Matkat

Matkalla Clevelandissa – kuvat: Rock and Roll Hall of Fame on todellinen rokkihistorian elämyskeskus

Julkaistu:

Yhdysvallat
Vierivä kivi ei sammaloidu – eikä musiikki muutu pölyiseksi muistoesineeksi museossakaan. Rock and Roll Hall of Fame Clevelandissa on rokkihistorian elämyskeskus.
Istun mukavalla tuolilla teatterissa ja nautin. Huoneen täyttää musiikki, jota juuri nyt esittävät yhdessä Bruce Springsteen ja Patti Smith, taustabändinään U2. Hetki sitten tajuntani täytti Ozzy Osbournen ja Metallican yhteisesiintyminen.

Nuo ainutlaatuiset keikat kuvastavat sitä, miten rockmaailmaan kirkkaimmat tähdet, elävät legendat arvostavat Rock and Roll Hall of Famea. Esiintymiset ovat taltiointeja juhlakonserteista, joissa artisteja ja yhtyeitä otetaan osaksi tämän Clevelandissa, Yhdysvalloissa sijaitsevan museon pysyväisnäyttelyä.


Rock and Roll Hall of Famen periaate on kerätä ja säilyttää rockin tärkeimpien vaikuttajien elämäntyötä.

ALUN PERIN Rock and Roll Hall of Fame perustettiin paitsi taltioimaan, myös nostamaan rockmusiikin arvostusta. Tuolloin 1980-luvun puolivälissä rockin alkuräjähdys oli yhtä kaukana menneisyydessä kuin tuo 1980-luku nyt – ja muun muassa Memphisissä purettiin maineikkaan Stax-levy-yhtiön rakennus parkkihallin tieltä. Sittemmin samaan paikkaan on rakennettu näköistudio ja soul-musiikin museo matkakohteeksi.


Tuo runsaan 30 vuoden takainen ilmapiiri huomioiden on ymmärrettävää, että Clevelandissa arvostusta koko musiikkityylille haettiin perinteisin keinoin. Rock and Roll Hall of Fame nosti esiin tieteellisiä tutkimuksia – ja vaati aiemmin niin kapinallisen ja elämänmakuisen nuorisokulttuuriin ottamista vakavasti niin paperinmakuisesti, että rock ja roll katosivat.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Teimme tästä paikasta aika tylsän, Rock and Roll Hall of Famen viestintä- ja markkinointijohtaja Todd Mesek tunnustaa.

Mutta ihan niin kuin rock muuttuu jatkuvasti, myös Rock and Roll Hall of Fame pistettiin uusiksi.


Viime vuosina museota on kehitetty elämyksellisempään suuntaan. Kävijämäärät ovatkin kasvaneet, vuosittain Erie-järven rannalla olevan museon musiikkimuistoissa fiilistelee lähes 600 000 kävijää.

”ROKKIAATELISIIN”, Rock and Roll Hall of Famen valikoima-artistien joukkoon pääsee, kun ensilevytyksestä on kulunut 25 vuotta.

Siis pääsee, jos arvovaltainen, monipuolisista musiikkivaikuttajista koostuva raati kokee artistin tai yhtyeen uudistaneen merkittävästi rockia, vaikuttaneen sen historiaan uudistavasti.

Siksi kaikki alussa mainitut nimet ovat mukana. Ja siksi heti 1986 mukaan otettiin 1950-luvun merkittävimpiä laulajia. Elvis Presley, Buddy Holly, Chuck Berry ja muun muassa Sam Cooke olivat itseoikeutetusti ensimmäisiä Rock and Roll Hall of Fameen nimettyjä.


Tämän vuoden uusia museoituja yhtyeitä ovat puolestaan 1980-luvulla suosionsa huippuvuodet kokeneet yhtyeet Bon Jovi, The Cars ja Dire Straits, jo 1960-luvulla aloittanut Moody Blues – ja jo edesmennyt legenda Nina Simone.

– Valinnat eivät ole yksimielisiä. Olemme saaneet arvostelua, että esimerkiksi heavy metal -yhtyeet eivät ole edustettuina tarpeeksi, Mesek sanoo.

Esimerkiksi Deep Purple, AC/DC, Kiss ja Black Sabbath ovat museossa edustettuina, mutta muun muassa Def Leppardin ja Iron Maidenin leireissä ollaan tiettävästi sydämistytty, kun kutsua ei vuosikymmenien menestyksekkäästä urasta huolimatta ole kuulunut.

– Pelkkä levymyynti ei ole kriteeri, Mesek sanoo – yleisellä tasolla, hän korostaa. Hän ei ota kantaa valintoihin.


Raskas rock ei kuitenkaan saa erikoiskohtelua – ei hyvässä eikä pahassa. Rock käsitetään Clevelandissa ylipäänsä mahdollisimman avarakatseisesti. Museoon hyväksytään niin bluesin, kantrin, soulin, rock’n’ rollin, punkin, diskon, hip hopin ja tulevaisuudessa epäilemättä myös EDM:n tekijöitä.

– Ne ovat kaikki meille samaa rockin virtaa.

MUSIIKKI MENEE tunteisiin kuin tiede Heurekassa. Siinä missä vantaalaisessa tiedekeskuksessa ymmärtää elämysten kautta tieteen syy- ja seuraussuhteita, clevelandilaisessa musiikkimuseossa kokee pieniä ja isoja oivalluksia – sekä henkilökohtaisten elämänkäänteiden soundtrackeista kumpuavia tunnemyrskyjä.

 

Alun perin Rock and Roll Hall of Fame perustettiin paitsi taltioimaan, myös nostamaan rockmusiikin arvostusta.”

Rockin arkkitehdit -osastolla sukelletaan muistoesineiden, tekstien, arkistofilmien ja ääninäytteiden avulla musiikkityylin riemukkaaseen syntyhistoriaan. Siihen, kun Sam Phillips perusti Memphisiin SUN-levy-yhtiön, jolle Elvis, Johnny Cash ja muut saivat levyttää. Ja kuinka Les Paul kehitti sähkökitaraa ja soitti sitä – ja miten clevelandilainen Alan Freed nousi radio-dj:nä niin tärkeään asemaan rockin levittäjänä, että juuri hänen kotikaupungissaan on nyt Rock and Roll Hall of Fame.


Musiikin kehitystä, sitä, mitä eri artistit ja yhtyeet ovat kuunnelleet tullakseen siksi, mitä ovat, voi puolestaan ihmetellä The Beat Goes On… -osastolla. Siellä esitetään, kuinka esimerkiksi Guns N’Roses on yhdistelmä vaikutteita Aerosmithiltä ja Elton Johnilta. Mikään ei ole syntynyt tyhjästä, rockin historiassa jokaisella nuotilla on esikuvansa.

Musiikkivideon historiaa esittelevässä näyttelyssä voi ihmetellä vaikkapa Britney Spearsin enemmän paljastavaa kuin peittävää esiintymisasua, Bob Marleyn pipoa, Tom Pettyn jättihattua, Eric Claptonin kitaraa, jolla hän sävelsi 4-vuotiaana kuolleen poikansa muistoksi kappaleen Tears In Heaven – tai Michael Jacksonin We Are The World -videon takkia.


Isot nimet ovat isoja Rock and Roll Hall of Famessakin: Beatlesille ja Rolling Stonesille, siis esineistölle heidän vuosiensa varrelta on omat isot osastot, Michael Jackson tulee esille siellä täällä. Ja vaikkapa Princen parin vuoden takainen kuolema on vielä niin tuore, että hänen nerouteensa viitataan useasti – esimerkiksi elokuvaohjaaja Jonathan Demmen viimeiseksi ohjaustyöksi jääneessä filmikoosteessa Rock and Roll Hall of Famen konserteista. Se päättyy vuonna 2004 taltioituun moninaisen tähtikatraan esitykseen Beatles-klassikosta While My Guitar Gently Weeps – ja Princen kitarasooloon.

Kun Prince vonguttaa IMAX-teatterin esityksessä, alakouluikäinen tyttö riehaantuu ja soittaa ilmakitaraa koko kehollaan.

Musiikki on museoitu, Rock and Roll Hall of Famen ansiosta se saavuttaa uusia kuulijoita yhä uudelleen.


Cleveland – kohti uutta loistoa?

Rock and Roll Hall of Fame sijaitsee Erie-järven rannalla – vastarantaa ei Suurten järvien alueella sitten näykään: vesialue on valtava. Juuri siksi yhdysvaltalainen teollisuus keskittyi tänne 1800-luvulla. ”Ruostevyöhykkeellä” Clevelandista tuli Yhdysvaltojen terästeollisuuden keskus, jonne uitettiin Minnesotasta raakamalmia raaka-aineeksi.

Noiden aikojen perintönä Clevelandin keskustassa on paljon jyhkeitä ja vanhoja taloja. Kaupunki oli vauras jo varhain, ja muun muassa aikansa maailman rikkain mies, Standard Oilin perustaja John D. Rockefeller (1939–1937) loi omaisuutensa pohjan juuri Clevelandissa

Teollisuuden ja maailman muuttuminen ajoi Clevelandin kuitenkin ahtaalle. Kaupunki joutui harvinaiseen velkajärjestelyyn 1970-luvun lopulla.

Kaupunkia voikin pitää esimerkkinä siitä, miten se keksii itsensä uudelleen perinteisen tehdastyön karattua maan rajojen ulkopuolelle. Clevelandissa on panostettu voimakkaasti kaupunkialueen infrastruktuurin kehittämiseen – myös turismia tukien. Uusin rakennushankkeisiin ja kunnostustöihin on Clevelandissa sijoitettu viime vuosina yhteensä seitsemän miljardia dollaria.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt