Matkat

Tällaista on suomalaisen Elisan arki uusiseelantilaisessa kiiltokuvakaupungissa, jossa asuntojen hinnat ovat pilvissä ja maanjäristys voi iskeä

Julkaistu: , Päivitetty:

Uusi-Seelanti
Uuden-Seelannin Pohjoissaarella sijaitsevassa Napierissa asuu pieni suomalaisyhteisö, joka auttaa aina toisiaan. Yksi kiiltokuvakaupungin suomalaisista on Elisa Koski-Taylor, joka avasi ovet kotiinsa.
Astun alas bussista ja tunnen käveleväni keskelle elokuvan kulisseja, suoraan vanhan ajan Hollywoodiin.

Pastellisävyisiä 30-luvun taloja, vanhoja autoja, palmuja, värivaloja, herttaisia kylttejä. Olen tullut paikkaan, jossa aika on pysähtynyt.


Olen saapunut Uuden-Seelannin Pohjoissaarella sijaitsevaan Napieriin, joka ei ole lähelläkään Yhdysvaltoja saati turistirysäistä Hollywoodia, josta ei löydä vanhaa kulta-aikaa kuin uneksimalla.

Maailman art deco -pääkaupungiksi kutsuttu Napier tuhoutui maanjäristyksessä helmikuun 3. päivä 1931. Se rakennettiin uudelleen silloin vallalla olleen art deco -tyylisuunnan mukaisesti, ja keskusta on säilynyt liki koskemattomana siitä asti.


Tiivis suomalaisyhteisö

Täällä 62 000 asukkaan kaupungissa asuu tiivis suomalaisyhteisö, joka kokoontuu useampaan otteeseen vuodessa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Elisa Koski-Taylorin, 39, toi kaupunkiin alun perin kiinnostus art deco -tyylisuuntaa kohtaan. Napier oli hänen Uuden-Seelannin vuotensa viimeinen kohde, jossa piti viettää muutama kuukausi. Sillä tiellä hän on yhä.

Suunnitelmat muuttuivat, kun Koski-Taylor sai töitä hotelli- ja ravintola-alalta, tapasi brittiläisen miehensä Richardin, perusti perheen ja sai kaksi lasta: Benjin ja Maijan.

Uusiseelantilaiseen unelmaan kuuluu omakotitalo ja oma takapiha. Vain harva asuu kerrostaloissa.

Hinnat taivaissa

Koski-Taylorin perheen koti sijaitsee muutaman kilometrin päässä Napierin art deco -keskustasta. 1,5 vuotta sitten ostettu 112 neliön tiilitalo maksoi 215 000 euroa. Vuonna 1973 rakennetun talon arvo on ehtinyt nousta siinä ajassa 250 000 euroon.


– Meillä ei ole ketään sukulaisia täällä, mutta tosi hyvä ystäväpiiri on. Kun remontoimme kotiamme, monet ystävistämme tulivat auttamaan remontissa. Vanhempanikin sanoivat, että voivat turvallisin mielin jättää meidät tänne, kun teillä on täällä kaikki hyvin, Koski-Taylor kertoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Perhe halusi tehdä ison remontin uuteen kotiinsa, jotta talo olisi terveellinen ja turvallinen lapsille. Koski-Taylor odotti viimeisillään kuopusta ja hänen isänsä tuli auttamaan remontissa.

Vastassa ollut näky otti suomalaista rakentajaa koville.

– Asunto oli alkuperäisessä kunnossa, kun se ostettiin eli remontti piti tehdä lattiasta kattoon. Ei tässä talossa ole suoraa kulmaa nähtykään. Isä kaatoi kaikki puut pihalta, teki meille makuuhuoneen ja olohuoneen valmiiksi.


Koski-Taylor haaveili miehensä kanssa laminaattilattiasta, mutta se olisi ollut kaksi, kolme kertaa kalliimpi kuin kokolattiamatto. Piti päätyä kokolattiamattoon. Rakentaminen Uudessa-Seelannissa on erittäin kallista, koska kaikki pitää tuoda muualta eikä kilpailua ole.

– Kaikki hinnat on ihan taivaissa nykyään, mikä hidastaa remonttia ja sisustamista. Esimerkiksi pyysimme tarjousta olohuoneen kulmaikkunan verhoihin: 2200 euron tarjous pisti vaan naurattamaan ja olemme edelleen ilman verhoja. Pyysimme tarjousta myös viisi metriä leveään liukuvaan porttiin, 2600 euron tarjouksen jälkeen päätimme tehdä sen itse ja silti hintalappu pyörii yli 1100 euron luokassa. Täällä on kunnon asuntobuumi meneillään, talot maksaa, vuokrat on järkyttäviä ja rakennusmateriaalit maksaa.

Asuntojen kosteus iso ongelma

Hän kertoo lukeneensa paikalliselta Facebook-sivustolta, kuinka perheet etsivät hädissään vuokra-asuntoa, kun ovat olleet kuukausia kodittomia ja asuneet autoissaan lastensa kanssa.

– Vuokra-asuntoja ei vaan ole tai jos on, niin hakijoita on satoja ja viikkovuokrat hävyttömän korkeita, hän ihmettelee.

Perheen kahdessa edellisessä asunnossa oli kosteutta. Se on suuri ongelma Uudessa-Seelannissa, jossa talot ovat suhteellisen heppoisia ja sää tuulinen ja kostea. Uuden-Seelannin 4,7 miljoonasta asukkaasta peräti 520 000 käyttää astmalääkkeitä.

Paikallisen allergia- ja astmaliiton mukaan hengitystiesairauksiin menee julkisella ja yksityisellä puolella 3,5 miljardia euroa.

– Ensimmäisessä asunnossa patja meni homeeseen, kun kosteus tuli lattian läpi. Pyyhkeistä olin tehnyt ikkunoille suojat, ettei neste valu lattialle. Vaatekaapissa oli hometta. Benjilla seurataan nyt, onko hänellä astmaa, koska hän asui ensimmäiset vuotensa kosteustalossa. Mieheni Ricu reagoi myös herkästi kosteuteen.

Uuden-Seelannin talvesta Suomen helteisiin

38-vuotias Richard sairastui viime vuonna MS-taudin harvinaisimpaan eli ensisijaisesti etenevään muotoon. Tauti eteni nopeasti. Hän joutui jättämään fyysisen työnsä kokkina, johon ei ole enää koskaan paluuta MS-diagnoosin myötä.

Vammaistuen turvin kotona elävä mies sai paikallisen MS-liiton kautta ilmalämpöpumpun.

Uuden-Seelannin talven ajan perhe asui poikkeuksellisesti Suomen hellekesässä. MS-tautia sairastava Richard oli tuolloin kuukauden ajan kantasolusiirrossa Moskovassa.

– Kuntoutus menee ylös alas, välillä paremmin ja välillä huonommin. Hänellä ei ole enää jäykkiä jalkoja, hän käveli ennen hoitoa niin kuin merirosvo puujalalla. Nyt hän pystyy jo kävelemään ihan normaalisti ja kantamaan lapsia. Oli jopa innoissaan kun sai yhtenä aamuna alusvaatteet ja sukat jalkaan seisoen, ettei tarvinnut sängyllä istuen pukea. Tämmöisiä itselle itsestäänselvyyksiä, mutta toiselle selvästi iso merkkipaalu parantumisen suhteen, vaimo iloitsee.

Kantasolusiirron jälkeen odotellaan, jos Richardin kuntoutus etenisi niin, että hän voisi palata työelämään. Haaveena hänellä on kouluttautua kirjanpitäjäksi, mikä olisikin sopiva työ, sillä sitä voi tehdä vaikka pyörätuolissa istuen.


Maanjäristystä odotellessa

Tällä hetkellä Uudessa-Seelannissa eletään kevättä. Koski-Taylorin mukaan heillä on lämmönsäätelyssä on opettelemista ja hakemista, kun talossa ei ole minkäänlaista automaattista ilmanvaihtosysteemiä. He pitävät ikkunoita auki joka päivä tai silloin kun tulee liian kuuma.

– Lämpötilat täällä keväällä vaihtelevat vielä melkoisesti. Yöllä on huomattavasti kylmempi, kun taas päivisin voi lämpötilat nousta reilusti yli 20 asteen. Lapset heräävät aikaisin kukonlaulun aikaan, niin tulee välillä laitettua ilmalämpöpumppu päälle ja kun aurinko nousee ja alkaa lämmittämään, niin pitää avata ovet ja ikkunat, että viilenisi taas. Nyt odotellaan mimmoisia helteitä kesä tuo tullessaan ja kuinka kuumaksi tämä asunto muuttuu silloin.

Keskuslämmityksestä saavat vain harvat nauttia Uudessa-Seelannissa. Kun Richard saapui talviseen Suomeen ensimmäistä kertaa, oli 20 astetta pakkasta. Hän käveli edestakaisin huoneissa.

– Ricu sanoi, että ihan uskomatonta, että täällä on joka huoneessa tasaisen lämmintä.

Napier sijaitsee Hawke’s Bayn maakunnassa, joka on seismisesti herkkää aluetta.


– Meitä on varoitettu isosta megamaanjäristyksestä, joka on tuloillaan. Jokaisen pitäisi olla valmiudessa toimimaan, jos jotakin käy. Olen vähän peloissani tämän tiilitalon suhteen. Jos iso maanjäristys tulee, tiilet räjähtävät. Puutalot puolestaan elää.

Christchurchin tuhoisassa maanjäristyksessä vuonna 2011 ollut Koski-Taylor arvelee, että hädän tullen ensimmäisenä kippaisi kuopuksensa pinnasängyn ja he menisivät sen suojiin lasten kanssa.

– Pitäisi olla aina ladattu puhelin takataskussa mukana, jos tulee haudatuksi. Ei tällaisia kyllä tule mietittyä. Sitä vaan toivoo parasta, että on turvallisessa paikassa, jos se tapahtuu.

Ota kantaa

Haluaisitko käydä Uudessa-Seelannissa?

Kyllä 80% En 20%
Ääniä yhteensä 4675