Matkat

Karun kauniita maisemia ja autioita paratiisirantoja – Indonesian seuraava saarihitti on Flores

Julkaistu:

Matkat
Floresin saaren kupeessa levittyvä Komodon kansallispuisto on huikea luontokohde, jonne kannattaa mennä nyt, kun on vielä rauhallista.
Suojelualueella näkee muun muassa harvinaisia komodonvaraaneja – maailman suurimpia liskoja – ja paholaisrauskuja.

Maahan varisseet lehdet rasahtelevat ja hiekka pölisee, kun pyylevä, puolitoistametrinen komodonvaraani lyllertää. Se haistelee ilmaa pitkällä kielellään. Ihmiset luikkivat rivakasti loitommalle. Riistanvartijat ovat tarkkoina. Ilman heitä ei näiden maailman suurimpien liskojen kotisaarella saa liikkua oikein mihinkään.


Varaaneja kutsutaan englanniksi nimellä Komodo dragon, Komodon lohikäärme. Tulta eläin ei syökse, mutta sen syljessä on myrkkyä, joka estää saaliin veren hyytymisen. Ketteräkin se on, jos sille päälle sattuu. Se voi kasvaa kolmemetriseksi, mutta on vajaamittaisenakin kunnioitusta herättävä näky.


Harvinainen matelija elää luonnossa vain täällä Indonesiassa – Komodon kansallispuistoon kuuluvalla muutamalla naapurussaarella, kuten Komodolla ja Rincalla. Juuri näiden kaverusten kohtaaminen on se tärkein syy, miksi tänne matkustetaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Saaristossa on huippuluokan sukellus- ja snorklausvedet

Varaanien kotisaarille tehdään veneellä päiväretkiä Floresin saarelta, Labuan Bajon rantakaupungista, josta on tullut matkailijoiden tukikohta. Se on vielä pieni ja rauhallinen paikka, mutta kasvamaan päin – ja hyvästä syystä.

Floresin ympärillä levittäytyvä saaristo on upea luontokohde ilman lohikäärmeitäkin. Komodon kansallispuistoon kuuluu myös suojeltuja merialueita; niin runsaita ja upeasti säilyneitä koralleja ja valtavia kalaparvia näkee enää harvoin missään.


Veneen kyydistä saa bongailla delfiinejä ja merikilpikonnia sekä monimetrisiä paholaisrauskuja. Kun rauskuja näkyy, pysäytetään moottori ja hypätään veteen. Sydän takoo tiuhempaan kuin varaanien vierellä.

Pahaenteisestä nimestään huolimatta paholaisrauskut ovat pääosin planktonia syöviä lempeitä jättiläisiä. Niiden liihottelun katselu syvän meren sinessä on unohtumaton elämys.

Karunkauniit maisemat ja tyhjät rannat lumoavat

Maisemiakin on kehuttava. Vaikka kukkulaisten saarten kasvillisuus on niukkaa ja kuivan kauden aikaan monin paikoin rutikuivaa, kaunista on silti. Hienoimmalta näyttää, kun nousee Padar-saaren huipulle, jyrkkiä rinneportaita puolisen tuntia. Ylhäältä näkyy saaren kolme eriväristä, autiota hiekkarantaa: mustanharmaa, valkoinen ja roosanpunainen.


Vielä vaaleanpunaisempi hietikko levittyy naapurisaarella Komodolla. Punaisen ja valkoisen korallimurskeen värjäämällä Red Beachillä ei ole juuri ketään, mutta sen vieressä venyvä koralliriutta on täynnä kuhinaa.

Tippukiviluolaan voi mennä uimaan

Hieno retkikohde on myös Rangko-luola taksi- ja venematkan päässä Labuan Bajosta. Merenrantaluolaa kutsutaan salaisuudeksi, josta harva tietää. Sellaiselta se myös tuntuu, kun sinne saapuu hetkellä, jolloin paikalla ei ole kuin pari muuta ihmistä.

Tippukiviluolan pohjalta löytyy mitä täydellisin luonnon uima-allas: vesi on syvää, kirkasta ja lämmintä – luolan suuaukosta tunkeutuvat auringonsäteet saavat sen välkehtimään turkoosina. Hiljaisuuden rikkoo katosta tipahtelevien vesipisaroiden litsahtelu.



Kerran viikossa Ilta-Sanomien verkkosivuille matkailusta kirjoittava Mira Jalomies kertoo kiinnostavista kohteista ja kulttuurieroista sekä antaa matkailuun liittyviä vinkkejä huviksi ja hyödyksi.

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran matkailusivustolta ja -blogista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt