Matkat

Saarihyppelylle Kreikkaan! Kolme kuvankaunista saarta, joille pääsee helposti ja nopeasti

Julkaistu:

Kreikka
Miksi jumittua yhdelle saarelle, kun niitä on tuhansia? Saarikiertely Ateenasta on yllättävän yksinkertaista.
Ennen Rodos, Kos, Kreeta. Nyt on aika vaihtaa maisemaa. Kun lentää ensiksi kiehtovaan, kuumaan Ateenaan voi Kreikassa valloittaa vaikka minkälaisen saaren laivateitse.

Ateenassa ilma hohkaa kuumuutta, Akropolis on nähty. Saarilla ei ole tukalaa, sillä usein niillä tuulee. On helppo siirtyä metrolla tai taksilla Ateenan Pireus-satamaan ja heiluttaa hyvästit mantereelle katamaraanin akkunasta.


Kykladit on yksi saariryhmistä, jolle vesikuljetuksilla pääsee. Kreikassa on tuhansia saaria, mutta tämä saariryhmä on sopivalla etäisyydellä. Kolmen tunnin seilaamisen jälkeen Seajetsillä Milos avautuu edessä. Vuoret muotoilevat maisemaa ja meri kimmeltää iltapäiväauringossa, kun rauhallisen saaren satama lipuu vastaan.

Milos on tunnettu 130–100 eaa veistetystä Milon Venus -patsaasta, joka löydettiin saarelta 1820. Itse patsas kylläkin majailee nyt Louvren museossa Pariisissa. Turismi ei ole turmellut helmeä ja muuttanut sitä kulutus- ja biletyskeskukseksi. Milos tuntuu suorastaan rauhan tyyssijalta – varsinkin sesongin ulkopuolella.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Rantamökin oloisen majoituksen isäntä tarjoaa pihalla kreikkalaiset kahvit, katsoo täydellisen tyynen, sinisen meren ulappaan ja kertoo, että ilma on nyt parhaimmillaan. Tuulee juuri sopivasti. Kahvin koostumus on kuin samettia ja jauhetut pavut painuneet pohjalle.


Herra Veletas kertoo lähtevänsä kaupungille tapaamaan ystäviään: ”Käyn joka päivä satamassa ouzolla”. Kohtuulliset kreikkalaiset osaavat nautiskella anisviinan mausta ja jättää pikkutotin yhteen.

Paitsi ehkä häissä, joita vietetään samana iltana naapurissa. Kreikkalainen naimakauppa on yhtä kuin teatraalista musiikkia ja iloisia perinnetansseja – hauskanpitoa valkoisissa aamuvalkeaan asti.




Kreikan yleinen hintataso ilahduttaa, ja myös auton vuokraus tulee yllättävän halvaksi. Autolla ikkunat auki upeissa meri- ja maalaismaisemissa ajaessa sielu lepää. Miloksen saarella on monta mahtavaa rantaa. Rannat ovat erityyppisiä ja kreikkalaisten lomakauden ulkopuolella on väljää. Esimerkiksi Sarakiniko on kuin modernin taiteen teos veden muovaamine kallioineen ja Achivadolimni on pitkä hiekkaranta. Miloksella kannattaakin ottaa pikku venekiertue, joka vie myös rannoille ja luoliin, joille ei muuten pääse.

Miloksella kannattaa olla myös sujut alastomuuden kanssa, sillä aatameita ja eevoja voi näkyä. Kreikan saaret ovat nudistien suosima kohde, jossa löytyy paljon rihman kiertämältä vapaita rantoja.


Miloksella on monenlaisia hurmaavia kyliä. Pollonia on kahviloiden ja pienien ravintoloiden rento keskittymä. Egeanmeren antimia tarjoilevassa ravintolassa jo ensipuraisu, oliiviöljy, balsamietikka ja leipä, vievät makutaivaisiin. Herkullisen ruuan maassa, jossa lähestulkoon kaikki maistuu hyvältä, tämän hoksaa nopeasti. Sitten ei haluakaan enää kuin syödä ja laiskotella.

Jos nähtävyyksiä kuitenkin jaksaa kiertää, Klima on pikkiriikkinen, värikäs kalastajakylä syrjäisessä lahdessa, kapeimpien alamäkien ja sitruspuuviljelmien alla. Siellä eristyneimmät turistit lukevat kirjaa pienen puumajansa parvekkeella ja asuvat samassa rivissä kalastajien kanssa. Tänne ei löydä maailman pahuus. On vain sympaattisen näköisiä merikarhuja, jotka juovat huurteista Mythosta ja polttelevat piippuaan.

Korkealla yössä satumaisesti vuorilla kimalteleva pääkylä Plaka houkuttaa iltaisin luokseen. Sinne on nyt mentävä hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Täytyy ehtiä kiivetä ylös kirkolle, josta avautuu jopa Santoriniakin parempi auringonlasku. Se on 360 astetta taivaanvärien näytöstä, kun oranssit, punaiset ja liilat vuorottelevat taivaalla. Korkean kaupungin kapeilla kaduilla viettää myyttisen illan. Miloksen saaresta on muotoutunut viikossa suosikki.


Seuraava pysähdys on netin kuvatulvasta tuttu, ruuhkainen Santorini. Oian kylän valkoiset, sinikattoiset kivitaloryhmittymät ja horisonttiin aukeneva meri on kaunis näky, mutta todellisuudessa paikalla hyörii valtava turistimassa.

Vierailijoiden kyllästyneisyyspiste on saavutettu ja saarella on säännöstelyjä edessään. Tämän vuoksi voi miettiä, onko kallis, nopeasti nähty Santorini pysähdyksen väärti. Mielikuvat Santorinista ovat romanttisia ja esteettisiä, mutta mikään leppoisan rauhallinen lepokohde se ei ole.

Jos kuitenkin mielii saarella lomailla, hyvä vaihtoehto voi olla etsiä rauhallisempi huvila ydinalueiden laitamilta.

Tai sitten lähtee suosiolla hakemaan vaihtoehtoa Kreikan saariston mielettömästä valikoimasta. Vai onko jossakin paikassa vain hieman pidempään? Tietynlainen verkkaisuus kuuluu saarielämään – ei kannata saarihypellä liian tiiviillä tahdilla paikasta toiseen.


Loman loppuosa omistetaan Naxokselle, tuolle Kreikan Havaijille ja Kykladien saariryhmän suurimmalle saarelle. Rannat ovat pitkiä ja aallot komeita. Maisema näyttää uljaalta ja kesyttämättömältä. Saarella on paikkoja, joissa ei näy juuri ristinsielua. Havupuustot ja hiekkadyynit kehystävät näkökenttää. Tuntuu, kun ei olisi edes Euroopassa, sen verran majesteettiselta ranta näyttää. Leijalautailija ottaa komeasta merestä kaiken irti. Silti homma näyttää liian vaikealta kokeiltavaksi. On parempi tarttua pyörän sarvista kiinni ja lähteä polkemaan sinne minne jaksaa. Täälläkin on vaikka mitä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt