisen vasemmanpuoleisen korvan taakse sujautettu kukka merkitsee sitä, että hän on varattu.

4. Nykyaikaista polynesialaista elämää

Tahiti on mielikuvia vilkkaampi ja rakennetumpi. Pääkaupungin Papeeten ympäristössä on rumaa arkkitehtuuria ja liikenneruuhkia. Ranskalaisesta Carrefour-supermarketista saa samalla reseptillä tehtyjä patonkeja ja croissanteja kuin emomaasta Ranskasta, 16 000 kilometrin päästä.

Jos vuokraa auton päiväksi tai pariksi ja kiertää koko saaren, näyttäytyy Tahiti paljon sympaattisempana. Päätien varrella levittyvät omakotitalot ja vehreät pihat, kirkot ja mutaiset jalkapallokentät. Tien vierellä ovat myös katukojut, joissa myydään hedelmiä ja vihanneksia tai vasta merestä nostettua kalaa.


Viralliset nähtävyydet ovat vaatimattomia: on pieniä museoita, luolia ja vesiputouksia sekä muinaisasukkaiden tekemiä temppeli- ja alttarirakennelmia.

5. Rentoa tunnelmaa

Luksushotelleja ja hienoja ravintoloita toki löytyy, mutta ei kovin paljoa. Tahiti on epämuodollinen saari. Viikonloppuisin paikalliset oleilevat pihoillaan ja rannoilla grillailemassa, tai istuskelevat rantavedessä hörppimässä olutta ja napsimassa sipsejä.


Illallinen noudetaan tienvierustaan parkkeeratusta roulottesta. Ne ovat pakettiautoista tuunattuja liikkuvia katuruokakojuja, joista saa muun muassa pizzaa, hampurilaisia ja lettuja.


Kerran viikossa Ilta-Sanomien verkkosivuille matkailusta kirjoittava Mira Jalomies kertoo kiinnostavista kohteista ja kulttuurieroista sekä antaa matkailuun liittyviä vinkkejä huviksi ja hyödyksi.

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran matkailusivustolta ja -blogista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt