Suomalainen Alina, 23, kokeili luksuselämää Balilla siivoojineen ja allaspoikineen – kertoo nyt, miksi paratiisi alkoi ahdistaa

Villit allasbileet ja pyykkipalvelu eivät paljon lohduta, kun kaikki on väliaikaista eikä jatkuvia ihmissuhteita voi luoda, kertoo Alina.

11.11.2018 9:23

”Aurinko paahtaa joka päivä, alkoholi on halpaa ja ravintolat notkuvat ruskettuneita, veistoksellisia sinkkuja.

Elin viime talvena monen länsimaalaisen unelmaa Balilla Indonesiassa. Bali on nuorten aikuisten mekka, jonne tullaan sapattivuodeksi nauttimaan vapaudesta ja elämään leveästi.

Arkeni Balilla koostui joogasta, ihon käristämisestä, mojitonkatkuisista happy houreista, pinkeistä auringonlaskuista ja villeistä allasbileistä. Päivän ainoa pulma oli, menisikö jokapäiväisessä kohmelossa hierontaan, pedikyyriin vai sokerointiin.

Asuin riisipeltojen ympäröimässä luksusvillassa alueella, jossa asuivat saaren varakkaimmat länsimaalaiset. Rantaan matkaa oli viisi ajominuuttia. Kotona hääräili päivittäin siivoojia, puutarhuri, allaspoika, vartija ja pyykkipalvelukin haki pyykkikassin kolmesti viikossa. Oma aika jäi elosteluun ja skootterilla hurjasteluun.

Söin joka päivä ravintolassa. Tilasin aamiaiset, lounaat ja päivälliset kotiovelleni lähettipalvelusta, kun ravintolassa syöminen ei huvittanut. Kun loppuviikko lähestyi, matkustin naapurimaihin lomailemaan tai vaikkapa Ubudin joogapyhättöihin ”etsimään itseäni”.

Taskussa miljoonia rupioita, rahaa oli loputtomasti. Elämä oli täydellistä, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Paratiisin nurja puoli

Paratiisissa kytee aina myös varjopuoli, jota ei näytetä matkaoppaissa. Bali on maailmankuulu surkeasta jätehuollosta, jota me turistit kuormitamme yli äyräiden. Sadekaudella surffaamaan lähteminen tarkoittaa muovipussien seassa kauhomista. Valkoisten hiekkarantojen tilalla on muovivuoria, joita kukaan ei siivoa.

Heikkojen tieverkostojen ja ruuhkien vuoksi muutaman kilometrin matkaan saattoi kulua parhaimmillaan tuntikausia. Kun seisoo tuntitolkulla liikennevaloissa hengittämässä pakokaasua, ei tunne olevansa kovinkaan elossa.

Syvempien suhteiden luominen on vaikeaa, kun ihmiset vain tulevat ja menevät. Kun tapaa uuden kiinnostavan tyypin, ensin täytyy selvittää, kuinka monta päivää hän on vielä täällä. Kukaan ei jää – ja siinä samassa itsensä tuntee kovin irralliseksi.

Kun mikään ei yksinkertaisesti toimi, tajuaa, kuinka olemattomia ongelmani Suomessa ovat.

Balilla poliisi on korruptoitunut, ja viranomaiset heiluttelevat käsiä työkseen. Kun ystävä pahoinpidellään teho-osastolle, poliisi on kiinnostunut lähinnä taskujesi tyhjentämisestä. Tropiikissa oman onnen nojaan joutuminen luo turvattomuuden tunnetta ja turvattomuus koti-ikävää.

Köyhyys, lisääntyvät luonnonkatastrofit, trooppisten tautien pelko. Moni asia on vialla kotiin verrattuna. Ja kun ihmiset viimein lähtevät, kotiinviemiseksi tarttuu päihdeongelma, kuten monilla tuntemillani. Rantabaareissakin voi pitää liian hauskaa.

Minulle tarjoutui mahdollisuus palata Balille loppuvuodeksi, mutta kieltäydyin. Balin kaltaiset hurvitteluparatiisit ovat näkemisen arvoisia paikkoja, mutta en tahdo perustaa elämääni sinne. Kun mikään ei yksinkertaisesti toimi, tajuaa, kuinka olemattomia ongelmani Suomessa ovat.

Kotona on aika hyvä olla.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Me Naisissa. Voit lukea alkuperäisen jutun tästä.

Lue lisää:

Nuori suomalaispari myi koko omaisuutensa ja muutti Kanarialle: ”Suomessa ilmasto lannistaa”

Sanna jätti oravanpyörän ja muutti perheineen Balille: ”Meille kirkastui, ettemme kuulu enää Eurooppaan”

Aurinkorannikolle muuttaneet Mirva ja Heka kertovat, millaista elämä Espanjassa oikeasti on: ”Kuin pieni Suomi Välimeren rannalla”

Härkösten perheen vuoden maailmanympärimatka maksoi 53 181 €: ”Kuka tahansa pystyy samaan, kun vain priorisoi”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?