Matkat

Pirkanmaalta löytyy historiallinen kaupunki, joka on myös yksi Suomen kauneimmista

Julkaistu:

Kotimaan matkailu
Ikaalisten vanha kauppala ja maaseutukierros ovat aikaikkuna menneeseen maailmaan.
Keltaisen puukirkon vieritse johtaa kävelytie Ikaalisten kauppalanportille. Portti erotti aikanaan toisistaan maalaiskunnan ja pienen keskustaajaman. Miniatyyrikauppala perustettiin 1858, ja sen entisaikojen olomuodosta saa aavistuksen heti portin ja puiston jälkeen: Eräsen kauppatalo ja sitä vastapäätä oleva vanha apteekki henkivät alkuperäistä tyyliä.

Eräsen ovi on houkuttelevasti auki. Talosta paljastuu antiikkiliike Löytöjen Puoti. Enimmin silmiin osuu kotimaista lasia, valaisimia ja huonekaluja.

– Nyt kysytään kotimaista värilasia ja autoon mukaan otettavia pieniä huonekaluja, vakuuttaa Anna-Leena Pirttiniemi.

Pirttiniemellä on kauppalasta 18 vuoden kokemus. Talon idyllinen tunnelma on tallella ja takakamaritkin avataan vieraille tarvittaessa. Pirttiniemeltä kuulee ajan kanssa kauppalan kaikki tarinat.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Elävä musiikki on meidän juttumme”

Eräsen tontin nurkalla on herttainen Wanhan Kauppalan Pullapuoti. Puodista ei raatsisi poistua, koska seinät on tapetoitu vanhoilla paikallislehdillä, joita lueskellessa kuluu tovi.

Vastapäätä on juuri avattu barokkiklassistiseen uuteen apteekkitaloon Harmonikkamuseo. Vitriineissä on kosolti harmonikkoja aina 1860-luvulta koko Suomesta, mutta tänne on tallennettu Ikaalisten omaakin pelimanni- ja soitinhistoriaa.

Soittimet on tehty soitettaviksi, toteaa harmonikkataiteilija Kimmo Mattila ja vetäisee malliksi pari kappaletta.

– Elävä musiikki on meidän juttumme, ja täällä voi päästä keskelle pienoiskonserttia, kertoo Mattila.

Kylpylä on Ikaalisten tunnetuin matkakohde

Palaan kauppalan alueelta hiljaisen Turkinpuiston läpi. Toki puistossa on elämää etenkin heinäkuisen Sata-Häme Soi -festivaalin aikana.

Koska on keskiviikko, toripäivät ovat vallanneet kirkontakaisen aukion. Vaikka kukkia on silmänkantamattomiin, jätän ostokset sikseen ja suuntaan viereiseen kotiseutumuseoon. Entinen viljamakasiini kätkee sisäänsä kattavan esinekokoelman, mutta kiinnostun paikallisista pienpanimopulloista. Selviää, että Ikaalisissa oli oma juomatehdas 1899–1942.

Lähellä on myös empiretyylinen Rahkolan juhlatalo ja siellä näyttely paikkakunnan 160-vuotisesta kuvataiteesta. Felix Frang ja Carl Otto Helsingius edustavat hienosti vanhinta 1800-luvun kultakautta.

Ikaalinen on laaja pitäjä, jonka Kyrösjärvi halkaisee kahtia. Lähden järven ympäri maaseutukierrokselle ja ensimmäisenä pysähdyn kylpylään. Se on Ikaalisten tunnetuin matkakohde, ja kulutan hetken auringon paahteessa mainion Rivera Beachin hiekkarannalla. Toinen rantapaikka on kymmenen kilometrin päässä Mansoniemen retrohenkisellä leirintäalueella.

Itä-Ikaalisissa kurvaan ensin Poltinkoskelle, missä on perho- ja viehekalastusalue. Saman kylätien varrella on golfkenttä, jolle ei tosin näytä olevan erityistä tungosta.

”Eniten menee kuhaa ja jäätelöä”

Jatkan parikymmentä kilometriä, kunnes tien vierellä näkyy Iso-Röyhiön Kyläpuoti, melkoinen kauppamuseo. Se avasi ovensa ensimmäisen kerran jo 1906. Puisen myyntitiskin takaa palvelee omistaja Anna Saraketo.

– Eniten menee kuhaa ja jäätelöä. Kuha kalastetaan suoraan Kyrösjärvestä ja sitä on joka päivä, Saraketo lupaa.

Parin kilometrin päässä Luhalahden kylässä osun Huopion markkinoille. Tarjolla on kesävaatteita, paikallisia leivonnaisia, käsitöitä, kirppistavaraa sekä jonkin verran astiavintagea.

Kukkahattujakin löytyy aitoon 60-luvun tyyliin. Tuula Vainionpää on tehnyt niitä kaksikymmentä vuotta. Heinäkuussa hänet tapaa Ikaalisten keskiviikkotorilta.

– Mä tykkään kukkasista, hän sanoo.

Koveron torppa yllättää

Poikkean kesäjäätelöllä, koska vieressä on Luhalahti Country City: bensis baareineen ja rautakauppana 50-luvun lättähattujuna.

Jatkan vielä Seitsemisen kansallispuiston laitamille Koveron torpalle, joka yllättää. Kovero on täydellinen ulkomuseo, torppakokonaisuus 1930-luvun erinomaisesti hoidetussa kuosissa.

Metsätalousinsinööri Minna Kyrönviita on tuuraamassa Koveron emäntää, mutta monivuotisena kesätyöntekijänä hän tuntee talon tarkkaan.

– Lapsiperheille Koverolla käynti on perinne, kun täällä on lampaita, kanoja, kukko ja kyyttöjä. Vanhemmalle väelle taas tulee mieleen muistoja etenkin lapsuuden esineistä, hän listaa.

Vanha kauppala ja maaseutukierros tuntuvat kauniina kesäpäivänä todelliselta idylliltä, aikaikkunoilta menneeseen maailmaan.

Kolme kurkistusta kamariin

  1. Koveron torppa. Seitsemisen kansallispuiston eteläkärjessä on ikkuna 1930-luvulle. Esineet ja huonekalut ovat kohdillaan, pihapiiri on mallikkaasti hoidettua kulttuurimaisemaa.
  2. Eräsen kauppatalo. Kokonaisuutena alkuperäisessä asussaan. Tyylikkäisiin 1800-luvun peräkamareihin pääsee nauttimaan myös pullapuodin antimia.
  3. Vanha viljamakasiini. Viljamakasiiniin rakennetun kotiseutumuseon ylimmässä kerroksessa on Vintiöiden vintti eli lasten ruokapöytäkattaus entisajan tyyliin sekä kokoelma paikallisia pienpanimopulloja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt