Matkat

Mona lähti etelästä töihin Jounin Kauppaan Äkäslompoloon – Lapin sesonkityöläiset kertovat, mikä arjessa tuntureilla on parasta

Julkaistu:

Lappi
Sesonkityöntekijänä oleminen voi parhaillaan tarkoittaa sitä, ettei arki tule samalla tapaa vastaan kuin tavallisissa töissä.
Pois vakituisista töistä ja kauas pohjoisen tunturiin sesonkityöntekijäksi – miltä kuulostaa?

Monet seikkailunhaluiset suomalaiset ovat joskus kokeilleet siipiään sesonkiajan töissä. Pääsimme kuulemaan kolmen sesonkilaisen kokemuksista.

Jounin Kaupassa jo kaksi vuotta

Alun perin Lappeenrannasta kotoisin oleva Mona Vainikka oli ensimmäisestä Lapin-reissustaan saakka haaveillut muutosta pohjoiseen. Kun sitten Facebookissa vastaan tuli työpaikkailmoitus Äkäslompolosta, kauan ei tarvinnut epäröidä.

Sesonkityöntekijänä Jounin Kaupassa aloittanut Vainikka on nyt työskennellyt samassa paikassa kahden vuoden ajan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Asunnon löytäminen oli pikkukylässä hankalaa: alkutalvesta Lappiin muuttanut Vainikka sai vasta loppukeväästä asunnon, johon jäi pysyvästi.

– Yleensä työnantajilla on kuitenkin asuntoja tarjolla, tai he ainakin auttavat etsimisessä.


Äkäslompolon ravintolat ja muut yritykset täyttyvät Vainikan mukaan sesonkiaikana pitkälti nuorista työntekijöistä.

– Silloin on sen verran kiireistä, että lähinnä ehtii tutustua niihin oman työpaikan sesonkilaisiin, Vainikka kertoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Mona on viihtynyt Äkäslompolossa hyvin. Lunta ei tosin ole vielä tänä vuonna tullut, ja paikalliset ovat kertoneet, että tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun talvi antaa odottaa itseään näin pitkälle.

– Elämä tuhannen asukkaan paikassa on paljon rennompaa kuin kaupungissa. Kaikki tuntevat toisensa, ja jatkuvasti tulee samoja naamoja vastaan, mikä on tietysti omalla tavallaan jännää.

Vainikka suosittelee työreissua pohjoiseen lämpimästi. Hänellä ei ole kiirettä pois Kolarin seudulta.

– Loppuelämäksi en ole tänne jäämässä, mutta tämä on hyvä mietintähetki sille, mitä alkaisi elämässä tekemään, hän pohtii.


”Ei sovi välttämättä kaikille”

Joni Laine taasen päätyi keskelle pohjoisen sesonkia kaverinsa kautta.

– Lopettaessani eräässä työpaikassani pari vuotta takaperin kaveri vinkkasi Enjoysta, joka välittää työntekijöitä ympäri Suomen. Laitoin hakemuksen, ja heti tuli puhelinsoittoa perään, että lähtisitkö Lappiin, Turusta kotoisin oleva Laine kertailee.

Tunturityöt olivat pyörineet mielessä jo kauan, mutta pohjoisen seutu oli tuolloin vielä täysin tuntematonta.

– Ihan uuteen ympäristöön siinä lähdettiin, ensin Ylläkselle ja sitten Leville. En ole joutunut pettymään, hän summaa.

Tällä hetkellä Joni työskentelee Hullussa Porossa kokkina ja tarvittaessa myös esimerkiksi yökerhossa.

– Onhan tämä vauhdikasta elämää. Työkaverit ovat samantyylisiä, ja heitä on paljon. Kun tuolla Levillä kulkee, kyllä se yhteisöllisyys paistaa läpi.

Yhteishenkeä kasvattaa sekin, että kilometrin päässä keskustasta sijaitsee hostelli, jossa suurin osa työntekijöistä majoittuu. Huoneistoissa asuu useampi sata ihmistä.


Hän kuitenkin painottaa, ettei sesonkityö Lapissa ole helpoimmasta päästä.

– Jos olet nuori ja vasta valmistunut, älä ryntää kaikkein kiireisimpään tunturiin. Täällä Levillä on tosi hektistä, ja vaatii ammattitaitoa ja itsevarmuutta että pärjää, Laine neuvoo.

Joni toteaakin, että sesonkityöntekijän täytyy olla mieleltään joustava ja ahkera, joka ei kavahda epätasaisuutta.

Entä mihin kokki aikoo seuraavaksi suunnata? Laine kertoo tykästyneensä nykyisiin työoloihin ja näkevänsä hyvin mahdollisena sen, että olisi myös seuraavana talvena jossain päin Leviä.

– Viime kesäksi lähdin lähemmäksi kotipaikkakuntaa, kun olin töissä Naantalissa. Seuraavakin kesä menee varmaan siellä.

– Se on tässä just se juttu, ettei kannata tai tarvitse liikaa miettiä kauaksi eteenpäin. Keväällä tulee uusia kyselyjä, ja sitten tutkitaan työnantajan kanssa, mihin sitä lähtisi, Laine kuvailee.

”Arki ei tule vastaan”

Marika Haataja ehti asua ja työskennellä Oulussa kymmenen vuotta, kunnes palasi vuonna 2016 takaisin tunturihommiin sesonkilaiseksi.

– Aluksi olin Iso-Syötteellä, nyt olen villiyrttiruokaravintola Rukan Kuksassa vuoropäällikkönä, Haataja kertoo.

– Ei ollut mikään tarkoitus tulla takaisin kotiseudulle Rukalle. Tämä oli sellainen sattumusten summa: soitettiin ja kysyttiin, että kiinnostaako.

Ja mikäpäs tuttuun tunturiin oli palatessa. Vapaa-aika työnteon lomassa on taattu, kun perhe ja ystävät ovat lähellä. Kesäisin Marika taasen kiertää työn puolesta festareilla.

– Sesonkityöntekijäksi lähtöä ei kyllä kannata pelätä, vaikka tulisi ihan vieraaseen paikkaan. Täällä on tiivis verkosto, ja jokainen auttaa toinen toistaan. Koti-ikävä ei varmasti yllätä!

Erityistä on tietysti myös laajat harrastusmahdollisuudet. Kokeilemaan voi päästä laskettelun lisäksi vaikkapa jääkiipeilyä.


Haataja kiittelee myös sesongin jatkuvaa sykettä. Yksikään päivä ei ole samanlainen, ja aina tapahtuu.

– Asiakkaat vaihtuvat, ja työkaverit ovat ihan huippuja. Arki ei tavallaan tule vastaan kuten kaupungissa, Marika miettii.

Omat haasteensa ovat tietysti tässäkin, sen Haataja myöntää.

– Kun meillä on kimppakämppäasumukset, ollaan tiiviisti tekemisissä 24 tuntia vuorokaudessa. En toisaalta näe sitäkään uhkana vaan mahdollisuutena: on pieni tiivis perhe, joka pyörii ympärillä.

Ruskan jälkeen Rukalla oli puolitoista kuukautta rauhallista, mutta nyt uusi sesonki on jälleen alkamassa.

– Tästä se sitten taas lähtee, Marika fiilistelee.

Oletko sinä ollut töissä sesonkien aikana? Keskustele alla!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt