Matkat

Vesiputouksella apinoiden kanssa – Marokko on myös tätä

Julkaistu:

Matkat
Marokon korkein vesiputous Cascades d’ Ouzoud on paratiisi autiomaan ja vuoriston sylissä. Sitä vartioivat berberiapinat, jotka suostuvat kaverikuvaan mutta saattavat sen jälkeen varastaa kameran.
Kanjonista kantautuu veden pauhu. Ääni saa hiljentymään: Vettä? Autiomaassa?

Olemme saapuneet Marokon Marrakechista päivämatkalle Cascades d’ Ouzoudille, Ouzoudin putouksille.

Miljoonakaupunki Marrakech sijaitsee aivan autiomaan reunalla, mutta täällä, kolmen tunnin ajomatkan päässä, näyttää jo erilaiselta. Marrakechiin pääsee Suomesta suorin lennoin.


Vehreys pistää silmään. Oliivi- ja villipistaasipuut antavat suojaa porottavalta auringolta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Oppaallamme on asiaa, ennen kun laskeudumme rotkoon vesiputousten äärelle.

– Laskeudumme rotkoon ja nousemme sen jälkeen portaat takaisin parkkipaikalle. Tämä ei ole hyvä reitti, jos sinulla on sydän- tai polvivaivoja.

Jaa, tästä ei mainittu, kun hotellissa tätä matkaa meille kaupattiin. Mutta mennään nyt vaan.


Ja vielä toinen varoitus. Se koskee putousta vartioivia berberiapinoita, joita asuu täällä laumoittain.

– Ne ovat tosi suloisia, mutta teidän on pidettävä niiden seurassa tärkeimmistä tavaroistanne kiinni.

Opas osoittaa kameraani ja vinkkaa silmää. Apinat ovat jostain syystä vieneet paljon kameroita ja puhelimia.


Lähdetään liikkeelle. Matka vie loivaa ja toisinaan jyrkkää kinttupolkua pitkin rotkoon. On oltava tarkkana, ettei jalka lipsu irtokivien alla.

Kuljemme uljaiden maisemien ja lyhyiden pysähdystaukojen saattelemana kohti vanhan kanjonin pohjaa. Taustalla siintää Pohjois-Afrikan korkein vuorijono, Atlas-vuoret. Vuoriston korkeimmalle huipulle sataa lumi marras-helmikuussa. Ei siis ihme, että Marokossa on hiihtokeskuksia.

Rotkon pohjalla pidämme lepohetken katetulla terassilla. Meille tarjoillaan tuorepuristettua granaattiomenamehua. Matkamme varrella on myös kaiken mahdollisen kaupustelijoita. Nyt olisi mahdollisuus ostaa autiomaasta louhittuja dinosauruksen hampaita tai vuohennahkaisia tossuja.

Mutta berberiapinoita ei ole vielä näkynyt.

Nyt näemme tosin sen, mitä tulimmekin katsomaan: kolmikerroksisen vesiputouksen. Vesiputous hohkaa kuumaan säähän viileyttä, joka helpottaa matkan jatkamista.


Marokon korkein ja suurin vesiputous on 75 metriä korkea, ja lukeutuukin maan merkittävimpiin turistikohteisiin. Muun muassa hostellit ja hotellit järjestävät eripituisia matkoja lähialueelle.

Katsokaa, tuolla oksalla!

Katseemme tarkentuu parin metrin korkeuteen, jossa rötköttää yksi hellepäivää viettävä berberiapina. Sitä ei voisi vähempää kiinnostaa turistien tuijotus.

Noustuamme kohti parkkipaikkaa tulemme apinanruokintapaikalle. Siellä on muitakin turistiryhmiä ja noin kahdenkymmenen apinan lauma.

Oppaamme ottaa ruokaa käteensä ja nostaa sen yhden innokkaan turistin päähän. Apina hyppää turistin olalle ruokailemaan ja turisti nappaa kännykän käteensä kaverikuvaa varten.

– Ole tarkkana ja pidä kännykästä hyvää huolta! opas muistuttaa.

Apinat ovat älykkäitä ja ovat ymmärtäneet, että ihmisiä lähestymällä ne saavat ruokaa. Silti jotkut suklaapatukoita jyrsivistä apinoista näyttävät todella surullisilta. Suklaa ei kuulu niiden luontaiseen ruokavalioon sen paremmin kuin suklaan käärekään.


Valveutunut luontoturisti ei ruoki tai kosketa villieläimiä tai pyri muutenkaan liian läheisiin tekemisiin niiden kanssa, muistuttavat useat eettisen matkailun asiantuntijat.

Paluumatka Marrakechiin kulkee minibussilla berberikylien kautta. Marokon maaseudulla tulee vastaan enemmän aasi- kuin autokuskeja. Siksi tulee helposti tunne kuin oltaisiin palattu ajassa useita satoja vuosia taaksepäin.

Retki on kestänyt koko päivän ja ilta alkaa pimetä, kun saavumme takaisin kaupunkiin. Retki putouksille kustansi 20 euroa per henki.


Marrakechista pääsee myös useille muille päiväretkille. Matkanjärjestäjät tarjoavat kamelisafareja Saharassa sekä oliivitarhattuihin laaksoihin ja vesiputouksille.

Pimenevä ilta on mielekästä päättää Djemaa Al Fnan aukiolle Marrakechin kaupungissa.

Tori on lauantai-iltana sekaisin ilosta, sillä on juhlan aika: Marokko on voittanut Norsunluurannikon jalkapallossa ja pääsee etenemään maailmancupissa korkeammalle kuin koskaan aiemmin.

Kaikkialta kuuluu huutoa, laulua, soittoa ja tanssia. Aukio on täynnä ihmisiä. Nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna kuolleiden toria, mutta nimi ei voisi johtaa pahemmin harhaan.

Marrakechin illat ovat vilkkaita arkisempinakin viikonloppuiltoina. Nyt hulinaa voi verrata Leijonien kultajuhliakin hurjempaan menoon.

Tämä on nimittäin Pohjois-Afrikan kiihkein kauppapaikka, jonka trooppisessa yössä vilisee käärmeenlumoajia, kansanmuusikoita, tarinankertojia, kaupustelijoita ja ruokakojuja.


Toisinaan muusikko tai tanssija ottaa huikkaa piilopullosta, mutta laittaa sen pian nopeasti taskuunsa. Koraani kieltää muslimeilta alkoholin juomisen, eikä sitä saa käytännössä katsoen monestakaan paikasta Marokossa. Silloinkin alkoholia saa lain mukaan ostaa vain turisti. Kiellosta huolimatta arviolta noin kolmannes marokkolaisista aikuisista juo alkoholia ainakin joskus.

Naiset maalaavat hennatatuointeja turistien käsiin, rummut paukuttavat ekstaattisesti ympärillä. Banjoa soittavan miehen hatussa istuu elävä kana.

– Muutama lantti esiintymispalkkiota! banjomiehen kaveri huutaa ja osoittaa meitä raha-astialla.

Palkitsemme miehet soitosta ja kuvausluvasta.

– Merci, mademoiselle!

Asioi torilla näin

Päivän ensimmäisen tai viimeisen asiakkaan kanssa voidaan sopia alhaisempi torihinta. Sellainen taikausko monilla torikauppiailla on.

– Hyvää onnea minulle, hyvä hinta sinulle, sanoo ymmärrettävällä englannilla jalkinekauppias Brik, ja ojentaa ostajille kolme paria aamutossuja.

Hän on tehnyt vuohennahkaisten aamutossujen kanssa kauppaa jo useita vuosia. Useat hänen myymistään kengistä tulevat pohjoisemmasta Fezin kaupungista, mutta hän valmistaa kenkiä myös mittatilaustyönä itse.

Marrakechin soukit, torikujat, ovat ehdoton vierailupaikka turistille.

Kauppiaat tulevat heti hieromaan kauppoja kojulle päästyäsi. Kaupoista kieltäytyminen kaikissa vaiheissa on sallittua, kunhan sen tekee ystävällisesti.

Ranskan taidoista on hyötyä Marrakechissa, myös tinkimisessä. Kauppiailla on usein eri hinnat niille, jotka osaavat käyttää oikeita sanoja. Ja tietysti rikas länsituristi joutuu pulittamaan normaalia korkeamman hinnan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt