Kapkaupunki on helppo kohde ensimmäiselle Afrikan-matkalle – täällä ei tekeminen lopu

Julkaistu:

Matkat
Kapkaupunki on helppo kohde ensimmäistä kertaa Afrikkaan matkustavalle: siisti, täsmällinen ja englanninkielinen. Mutta ystävällisten ihmisten kaupunki on myös täynnä vastakohtia – kiehtovia ja vaarallisia.
Take Joy Home – Vie ilo kotiin!

Teksti Kalky’s-kalaravintolan kyltissä toimii: ravintola on arkipäivänä täynnä asiakkaita myöhäiseen lounasaikaan iltapäivällä. Ollaan Kalk Bayn kalastajakaupungissa, puolen tunnin matkan päässä Kapkaupungista.

On tarkistettava pitääkö uskalias väite paikkansa: Kalky’sista saa kuulemma ”maailman parasta fish & chipsiä”. Monet näyttävät kuulleen saman, sillä kulinaristinen elämys alkaa samoin kuin suositut ilmiöt millä tahansa alalla: ensin pitää jonottaa.


Jonossa on aikaa tarkkailla muita asiakkaita. Suurin osa ihmisistä näyttää olevan alkuperäisiä afrikkalaisia. He taas voivat olla kotoisin monesta maasta, sen on oppinut matkailtuaan viikon uber-kuljettajien kyydissä. Vasemmanpuoleisessa liikenteessä älylaitteistaan reittejä lukeneet kuskit ovat olleet alun perin muun muassa Zimbabwesta, Zairesta, Namibiasta ja Kongosta – sekä tietysti Etelä-Afrikasta.

Etelä-Afrikka on viimeaikaisista talouden haasteistaan huolimatta Afrikan eldorado. Paikka, johon muutetaan muualta maanosasta paremman elämänlaadun perässä – ihan niin kuin Suomesta on muutettu Ruotsiin.

Mutta nyt on tilauksen aika. Family platter maksaa 13 euroa eli 210 randia, paikallista valuuttaa. Hinta on edullinen kolmelle syöjälle mitoitetusta annoksesta.

Varsinkin, jos se on tosiaan maailman paras.


Ristiriidat ja vastakohdat leimaavat Etelä-Afrikkaa. Ne ovat matkailijan havaittavissa myös Kapkaupungissa, jota sanotaan Etelä-Afrikan turvallisimmaksi kaupungiksi. Maan lakiasäätävä pääkaupunki (pääkaupungin tehtävät on jaettu Pretorian ja Bloemfonteinin kanssa) on monien Afrikassa matkustelleiden mielestä myös länsimaiselle matkailijalle ”helpoin” ensimmäinen kohde Afrikassa.

Ja tosiaan, kaikki sujuu kuin missä tahansa englanninkielisessä suurkaupungissa. Uber kulkee. Kaupat ja muut palvelut tarjoavat pääasiassa tuttuja tuotteita. Brittiläisen kansainyhteisön vaikutus näkyy muuallakin kuin ruokalistalla.

Vastakohtien hakemisen voi tosin aloittaa kansanruoka fish & chipsistä – ja ottaa rinnalle vaikkapa ylellisen Mount Nelson Hotelin Kello viiden teen, jonka myös mainitaan olevan ”maailman paras”. Ruokapaikkojen asiakaskunnissa on eroa, siirtomaaherratyyliin asuvat upeassa hotellissa vain matkailijat. Skonsseja murtamassa ja pitkää teelistaa tavaamassa ei näy alkuperäisiltä afrikkalaisilta vaikuttavia ihmisiä.


Kalkysissä odotamme ruokaa ja etsimme pöytää. Sitä ei meinaa löytyä, mutta eräs paikallinen huomaa seurueemme etsivän tilaa ja antaa perheensä paikat meille.

Tavattoman ystävällistä! Hämmennyn enkä ehdi edes kieltäytyä, kun perhe on livahtanut näkymättömiin. Toivottavasti he olivat jo syöneet.

Tai sitten he olivat vain kohteliaita turisteille. Vaikka pitkän apartheid-ajanjakson takia eteläafrikkalaisten mustien ja valkoisten välit ovat yhä paikoitellen kitkaisia, matkailijoihin suhtaudutaan vieraanvaraisesti. Turismi on Etelä-Afrikalle tärkeä, alati nouseva elinkeino. Erityisesti Kapkaupungissa ja sen liepeillä ymmärretään, että jokaisessa matkailijassa on ansaintamahdollisuus.

Rikolliset tulkitsevat tätä ansaintamahdollisuutta varsin suorasukaisesti. Siksi Suomen ulkoministeriön matkustustiedote (päivältä 12.12.2018) kehottaa Etelä-Afrikkaan matkustavia ”noudattamaan erityistä varovaisuutta”.

Ystävällinen kohtelu ja hyvät palvelut yhdistettynä rikollisuudelta varautumiseen muodostaa kiusallisen ristiriidan matkailijan kannalta: uskoako hurmioituneita tarinoita taiteilijakaupunginosa Woodstockista ja sen gallerioista sekä pienpanimoista ja ravintoloista? Vai uber-kuskia, joka ei suostu päästämään autosta ennen kuin hän on ajanut vartioiden ohi sisäpihalle, kehutun ja gentrifikoituneen Pot Luck Club -ravintolan oven eteen. Kuljettajan mukaan väkivaltaisen ryöstön vaara on ilmeinen, vaikka kadut näyttävät tyhjiltä.


Annos saapuu pöytään ja siinä on tosiaan paljon syötävää. Kummeliturskaa, snoekia (paikallista makrillia), mustekalaa… ja kaikki valmistettuna todellisena lähiruokana, paikallisten kalastajien suoraan Kalky’siin toimittamina.

Onko se maailman parasta? Ehkä, täytyy jatkaa maistelua. Mutta parempi fish & chips olisi löytyessään kyllä todellinen tapaus.

Ja tapaus on Kapkaupunkikin.

Sinne voi tehdä matkoja niin monella eri teemalla: on luontoa ja patikointia (vinkki: kiipeä ja kävele kaupungin maisemaa hallitsevalle Pöytävuorelle ja sen pikkuveljelle, Lion’s Head -vuorelle ja ihaile koko jalkojen juureen lankeavaa 3,5 miljoonan asukkaan kaupunkia), on eläimiä (suositeltavat safarit ovat kuitenkin muutaman tunnin ajomatkan päässä), on viinitiloja (suositeltavia alueita Constantia ja Stellenbosch) ja huippuravintoloita (”koko maailman keittiöt, varmaan suomalainenkin ravintola”, arveli uber-kuski – sitä ei kyllä tullut vastaan).

Ja ennen kaikkea Kapkaupunki on tarina siitä, miten ristiriidoista ja vastakohdista toivutaan tai ainakin yritetään toipua.


Vasta vuonna 1993 Etelä-Afrikassa oli ensimmäiset vaalit, johon saivat osallistua kaikki, mustat ja valkoiset. Apartheidin aikaiset väkivaltaisuudet, esimerkiksi kokonaisten kaupunginosien pakkotyhjennykset ovat yhä tuoreessa muistissa. Ne johtivat hökkelilähiöiden, townshipien syntyyn.

– Mitä täällä tapahtui, ei saa enää koskaan tapahtua, sanoo opas Abe Brown District Six -museossa. Hänet ja hänen perheensä ajettiin museon kortteleista syrjemmälle.

Mutta hän on tullut takaisin.


Kansallissankari on kaikkialla

Nelson Mandela kuoli 95-vuotiaana vuonna 2013, mutta hänen perintönsä elää Etelä-Afrikassa vahvasti. Maan ensimmäinen musta presidentti (1995–1999) sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1993 yhdessä Etelä-Afrikan presidentin Frederik de Klerkin kanssa vaikutettuaan ratkaisevasti apartheidin purkamiseen.

Mandelan kasvoilla myydään monenlaista Etelä-Afrikan merkittävimmästä elintarviketuotteesta teestä lähtien – myös t-paitoja, joissa muistutetaan hänen vankeusajastaan.

Käynti vankilasaari Robben Islandilla onkin monelle turistille matka Mandelan mieleen: olisiko itse pystynyt suhtautumaan anteeksi antaen vuosikymmenten vankeustuomioon, kun sen jälkeen pääsi itse valtaan?

Mandelan noustua presidentiksi Etelä-Afrikkaa apartheidin takia koskenut kauppasaarto lakkasi ja maa solmi diplomaattisuhteet – ja palasi jopa brittiläisen kansainyhteisön jäseneksi. Eräänlainen Mandela-monumentti on myös Etelä-Afrikassa vuonna 2010 pelattuihin jalkapallon MM-kisoihin valmistunut Cape Town Stadium. Siellä ovat sittemmin esiintyneet monet tähtiartistit ja -yhtyeet kuten U2, Coldplay, Red Hot Chili Peppers ja Lady Gaga.

Kolme eläintä ilman safaria

  1. Pingviini. Boulders Beachin pingviinit ovat Kapkaupungin kävijälle samanlainen välttämättömyys, kun kaupungin maisemaa hallitseva pöytävuori.
  2. Paviaani. Päivystää Hyvätoivonniemen turistien suosimalla parkkipaikalla noin 70 kilometrin päässä Kapkaupungista.
  3. Tamaani. Jakaa mielellään evääsi, kun kiipeät Lion’s Headin päälle. Jäniksen kokoista eläintä pidetään norsun lähimpänä sukulaisena.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt