Matkat

Elämäsi matka! Vähän tunnettu Uganda tarjoaa uskomattomat puitteet safarimatkalle

Julkaistu:

Afrikka
Suurriistanmetsästäjien ja myöhemmin safariturismin tutuksi tekemän ”Viiden Suuren” muodostavat leijona, norsu, leopardi, sarvikuono sekä puhveli.
Naisia perinteisissä värikkäissä asuissaan, kuormaa päänsä päällä kantaen. Savimajoja ja pientareella laiduntavia eläimiä.

Ja se Afrikan auringossa punaisena hehkuva maa. Voisi luulla olevansa keskellä matkailumainosta, mutta ei, ugandalainen kylänäkymä on juuri tätä.

Länsimaalaista täsmällisyyttä arvostavan matkailijan hermot ovat paikoin kovilla: sähköt saattavat katketa ja myös moni muu asia on tasokkaammissakin paikoissa vähän sinnepäin.


Syitä matkustaa Ugandaan kuitenkin löytyy heti viisi. Ja ne ovatkin suuria. Suurriistanmetsästäjien ja myöhemmin safariturismin tutuksi tekemän Viiden Suuren (The Big Five) muodostavat leijona, norsu, leopardi, sarvikuono sekä puhveli.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Afrikan 54 maasta vain 13 on sellaisia, joissa nämä kaikki on mahdollista tavata luonnossa. Yksi niistä on Afrikan helmeksi kutsuttu Uganda.

Riippuen siitä, mitä safariltaan haluaa, tarjoaa Uganda useita vaihtoehtoja. Suurin (ja paras, kuten oppaamme Emanuel muistaa huomauttaa) näistä on Murchison Fallsin luonnonpuisto maan luoteisosassa.

Kokemukseen ei voi varautua. Vielä kuvia katsoessaankin on vaikea tajuta sen kaiken oikeasti tapahtuneen.

Ensimmäiseksi tulijaa tervehtivät silmänkantamattomiin levittäytyvän maiseman läpi hyppelehtivät tuhannet antiloopit.


Sitten horisonttiin piirtyy hitaasti, mutta varmasti huojuva hahmo, jota ei malta uskoa todeksi ennen kuin se kallistelee uteliaana päätään vain muutaman metrin päästä.

Kirahvi on yhtä upea ilmestys kuin se on kiitollinen kuvattava: ne eivät säiky mitään, vaan parkkeeraavat poseeraamaan kuin ihastunutta yleisöä odottaen.

Puiden kätköistä verkkaisesti tuloaan tekevä norsulauma saa Emanuelinkin pehmenemään.

– Ei sillä ole kiirettä minnekään. Norsu on ainoa eläin, jolla ei ole täällä ainuttakaan luontaista vihollista.

Puistossa operoivat oppaat pitävät jatkuvasti yhteyttä havainnoistaan tiedottaen, eikä mene kauaakaan, ennen kuin automme ympärille on kerääntynyt kuusi muutakin seuraamaan epäuskoisena kahden leijonaemon jälkeläisten painia.


Leijona ja leopardi ovat eläimistä vaikeimmin löydettävät. Jotkut saattavat ajella päiväkausiakin niihin törmäämättä, oppaamme tietää. Meidän suurin palkintomme odottaa kuitenkin vielä löytäjäänsä.

– Paitsi että leopardit ovat harvinaisia, liikkuvat ne yöaikaan. Siksi juuri se jää niin monelta näkemättä, Emanuel varoittaa.

Käsittämätön tuurimme kuitenkin jatkuu. Pian huomaamme auton hiljentävän vauhtiaan. Emanuelin koko olemus muuttuu.

– Kymmenen metrin päässä, oikealla puolellanne, hän kuiskaa.


Menee hetki, ennen kuin epäuskoinen katse löytää oksallaan yli viiden metrin korkeudessa lepäilevän täplikkään ihmeen. Vain raukeasti heilahteleva häntä paljastaa sen olinpaikan.

Riemullamme ei ole rajaa.

Uganda on myös Niilin koti ja matkaan kannattaa ehdottomasti yhdistää jokisafari. Eksoottisten vesilintujen lisäksi sillä pääsee vain muutaman metrin päähän virtahevoista sekä Niilin suurimmasta – ja tappavimmasta – erikoisuudesta: niilinkrokotiilista.

Varjossa lekottelevaa mötkälettä ei ensin huomaakaan, kunnes se yllättävän ketterästi nousee jaloilleen ja liukuu hiljaisesti jokeen odottamaan saalistaan. Uimaretket kannattaa säästää hotellin uima-altaalle.

Vaikuttavilla näkymillä on kääntöpuolensa. Pelasta henkiä, tapa salametsästäjä -juliste on vitsi vain puoliksi. Kovimmin tämän on saanut kokea sarvikuono, joka 1986 julistettiin Ugandassa sukupuuttoon kuolleeksi.


– Ei ollut enää sotaa, muttei ollut sarvikuonojakaan, Emanuel huokaisee viitaten Idi Aminin hirmuhallintoa seuranneeseen kaaokseen.

Sarvikuonoja on enää mahdollista nähdä Ziwan reservaatissa, joka on safarille täydellinen päätös.

Vastuuvapautuslomakkeella vierailija vahvistaa ymmärtävänsä riskin tulla tapetuksi. Muodollisuus antaa tervetulleen muistutuksen siitä, että olemme todellakin villieläinten keskuudessa. 40 euron pääsymaksu saattaa tuntua korkealta, mutta rahoilla tuetaan elintärkeää työtä.

– Toiveenamme on elvyttää maan sarvikuonokanta, mutta salametsästäjien uhka on aikaa ja resursseja vaativa operaatio. Toistaiseksi olemme olleet onnekkaita, mutta joudumme olemaan varuillamme. Esimerkiksi GPS:n käyttö on kielletty, muistuttaa yksi metsänvartijoista.


Kahdessa vuosikymmenessä reservaatin sarvikuonopopulaatio on kasvanut yli 20:een. Määrän noustua 40–45;een aletaan niitä kotouttaa Murchisoniin.

Vuonna 1997 perustetun hankkeen ensimmäiset yksilöt tuotiin tänne Keniasta ja Yhdysvalloista. Niiden jälkeläiset nimettiin erään toisen samantapaisen sukupuun omaavan mukaan Obamaksi. Sopivaa summaa vastaan vastasyntyneen sarvikuonon voi myös ”adoptoida”, jolloin pääsee myös nimeämään sen.

Olemme reissussa sadekauden vedellessä viimeisiään, mikä käytännössä onneksi tarkoittaa korkeintaan tunnin kestävää sadekuuroa päivässä.

Viimeisenä iltana pilvet väistyvät paljastaen loputtomiin jatkuvan, henkeäsalpaavan tähtitaivaan, jollaisesta olen tähän saakka vain kuullut. Uganda todella on helmi.

Safari on monelle mahdollinen

Safari on loppuelämäksi mieleen jäävä kokemus, joka on nykyään monen keskiluokkaisen ihmisen ulottuvilla.

Suomalaiset matkanjärjestäjät tarjoavat valmiita paketteja safareille. Esimerkiksi Aventura ja Mandala Travel tarjoavat Ugandan ja Ruandan yhdistäviä reissuja, joiden hinnat lähtevät 3500 eurosta. Yksilöllisen ja edullisemman kokemuksen saa antamalla paikallisen safariyrittäjän räätälöidä matkan.

Uganda ei ole noussut naapurinsa Kenian kaltaiseksi safarisuosikiksi, minkä ansiosta hinnatkaan eivät ole Kenian tasoa. Standardisafari Murchison Fallsissa (3 päivää, 2 yötä) maksaa täysihoidolla noin 600 euroa.

Käytännössä safarit ovat muokattavissa täysin oman maun mukaisiksi. 5 päivän ja 4 yön safari täysihoidolla, huippuhotelleilla ja omalla kuljettaja-oppaalla jää kahdelta hengeltä noin 2000 euroon sisältäen kuljetukset pääkaupungista Kampalasta tai Entebbestä, jossa maan kansainvälinen lentokenttä sijaitsee.

Entebbeen lentävät Qatar Airways, KLM, Brussels Airlines ja Turkish Airlines, ja menopaluun yhdellä välilaskulla voi saada noin 750 eurolla. Viisumin (50 USD) saa joko etukäteen netistä tai rajalta, jolloin maksu vain käteisellä.

Keltakuumerokote on pakollinen, eikä ilman rokotustodistusta pääse maahan. Englannilla pärjää kaikkialla. Ugandan shillingin lisäksi dollarit ovat yleisesti hyväksyttyä valuuttaa. Hintataso on halpa – olut maksaa alle 2 euroa, eivätkä pääruoat kalliimmissakaan ravintoloissa ylitä kymppiä.

Lämmintä on ympäri vuoden. Otollisin aika matkustaa on kesä-elokuu, jolloin Ugandassa on meneillään talven kuiva kausi. Kylmin kuukausi on elokuu, mutta silloinkin keskilämpö on yli 20.

KOLME HOTELLISUOSITUSTA
  • The Boma, Entebbe: Alle 10 minuutin päässä lentokentästä sijaitseva butiikkihotelli on vain 15 huoneen viihtyisä keidas, jossa on myös hyvä ravintola.
  • Chobe Safari Lodge, Karuma, Murchison Fallsin luonnonpuisto: Majoitus yhdessä paikan luksusteltoissa tekee vaikutuksen – päivällä upeilla näkymillään, yöllä ulkoa kantautuvilla villieläinten äänillä.
  • Paraa Safari Lodge, Paraa, Murchison Fallsin luonnonpuisto: Siirtomaa-ajan tunnelmaa henkivä hotelli tarjoaa poikkeuksellisen monipuoliset palvelut – kiinnostaisiko vaikka kuumailmapallosafari?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt