Matkat

Vanhan Porvoon joulu on ihana – uppoudu hetkeksi menneen maailman tunnelmaan

Julkaistu:

Porvoon joulutunnelma syntyy Vanhan Porvoon hiljaisuudesta ja tonttujahdista, joka kierrättää matkailijaa kaupungin kortteleissa.
Maanantaiaamuna Porvoon Raatihuoneen torilla on niin hiljaista, että voi kuulla lumihiutaleiden putoavan.

Joulun hengen etsiminen alkaa Kirkkomäeltä, 1400-luvun myöhäisgotiikkaa edustavan Porvoon tuomiokirkon ympäriltä.

– Keskiaikaisen sanonnan mukaan kirkkoon lähti ”jouluna joka mies, pääsiäisenä joka pääsee”. Maaseudulta oli lähdettävä varhain, koska menot alkoivat kello kuudelta, Porvoon opas Minna Frondelius-Nuccio kertoo.

Koska maaseudulla ei ollut kelloja, lähtöhetki arvioitiin kynttilän palamisesta. Kirkonmäellä ihmisiä odotti kylmä ja pimeä kirkko. Istumistakin riitti, sillä aattona saattoi käydä niin, että pappi innostui saarnaamaan tuntikausia. Ruotsinkieliset pitivät taukoja, mutta suomalaiset istuivat sisukkaasti.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kun messu oli ohi, kansalla oli tapana lähteä mahdollisimman nopeasti kotiin, sillä uskomuksen mukaan ensimmäiseksi kotiin ehtinyttä odotti hyvä satovuosi.


Nyt porvoolaiseen jouluun ei juuri kuulu kylmässä kirkossa kököttämistä. Kaikesta vanhasta ei kuitenkaan ole luovuttu, vaan Porvoo on edelleen tonttujen suosiossa. Frondelius-Nuccio kertoo, että Suomessa uskottiin tonttuihin ja maahisiin vielä 1900-luvun alussa.

Tontut olivat ympäri vuoden kotona asuvia kotitonttuja. Joulusaunaan ei saanut mennä myöhään, koska viimeiset vuorot oli varattu talossa asuneille vainajille, tontuille ja maahisille.

– Tontuille jätettiin jouluruokaa ja arkena lattialle pudonnutta ruoka jätettiin tontuille, eikä sitä saanut korjata pois lattialta. Lasten oli oltava kilttejä joka päivä, koska kotona koko vuoden päivystävät tontut raportoivat suoraan joulupukille, Frondelius-Nuccio selittää.

Tonttuja on asunut vanhassa Porvoossa kaikkialla: käsityöläisten taloissa, porvariskodeissa ja ranta-aitoissa, joita kauppiaat tarvitsivat tavaroille.

Piispantalon pihalla ei tonttuja näy, mutta Pirunportaita kiivetessä punainen nuttu vilahtaa ikkunan takana.


Porvoossa vietettiin 15.–16. 12. joulun toista superviikonloppua. Ihmisiä saapui bussilasteittain Vanhan Porvoon joulumarkkinoille, Taidetehtaan joulumarkkinoille ja Annan joulumarkkinoille.

– Annan markkinoita vietetään Annan päivänä (15.12.) juuri siksi, että sinä päivänä aloitettiin joulun valmistelu, siivoaminen, pyykinpesu ja leipominen, vanhan jouluperinteen mukaisesti. Kaikki työt tehtiin itse ja käsin, joten hommaa riitti.

Frondelius-Nuccion mukaan Tuomaan päivänä 21.12 jouluvalmistelujen piti olla tehtyinä.

Perimätiedon kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg oli ensimmäinen porvoolainen jonka kotona joulua juhlistettiin joulupuulla. Puu oli Fredrika Runebergin puutarhan syreeni, joka sattumalta innostui kukkimaan joulun alla.


Joulu on nykyään ruokajuhla, mutta aina joulutarjoamiset eivät ole olleet yhtä yltäkylläisiä.

– Annan päivänä laitettiin jouluolut tekeytymään Tuomaan päiväksi. Joululeipiä alettiin leipoa samaan aikaan. Keskiajalla leipään käytettiin sitä viljaa, mitä sattui olemaan: kauraa, ohraa ja ruista. Vehnääkin viljeltiin, mutta sitä syötiin vain varakkaissa perheissä. Jouluksi jokainen sai oman leipäpinon, Frondelius-Nuccio kertoo.

Jouluksi leivottiin myös iso kylvöleipä, johon ei koskettu. Siihen vaivattiin joulun taikaa ja leipä ripoteltiin keväällä kylvön aikana pelloille.

Leivän lisäksi syötiin sianlihaa ja lipeäkalaa. Syksyllä oli suuri teurastus, jonka parhaat palat säästettiin jouluksi.

Riisipuuroa ei joulupöydissä ollut. Ruispuuro ilman voisilmää ja suopursulla maustettua kitkerää olutta palan painikkeeksi oli tavallinen tarjonta.

Riisi tuotiin tuolloin Kiinasta ja sokeri Intiasta ja Kiinasta.

– Sokeriin ei ole rahvaalla varaa, ja säätyläisetkin säilyttivät sitä hopearasioissa, Frondelius- Nuccio kertoo.

Kolme lahjaa Porvoosta


Lelut: Lelukauppa Riimikko on maaginen paikka lapsille ja lapsenmielisille aikuisille. Potku -ja polkuautot, vedettävät kärryt ja nukenvaunut lapsille, puumassasta tehty nukkekoti sopivat miniatyyrien keräilijöille. (Välikatu 8)


Suklaa: Suklaamestari Petri Sirenin kehittämä Elämä on lyhyt, syö suklaata -lause sopii jouluun. PetriS:n valikoimassa on muun muassa suklaanappeja mansikka-valkosuklaanapeista vegaaniseen ja maidottomaan marjasuklaalajitelmaan. (Jokikatu 16)

Laatikot: Sasu’s Playhousen säilytyslaatikot on valmistettu kierrätystiikistä. Valmiiksi kuluneen näköisiksi tuunatut säilytyslaatikot toimivat hyvin lahjoina. Kierrätyspuusta valmistetut naulakot ja kirjelaatikot miellyttävät nekin puun ystävää. (Simolinin talon yläkerta, Rihkamakatu 2)


Pienten kahviloiden joulu

Pullat, pikkuleivät ja piparkakut kulkeutuivat Euroopasta Suomeen vasta 1800-luvulla.

–Suklaa tuli Suomeen myöhään. Asteniuksen konditoriassa oli suklaakonvehteja näyteikkunassa, mistä tavalliset ihmiset kävivät ihailemassa kartanoiden ylellisyyttä.

Porvoon tunnetaan pienistä kahviloistaan. Piparkakku ja glögi lämmittävät kulkijaa Välikadun tunnelmallisissa kahvikamareissa.

Cafe Helmi on monen valinta. Romanttisessa kahvilassa on muutama pöytä ja sen verran tungosta, että tunnelma tiivistyy nopeasti.

Porvoon kahvipaahtimo on auki myöhempään kuin muut kahvilat ja siellä soi iltaisin elävä musiikki.

Linja-autoaseman reunalla sijaitseva Cafe Cabriolen toiletista löytyy kassakaappi ja yli kaksikymmentä vuotta kahvilahistoriaa. Kaari-ikkunaisen entisen pankin vetonaula on jugend-salin alkuperäisten kattokruunujen alla oleva kakkuvitriinin suklaaprinsessakakku.