Annika ja Päivi kiertävät maailmaa yksin – kertovat nyt, miksi matkustaminen yksin on parempaa kuin seurassa

Julkaistu:

Matkustaminen
Kaksi naista kertoo, millaista on matkustaa yksin.
Houkutteleeko matkustelu ilman yhtäkään matkakumppania, suuresta reissuseurueesta puhumattakaan?

Soolomatkailu, jonka kirjailija Henriikka Rönkkönen on muuten nimennyt määmatkailuksi, kasvattaa jatkuvasti suosiotaan. Monia yksin reissaaminen saattaa kuitenkin jännittää ja jopa pelottaa. Entä jos en pärjääkään, mitä jos jotakin sattuu?

Nyt kaksi soolomatkailun nimeen vannovaa seikkailijaa antaa tärppinsä omasta lomasta haaveileville.

Azoreille tai vaikka Järvenpäähän

Parasta lähteä nyt ‒ matkoja lähelle ja kauas -blogia pitävä Päivi Seppä-Lassila, 58, on kolmen aikuisen lapsen äiti Turusta. Hän on matkustellut yksin lukuisia kertoja perheen jäädessä kotiin – silloinkin, kun lapset olivat pieniä.

Kipinä matkusteluun syttyi aikanaan nuoruudessa Leningradin matkalla. Myös opiskeluaikoina osakunnan järjestämä reissu Puolan Gdanskiin on jäänyt lämpimästi mieleen.

– Ensimmäinen soolomatkani taisi olla valmismatka Dubrovnikiin vuonna 1989. Sittemmin olen tehnyt monenlaisia matkoja esimerkiksi rantakohteisiin ja matkabloggaajien konferensseihin Irlantiin ja Tšekkiin. 50-vuotispäiviäni juhlistin yksin Azoreilla kaksi viikkoa, Seppä-Lassila kertaa.

Kaukomaiden lisäksi Päiviä kiehtoo myös matkailu kotimaan rajojen sisäpuolella.

– Kun tekee matkan yksin, saa enemmän irti kohteesta. Aistit ovat herkillä, kun ei koko ajan turvaudu juttukaveriin. Silloin tavallisemmastakin kohteesta, kuten vaikka Järvenpäästä, voi löytää vaikka mitä kiinnostavaa.


Veri vetää lähelle ja kauas

Travellover-blogin takana vaikuttava Annika on nelikymppinen helsinkiläinen, joka teki ensimmäisen matkansa vain nelikuukautisena. Into matkustukseen on siis perimässä.

– Teimme paljon telttamatkailua Euroopassa perheen kanssa. 15 vuotta sitten tästä alkoi tulla itselle tärkeä harrastus, ja vajaat kymmenen vuotta sitten harrastus muuttui jo elämäntavaksi.

Ensimmäisestä soolomatkasta on noin yhdeksän vuotta aikaa. Silloin Annika vieraili Prahassa.

– Pikku hiljaa veri alkoi vetää kauemmaksi ja pidemmäksi ajaksi ulkomaille. Olen matkaillut paljon etenkin Euroopassa ja Kaukoidässä. Kerran olen käynyt Pohjois-Afrikassa, ja reilu viikko sitten palasin Etelä-Amerikan matkalta. Pisimmillään olen ollut yksin reissussa kaksi kuukautta, Annika kertaa.

Parasta yksin matkustamisessa on hänen mukaansa vapaus. Silloin ei ole riippuvainen toisen nälästä saati väsymyksestä, vaan voi kulkea miten haluaa.

– Toisaalta usein tilanne on yksinkertaisesti se, että matkaseuraa ei vain löydy. Jos sitä jää odottamaan, moni seikkailu jää kokematta. En siis voi sanoa, että yksin matkustelu olisi automaattisesti kivempaa kuin toisen kanssa, sillä molemmissa on puolensa.

– Mieluummin kuitenkin menen yksin kuin jään kotiin!


Seuraa illalliselle ja konserttiin

Päivin mukaan soolomatkustelussa tärkeintä on kyky nauttia omasta seurastaan. Toisaalta ripaus rohkeutta ei ole pahitteeksi, sillä usein vieraassa kohteessa voi tulla tarvetta kysyä neuvoa. Täytyy uskoa selviytyvänsä, niin hätää ei ole.

– Kielitaidosta on tietysti apua, mutta elekielelläkin pärjää yllättävän hyvin, Päivi Seppä-Lassila muistuttaa.

Yksin matkustelu ei myöskään tarkoita jatkuvaa yksinoloa, ellei sitä nimenomaan kaipaa. Päivi on löytänyt kanssamatkustajista seuraa niin konserttiin kuin ravintolaankin.

Kerran hän päätyi Irlannissa vaihtamaan yhteystietoja linja-autossa naisen kanssa, jonka lapsi opiskeli samaa alaa kuin Päivin oma tytär.

– Ihmiset uskaltavat lähestyä helpommin yksin matkustavaa kuin isoja porukoita.


Ensimmäisen kerran ei tarvitse olla suuri seikkailu

Annika suosittelee ensimmäistä kertaa yksin matkalle lähtevää valitsemaan kohteen, jossa on ennenkin käynyt. Tällöin ainut jännittävä asia on yksin oleminen.

– Ensimmäisen kerran ei tarvitse olla suuri seikkailu, vaan retki, jolla pääsee puntaroimaan, viihtyykö yksin ja haluaako soolomatkustaa.

Annika kertoo myös suunnitelleensa matkansa aiemmin perusteellisesti.

– Aamuisin voi olla vaikea lähteä yksin liikkeelle. Kun on suunnitellut, mitä kaikkea kivaa aikoo tehdä, tulee mentyä ja koettua eikä ajateltua, että on yksin.

Eräs monia mietityttävä asia on ravintolaan meneminen yksin. Annika neuvoo ottamaan mukaan lehden, kirjan tai vaikka iPadin.

– Kunhan on jotain semmoista, mihin viedä huomion odotellessaan, niin ei se silloin tunnu pahalta.


Neljän M:n muistisääntö

Päivi kertoo reissuillaan oppineensa kantapään kautta ainakin yhden asian: sen, että tarkoituksenmukaiset, mieluiten mahdollisimman kevyet matkatavarat ovat kaiken a ja o.

– Kun ei ole muita kantajia, täytyy mitoittaa tavarat sen mukaan. Kerran lähdin Lontooseen kyynärsauvan kanssa, ja tajusin onneksi ottaa matkalaukun sijasta rinkan. Se kokemus todisti, että matkalla pärjää, vaikka olisikin hiljattain käynyt polvileikkauksessa!

Ulkoministeriön esillä pitämä neljän M:n sääntö on myös Päivin mukaan järkevä. Siihen kuuluvat matkustustiedote, matkavakuutus, matkustusilmoitus ja matkustusasiakirjat.

– Matkustusilmoituksen voi tehdä vaikka menisi vain Tallinnaan. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, ja silloin ulkoministeriöllä on heti tietosi ongelmatilanteen varalle valmiina.


”Enemmän pelottaa Helsingin rautatieasemalla”

Päivi Seppä-Lassila tunnistaa perinteiset haasteet, kuten yksin yöllä liikkumisen, kalliiksi tulevat taksimatkat ja hotellihuoneet sekä varkauden kohteeksi joutumisen.

Rohkeus kuitenkin kasvaa vain menemällä ja lähtemällä.

– Kerran interraililla joku tuli takaani ja yritti temmata rahavyöni, mutta sain kiljaistuksi niin kovaa, että hän lähti karkuun. Muutoin mitään ei ole sattunut.

Myös Annika korostaa, että mikään vaaratilanteista ei ole johtunut siitä, että hän olisi ollut yksin.

– Olipa kyseessä luonnonmullistus, mielenosoituksen keskelle joutuminen tai mielipuolison taksikuskin kyydissä olo, ei ole ollut kyse soolomatkailusta. Enemmän minua pelotti äskettäin Helsingin rautatieasemalla yhdeksältä illalla kuin koskaan yksin matkustaessa.

Hän ei ole kohdannut juurikaan ahdistelua tai tarpeetonta huomiota, ja jos joku on joskus lyöttäytynyt seuraan, tilanne on ratkennut melko vaivattomaksi.

– Ikävintä on ollut varmaan sairastaminen yksin. Kun makaa kovassa ruokamyrkytyksessä ja kahden päivän kuumeessa, toivoisi toki että olisi seuraa. Mutta siitäkin päästään!

Oletko matkustellut yksin? Millaisia kokemuksia sinulle on näistä reissuista jäänyt? Keskustele alla!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt